MITÄ KOIRASI SANOISI SINULLE JOS VOISI

1. Minun elämäni tulee kestämään arviolta 10-15 vuotta. Jos joudun eroamaan sinusta, se tulee tekemään todella kipeää. Muistathan sen, kun otat minut elämääsi.

2. Anna minulle tarpeeksi aikaa ymmärtää, mitä milloinkin odotat tai pyydät minulta.

3. Luota minuun.

4. Älä ole vihainen minulle pitkään - ja ole kiltti, äläkä laita minua lukkojen taakse jos haluat rangaista minua.

5. Sinulla on työsi, vapaa-aikasi, ystäväsi. Minulla on vain sinut.

6. Puhu minulle. Vaikka en ymmärtäisi, mitä sanot, ymmärrän kyllä kun puhut minulle.

7. Muista, etten koskaan unohda, miten kohtelet minua.

8. Jos lyöt minua muista, että minullakin on hampaat, joilla voisin helposti purra sinua. Mutta en tee niin, koska rakastan sinua.

9. Ennen kuin sanot, että minä olen yhteistyökyvytön tai laiska, kysy itseltäsi, onko minulla joku vialla. Ehkä olen kipeä, tai ehkä olen jo niin vanha ja heikko, etten jaksa enää toteuttaa kaikkia toiveitasi.

10. Pidä minusta huolta, kun olen vanha. Älä anna minun lähteä tästä maailmasta yksin, vaan pidä minua sylissäsi kun aikani on tullut, ja silitä minua. Kaikki on helpompaa, kun sinä olet rinnallani - jopa kuolema.

( lainattu netistä )

Että oikein radio- / lehtihaastattelu meidän järkkäämästä pentuleikkikoulusta. Kiva että pentuset ja omistajat tykkää

Amokin suosittelee

lisätäänpä vielä ratio haastattelu.

kyllä näistä pikkukavereista tulee kunnon koirakansalaisia, ainakin leikkiä ne osaa :D

KYLLÄ MAALLA ON MUKAVAA, pitänee paikkansa suurimmassa osassa. Täällä on luontoa liikkua rajattomasti ja se on puhdasta, elämän rytmi on kiireetöntä, täältä on kiva käydä jossain mutta tänne on vielä mukavampi tulla reissusta takaisin, ihmiset tuntevat toisensa ( tässä asiassa kolikolla myös kääntöpuolensa ) ja ovat ystävällisiä ja auttavaisia ja täältä saa melkeinpä kaiken tarvitsemansa tai jos ei saa niin sen saa sitten hankittua tavalla tai toisella. Mutta... täällä vain on sangen negatiivinen suhtautuminen asioihin joista ei itse hyödy mitenkään  tai jos sillä naapurilla sattuisikin asiat menemään paremmin kuin itsellä. Valitettavasti Kainuulainen Kateus on sellainen tauti ettei siihen taida apteekin hyllyltä löytyä rohtoja ei edes lääkäriltä saada sellaista reseptiä että sen saisi nujerrettua
Miksikö sitten tällaisella asialla vaivaan päätäni ? No, joskus vain panee mietityttämään tämän pienen kylän kiemurat tai tämän koiraharrastuksen mukanaan tuomat kääntöpuolet.
Mielestäni harrastuksen kuin harrastuksen oli se sitten yksin puurtamista tai kavereiden kanssa mukavaa tekemistä pitäisi olla irtiotto arjesta, josta saisi mielihyvää itselle että jaksaisi arjen rutiineissa, mutta ei... jotkut vain osaavat pistää kapuloita rattaisiin tavalla tai toisella vaikkakaan asia ei mitenkään edes koskettaisi heitä.
Koiraharrastusta parhaimmillaan
Mutta jos tästäkin asiasta pitäisi etsiä se valo, joka siellä tunnelin päässä helottaa niin tämä ongelma ei taida olla oman kyläpahasen yksinoikeus vaan sitä esiintyy kylässä kuin kylässä kokoon katsomatta
Se, että parisen vuotta sitten perustimme oman koirayhdistyksen sai kylän aivan sekaisin. Siitä kuiskuteltiin, herjattiin ja saipa koiratkin oman osansa tekemättömillä tempauksillaan mutta enivei pääasia että puhuttiin ja jos ei ollut puhumista riittävästi niin sitten sepusteltiin ummet ja lammet ihmisille jotka eivät meitä tienneet tai tunteneet. Sanoisinko että jotkut omaavat varsin mielenkiintoisen mielikuvitus maailman ja alkavat pitää sitten omia sanomisiaan totisena totena. Hatunnoston arvoinen asia
Ja nyt sitten tämä. Doggaajat ry ( tämä riivattu yhdistyksemme ) etsii tällähetkellä uusia treenitiloja, koska tämänhetkisessä hallissamme on homeongelma, katosta tippuva vesi ja tiesmitä sieltä paljastuukaan on saanut taas kylän kiehumispisteeseen joidenkin osalta. Laitoimme oikein adressin kiertämään sosiaalisessa mediassa.

