KATJAN KOULUTUKSESSA MUHOKSELLA

Viikko sitten sunnuntaina herätyskello herätti 4.30. Kyllä. Sehän ei ole ihan normi herätys aika vapaa päivän aamuna, mutta tätä herätystä ei voinut missata, on nimittäin outettu kuin lapsena joulupukkia. Ulkona mitä " mahtavin " ilma. Lunta yön aikana satanut metri tolkulla tai ainakin se tuntui siltä.
Enivei, koirat autoon ( Tilta, the päivän reenaaja sekä Amo, the maskotti, tutustumassa tuleviin työpaikkoihinsa )
Mutkan kautta Aila kyytiin ja sitten Ippa ja Mantuli ( toinen päivän raatajista )
Yöllisen lumisateen ansiosta tiet oli Suomussalmelta Puolangalle aivan kamalat. Aurauskalusto oli jossain päin pitäjää aukaisemassa muita teitä, mutta sitähän ajaa kelin mukaan joten tapauksessani joku hyväkuntoinen olisi pysynyt reippaasti imussa mukana vaikka hölkäten...., onneksi isommat tiet olivat sitten puhtaat ylimääräisestä lumivaipasta ja pääsi ajamaan suhtnormi vauhtia. Ei tarvitse varmaan erikseen mainita, mutta ei tälläkään kertaa osattu ihan suoraan päätepysäkille vaan jouduimme tekemään useamman koukeroisen

Reenihallina oli vanhasta navetasta tehty reenauspaikka ja oli kyllä puitteena ihan mahtavat, " kierrätystä " parhaimmillaan ja siitähän se ajatus sitten meilläkin lähti tulomatkalla itämään, jospa meilläkin olisi joskus samantapainen. Vanhoja, tyhjäksi jääneitä navettojahan on Suomussalmi pullollaan, joten jospa meitäkin tärppäis, niin ja ihan tässä taajaman lähettyvillä vielä

Tiltulaisen reeniohjelmaan kuului ruutu, sivuaskeleet, seuraaminen ja luoksetulon pysäytykset, VOI:n kaukkarit sekä paikalla olo. Uusia vinkkejä tuli ja vanhoja hyväksi havaittuja keinoja käytetään edelleen

Ruudussa vaihvistetaan paikkaa vielä kosketusalustalla, joka tulee olemaan siellä lähes tulkoon aina, muutamaa silloin tällöin olevaa " tyhjää " lukuunottamatta. Halu mennä ruutuun on kyllä melkoinen

Sanoisinko aika bueno

Palkaksi kunnon piletys

Sivu askeleissa vahvistetaan oikealle tulemista vielä namilla. Vasemmalle tulemiset hyvät, samoin kuin peruuttaminen. Tiltun seuraaminen hyvää, paikka pysyy koko ajan hyvänä, samoin kontakti ei katkea hetkeksikään, mutta jotakin viilaamista tähänkin liikkeeseen, pientä painamista välillä jota korjataan imutusseuraamisella

Palkaksi leikkiä ja rakkautta

Luoksetulossa vahvistetaan takapalkalla että napsahtaisi pysäytykset ihan kunnolla. Kaukkarit ovat kyllä pientä, pientä viilausta vaille huiput ja kuinkas ollakaan paikalla olo oli rauhallinen ja hyvä. Jospa se siitä alkaisi lopussaankin napanuora katkeamaan meidän välillä tässä liikkeessä

Miten joku voikaan olla niin <3

Ei Mantankaan seuraamisessa mitään valittamista ole 

ja mukavaa näyttää olevan Mantallakin. Ei siis turha reissu

Myös Amo pääsi reenauksen makuun. Ei kai sitä ihan turhan päiten lähetä mukaan. Amon kanssa reenailtiin sivulle tulemisia, seuruutuksen alkeita, käännöksiä ja vauhti luoksetuloa. Tietty häiriö on suurempi kuin omassa huoneessa reeniminen, mutta ilokseni voin sanoa että käsissäni on pentunen joka haluaa ennemmin olla minun kanssa ja hömpöttää minun kanssa juttuja kuin haistella kenttää tai viihdyttää sivusta seuraajia

Kaikkea sitä pentunen joutuu kestämään, mutta tälläistä se elämä on, ei aina niin kivaa

mutta onneksi on niitä mukaviakin asioita kun vain jaksaa odottaa

herkkupalkka sivulle tulosta

pikkuisella jo kontakti kohillaan

välillä pitää varmistaa että meitä varmasti kuvataan

Reenien jälkeen tietty reissupitsalle ja reenien purkua ja analysointia kotimatkalla. Kiitos Kirjuri-Aila muistiinpanoista

Huippu koiratäyteinen päivä


Amo pojan kanssa eka rokotus takanapäin. Ei juurikaan huomannut koko pistosta, koska tutkittavaa oli niin paljon ja tietty eläinlääkäri piti tervehtiä kunnolla. Toinen kives oli pullahtanut toisen viereen joten sitä ollaan jo miehen alkuja

Alla linkki Amon reenilöisiin

Amon ekat " häiriö " reenit omassa hallissa. Välillä pitää tietty tarkistaa että kuvaaja ei nuku