KYLLÄ MAALLA ON MUKAVAA, pitänee paikkansa suurimmassa osassa. Täällä on luontoa liikkua rajattomasti ja se on puhdasta, elämän rytmi on kiireetöntä, täältä on kiva käydä jossain mutta tänne on vielä mukavampi tulla reissusta takaisin, ihmiset tuntevat toisensa ( tässä asiassa kolikolla myös kääntöpuolensa ) ja ovat ystävällisiä ja auttavaisia ja täältä saa melkeinpä kaiken tarvitsemansa tai jos ei saa niin sen saa sitten hankittua tavalla tai toisella. Mutta... täällä vain on sangen negatiivinen suhtautuminen asioihin joista ei itse hyödy mitenkään  tai jos sillä naapurilla sattuisikin asiat menemään paremmin kuin itsellä. Valitettavasti Kainuulainen Kateus on sellainen tauti ettei siihen taida apteekin hyllyltä löytyä rohtoja ei edes lääkäriltä saada sellaista reseptiä että sen saisi nujerrettua
Miksikö sitten tällaisella asialla vaivaan päätäni ? No, joskus vain panee mietityttämään tämän pienen kylän kiemurat tai tämän koiraharrastuksen mukanaan tuomat kääntöpuolet.
Mielestäni harrastuksen kuin harrastuksen oli se sitten yksin puurtamista tai kavereiden kanssa mukavaa tekemistä pitäisi olla irtiotto arjesta, josta saisi mielihyvää itselle että jaksaisi arjen rutiineissa, mutta ei... jotkut vain osaavat pistää kapuloita rattaisiin tavalla tai toisella vaikkakaan asia ei mitenkään edes koskettaisi heitä.
Koiraharrastusta parhaimmillaan
Mutta jos tästäkin asiasta pitäisi etsiä se valo, joka siellä tunnelin päässä helottaa niin tämä ongelma ei taida olla oman kyläpahasen yksinoikeus vaan sitä esiintyy kylässä kuin kylässä kokoon katsomatta
Se, että parisen vuotta sitten perustimme oman koirayhdistyksen sai kylän aivan sekaisin. Siitä kuiskuteltiin, herjattiin ja saipa koiratkin oman osansa tekemättömillä tempauksillaan mutta enivei pääasia että puhuttiin ja jos ei ollut puhumista riittävästi niin sitten sepusteltiin ummet ja lammet ihmisille jotka eivät meitä tienneet tai tunteneet. Sanoisinko että jotkut omaavat varsin mielenkiintoisen mielikuvitus maailman ja alkavat pitää sitten omia sanomisiaan totisena totena. Hatunnoston arvoinen asia
Ja nyt sitten tämä. Doggaajat ry ( tämä riivattu yhdistyksemme ) etsii tällähetkellä uusia treenitiloja, koska tämänhetkisessä hallissamme on homeongelma, katosta tippuva vesi ja tiesmitä sieltä paljastuukaan on saanut taas kylän kiehumispisteeseen joidenkin osalta. Laitoimme oikein adressin kiertämään sosiaalisessa mediassa.

Tässä tämä kaiken pahan alku ja juuri

Kieltämättä onhan tämä aika kamalaa että houkutellaan tai kuten jossakin kommentissa taidettiin mainita painostetaan ihmisiä mukaan. Hyi me !, mutta tehty mikä tehty ja täytyy kyllä sanoa etten tunne oman tunnon tuskia tämän " painostuksen " takia

Mutta, iloisempiinkin asioihin

Vuosi vaihtui ja joitakin lupauksiakin tuli tehtyä pienessä mielessäni, mutta taidan pitää ne ihan omana tietonani. Mennyt  vuosi toi mukanaan iloja ja onnistumisia kuin myös vastoinkäymisiä joista noustiin. Koirarintamalla saavutettiin TK2 Tiltuliinan kanssa, syntyi Tiltun mainio pentue, josta sitten jäi Amoliino täyttämään miehen virkaa koiralaumaamme, Diva jatkaa eläkepäiviään osallistumalla reeneihin humputtelemalla mitä nyt milloinkin satutaan keksimään ja Tyynelle viime vuosi oli haukkukisoihin osallistumista ja pystiksen tärkeänä tehtävänä numero uno vahtikoiran virka kopin päällä

Tuleva vuosi tulee olemaan varmaankin hyvin koirapainotteinen. Treenaamista, kisoja, koulutuksia, viikonloppu reissuja bestiksen kanssa, kenties joku uusi harrastusmuoto koiruleiden kanssa, töitä ja kotia. Samoilla linjoilla varmaan mennään kuin mennytkin vuosi. Mitäpä sitä hyväksi havaittua käytäntöä muuttamaan