Tässä tämä kaiken pahan alku ja juuri

Kieltämättä onhan tämä aika kamalaa että houkutellaan tai kuten jossakin kommentissa taidettiin mainita painostetaan ihmisiä mukaan. Hyi me !, mutta tehty mikä tehty ja täytyy kyllä sanoa etten tunne oman tunnon tuskia tämän " painostuksen " takia

Mutta, iloisempiinkin asioihin

Vuosi vaihtui ja joitakin lupauksiakin tuli tehtyä pienessä mielessäni, mutta taidan pitää ne ihan omana tietonani. Mennyt  vuosi toi mukanaan iloja ja onnistumisia kuin myös vastoinkäymisiä joista noustiin. Koirarintamalla saavutettiin TK2 Tiltuliinan kanssa, syntyi Tiltun mainio pentue, josta sitten jäi Amoliino täyttämään miehen virkaa koiralaumaamme, Diva jatkaa eläkepäiviään osallistumalla reeneihin humputtelemalla mitä nyt milloinkin satutaan keksimään ja Tyynelle viime vuosi oli haukkukisoihin osallistumista ja pystiksen tärkeänä tehtävänä numero uno vahtikoiran virka kopin päällä

Tuleva vuosi tulee olemaan varmaankin hyvin koirapainotteinen. Treenaamista, kisoja, koulutuksia, viikonloppu reissuja bestiksen kanssa, kenties joku uusi harrastusmuoto koiruleiden kanssa, töitä ja kotia. Samoilla linjoilla varmaan mennään kuin mennytkin vuosi. Mitäpä sitä hyväksi havaittua käytäntöä muuttamaan

Näinkin voi käydä Joulun pyhinä

Ensin on karvallinen versio

jaaa, sitten vähän karvattomampi versio

Olen vakaasti sitä mieltä että perroilla on geeni, joka kytkeytyy päälle kun trimmerin polkaisee käyntiin. Niiin ne ovat kuin kalat vedessä kun turkki saa kyytiä. Ei minkäänlaista vängertelyä vastaan tai pakoon luikertelua. Siinä ollaan niin kauan kuin tilanne vaatii...tosin huulten ympäriltä ajettaessa käyntiin pieni keskustelu siitä ajetaanko ne vai jatkaako Amo marraskuun movember villitystä, mutta yhdessä tultiin että movember on taaksejäänyttä aikaa ja ajellaan ne.
Tuostapa päästiin aasin siltana siihen pitääkö koiralle puhua vai ei ? Itse puhun niille kuin ruuneperi, selostan päivän tapahtumat ja jos oikein mättää juttelen mieltä painavat asiat myös niille ja voin olla varma ettei niitä puheita kyliltä kuule. Varppina pysyvät salassa. Kääntelevät päätä puolelta toiselle ja ilmeet ovat ainakin sellaiset että ymmärtävät jokaikisen sanan
Tässä eräänä päivänä eräs asiakas kertoi tulevansa aamuisin meitä lenkillä vastaan aina samaan aikaan. Hän olisi halunnut moneen kertaan huutaa huomenet, mutta sanoi ettei ole kehdannut " häiritä " minun jutustelua koirille- Käy kuulemma sellainen kilikatus kun puhun niille. En tiennyt olisinko halunnut vajota tiskin alle vai mitä, mutta minkäs sille teen, niin sitä ajatuksissaan kävelee ja juttelee kamuilleen että ulkopuoliset häiriöt häviää ja jatkan jutustelua niille tästä eteenpäinkin ajattelevat muut mitä tahansa. Olisi kiva tietää kuinka moni puhuu koirille muutakin kuin Eit ja hyit ??
Sama asia tuli mieleeni kun sairaslomalla ollessani satuin katsomaan Hännänheiluttajat - jakson  jossa Brad Pattison nimenomaan kielsi puhumasta koirille mitään ylimääräistä ja mikä myös jäi mieleen oli se ettei koirat missään nimessä saa kulkea omistajan edellä vaan aina sivulla tai takana !!
Meillä mennään ainakin suurimmaksi osaksi koirat edellä ja tietysti sitten hallintaan sivulle jos vastaan tulee koiria enkä koe millään tavalla että meillä olisi ns. johtajuusongelma. Koko sana hirvitys puistattaa, sillä mielestäni johtajaa ei meidän huushollissa tarvita, ainakaan minun ja koirien välille Niin ja kun hienosti ohitetaan muistan taas avata suuni ja kiittää hienosti tehdystä hommasta.

Tyyne halusi myös toivottaa Hyvät Joulut ja Uuden Vuodet

JOULU ON JO OVELLA

En tiedä liekkö hirmuinen työputki töissä, kamala flunssa vai ajatus siitä että kohta on Joulu ja muutama ansaittu vapaapäivä niin ajatus siitä että pitäisi tänne jotain raapustaa on ollut tosi kaukainen asia. Mitään erityistä ei ole tapahtunut. Päivät ovat menneet tappavan tasaisella rytmillä. Amon takia / vuoksi / on herättävä arkiaamuisen klo 5 että kerkiää tehdä kaikki tarpeellisen ( tarpeettoman ) ennen töihin menoa että jätkällä ( kuin myös muilla nelijalkaisilla ) olisi kutakuinkin mukiin mentävät olot ennenkuin iltapäivästä joku raahautuu töistä kotiin
Reenailtu on Amon kuin myös Tiltan kanssa aika ahkeraan. Tiltun kanssa olisi tässä alkuvuodesta tarkoitus korkata VOI:ja ja Amon kanssa on menty perusjuttuja. Sivulle tullaan jo ilman apuja ja siitä maahan onnistuu myös jo aika päheesti. Noutokapulan pitämistä, jumppailtu kaukkareita, paikalla oloa. peruuttamista, seuruutusta ihan kaikkea mitä ohjaajan päähän voi  vain pälkähtää. Onhan se kyllä reipas pikkumies oppimaan.
Yleensä Amo on saanut ruokansa kädestä ja " tehden töitä " mutta nyt tämän flunssan takia aamupala on tullut kuin manulle illallinen ja tuon elukan ilme on hö ??? yhtänä  kysymysmerkkinä ja pitää sanoa useamman kerran että ole hyvä ja syö ennen kuin menee kupille

Pikku keikka käytiin eläinlääkärillä pojun kanssa kun ontui ja arasteli oikeaa olkavartta. Mitä lie päivän aikana tehnyt huoneessaan kun satuttanut itsensä. Luoja tietää.  Amo sai cartrophen pistoksen ja sen kunniaksi illalla sitten pääsi " ihan ite " sohvalle ja ilme oli lapsella joka on saanut tikkarin. Tietenkin hoitona oli myös lepoa, mutta se onkin toinen tarina onnistuiko se. Kysyinkin eläinlääkäriltä olisiko niillä ollut pentupakkopaitaa myytävänä johon pentusen saisi rauhoittumaan, ei kuulemma ollut

Pakkolevossa. Tilta vain komppaa toipilasta

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.... niin kuin Amon ensimmäinen poron luu

Tiltu näyttää esimerkkiä miten tässä toimitaan

Liekkö maailman suurin ihme pikkumiehen mielestä

Ensin tätä pitää haistella, sitten vasta maistella  vai miten se meni ?

Ja Diva, silmät kiiluen luun kimppuun

On myös asioita joita pitää kokeilla, ihan ite

Vintin rappusia ylös ja alas. On sieltä kerran tipahettukin, mutta eikun uudestaan

Ja sitten voi levähtää koko porukalla. Diva ei vain sopinut enää pöksään. Mainittakoon että tämä on Divan ykkös paikka viettää siestaa, siis tuolla pöksässä, ei sen ulkopuolella

Tässä me taas mennään, koko sakki, jonnekin

Ensi vuodeksi on sitten jo Amon ensimmäinen koulutusviikonloppukin varattuna. Tuskin maltan odottaa

Saakohan lumesta ikinä tarpeeksi

Tiltan ilme kertoo kaiken, tää on MUKAVAAAAA

PIKKUINEN PERROMIES ETSII OMAA RAKASTAVAA PERHETTÄ !!!!!

Beso Bocan Diaplillo eli Pablo

Pablo etsii tällähetkellä omaa rakastavaa kotia. Entiset omat ihmiset eivät muuttuneen elämäntilanteensa takia pysytykkään pitämään tätä ruskeaa hurmuria, joten jos tunnet että sinulla on perron mentävä aukko sydämessäsi ota yhteyttä minuun 040 7793932 tai sitten Emmi Lohvaan 0400 894087, jonka luona Pablo nyt elelee Jyväskylässä. Pablo on saanut olla " terapiapentuna "  Emmin työpaikalla kuin myös mukana Emmin omien koirien harrastuksissa . Luonteeltaan avoin ja reipas nuorimies.

Rauhaisaa Joulua ja kaikkea hyvää tulevaan Vuoteen 2014

Jotkut ei ressaa joulusta

KATJAN KOULUTUKSESSA MUHOKSELLA

Viikko sitten sunnuntaina herätyskello herätti 4.30. Kyllä. Sehän ei ole ihan normi herätys aika vapaa päivän aamuna, mutta tätä herätystä ei voinut missata, on nimittäin outettu kuin lapsena joulupukkia. Ulkona mitä " mahtavin " ilma. Lunta yön aikana satanut metri tolkulla tai ainakin se tuntui siltä.
Enivei, koirat autoon ( Tilta, the päivän reenaaja sekä Amo, the maskotti, tutustumassa tuleviin työpaikkoihinsa )
Mutkan kautta Aila kyytiin ja sitten Ippa ja Mantuli ( toinen päivän raatajista )
Yöllisen lumisateen ansiosta tiet oli Suomussalmelta Puolangalle aivan kamalat. Aurauskalusto oli jossain päin pitäjää aukaisemassa muita teitä, mutta sitähän ajaa kelin mukaan joten tapauksessani joku hyväkuntoinen olisi pysynyt reippaasti imussa mukana vaikka hölkäten...., onneksi isommat tiet olivat sitten puhtaat ylimääräisestä lumivaipasta ja pääsi ajamaan suhtnormi vauhtia. Ei tarvitse varmaan erikseen mainita, mutta ei tälläkään kertaa osattu ihan suoraan päätepysäkille vaan jouduimme tekemään useamman koukeroisen

Reenihallina oli vanhasta navetasta tehty reenauspaikka ja oli kyllä puitteena ihan mahtavat, " kierrätystä " parhaimmillaan ja siitähän se ajatus sitten meilläkin lähti tulomatkalla itämään, jospa meilläkin olisi joskus samantapainen. Vanhoja, tyhjäksi jääneitä navettojahan on Suomussalmi pullollaan, joten jospa meitäkin tärppäis, niin ja ihan tässä taajaman lähettyvillä vielä

Tiltulaisen reeniohjelmaan kuului ruutu, sivuaskeleet, seuraaminen ja luoksetulon pysäytykset, VOI:n kaukkarit sekä paikalla olo. Uusia vinkkejä tuli ja vanhoja hyväksi havaittuja keinoja käytetään edelleen

Ruudussa vaihvistetaan paikkaa vielä kosketusalustalla, joka tulee olemaan siellä lähes tulkoon aina, muutamaa silloin tällöin olevaa " tyhjää " lukuunottamatta. Halu mennä ruutuun on kyllä melkoinen

Sanoisinko aika bueno

Palkaksi kunnon piletys

Sivu askeleissa vahvistetaan oikealle tulemista vielä namilla. Vasemmalle tulemiset hyvät, samoin kuin peruuttaminen. Tiltun seuraaminen hyvää, paikka pysyy koko ajan hyvänä, samoin kontakti ei katkea hetkeksikään, mutta jotakin viilaamista tähänkin liikkeeseen, pientä painamista välillä jota korjataan imutusseuraamisella

Palkaksi leikkiä ja rakkautta

Luoksetulossa vahvistetaan takapalkalla että napsahtaisi pysäytykset ihan kunnolla. Kaukkarit ovat kyllä pientä, pientä viilausta vaille huiput ja kuinkas ollakaan paikalla olo oli rauhallinen ja hyvä. Jospa se siitä alkaisi lopussaankin napanuora katkeamaan meidän välillä tässä liikkeessä

Miten joku voikaan olla niin <3

Ei Mantankaan seuraamisessa mitään valittamista ole 

ja mukavaa näyttää olevan Mantallakin. Ei siis turha reissu

Myös Amo pääsi reenauksen makuun. Ei kai sitä ihan turhan päiten lähetä mukaan. Amon kanssa reenailtiin sivulle tulemisia, seuruutuksen alkeita, käännöksiä ja vauhti luoksetuloa. Tietty häiriö on suurempi kuin omassa huoneessa reeniminen, mutta ilokseni voin sanoa että käsissäni on pentunen joka haluaa ennemmin olla minun kanssa ja hömpöttää minun kanssa juttuja kuin haistella kenttää tai viihdyttää sivusta seuraajia

Kaikkea sitä pentunen joutuu kestämään, mutta tälläistä se elämä on, ei aina niin kivaa

mutta onneksi on niitä mukaviakin asioita kun vain jaksaa odottaa

herkkupalkka sivulle tulosta

pikkuisella jo kontakti kohillaan

välillä pitää varmistaa että meitä varmasti kuvataan

Reenien jälkeen tietty reissupitsalle ja reenien purkua ja analysointia kotimatkalla. Kiitos Kirjuri-Aila muistiinpanoista

Huippu koiratäyteinen päivä


Amo pojan kanssa eka rokotus takanapäin. Ei juurikaan huomannut koko pistosta, koska tutkittavaa oli niin paljon ja tietty eläinlääkäri piti tervehtiä kunnolla. Toinen kives oli pullahtanut toisen viereen joten sitä ollaan jo miehen alkuja

Alla linkki Amon reenilöisiin

Amon ekat " häiriö " reenit omassa hallissa. Välillä pitää tietty tarkistaa että kuvaaja ei nuku

" Sosiaalinen elämä " täällä sosiaalisessa mediassa on Amon jäännin jälkeen ollut kyllä niin minimaalista. Aika ei yksinkertaisesti riitä tai sitten on niin yliväsynyt että vaihtaa ennemmin  tietokoneella istumisen tv:n töllötykseen jos sieltä sattuisi tulemaan joku elokuva että voisi laittaa aivot narikkaan ja vain töllöttää sitä tai jos totta puhutaan niin unimatti tulee vierailulle jo heti ilta yheksän jälkeen

Amon kanssa on käyty pentuleikkikoulussa, metsälenkeillä, tutustuttu erilaisiin koiruuksiin ja reenitty . Pentuleikkikoulussa Amo on rohkaistunut valtavasti ja taitaa olla tällähetkellä se joka vie joukkoa sata lasissa. Vintin rappuset on opeteltu menemään ylös ja alas ja valtaisien kehujen saattelemana otettu vielä kertaalleen ylös ja alas ja vielä kerran ylös ja alas

Tämä blogi on kohta niin täynnä Amoa ja Amo teki sitä ja tätä ja meni sinne ja tänne että moni varmaan luulee että Tilta ja Diva ovat jääneet taka-alalle MUTTA älkää olko huolissanne kyllä ne perässä tulevat ja entiset kujeet niiden kohdalla jatkuvat niinkuin ennenkin eli huomenna sitten Tiltulaisen kanssa lähdetään Katja Sulkalan oppiin Muhokselle ( Amo mukana yllätyyyys, oppimassa ja tutustumassa )

Divan kanssa tehdään ennemmänkin eläkeläisjuttuja, mutta jos Divan sais testattua tai jos otetaan testaamaton tapaus kirjastolle niin Divasta voisi tulla vaikka vierailija pulinapöksään, huu nous. Diva niiiin tykkäisi että sitä rapsutettaisiin 24/7 ja saisi olla kaikkien huomion keskipisteenä

Uutin ja Amon painiharjoitukset

Uus koirakaveri Heppu

Ja toinen uusi kaveruus Fredi

Älä kuule mulle ala...