TYYNELLE VOITTAJA TULOS

Tyyne ihan penskana

Tyyneä haukututti tänään  VOI:n arvoisesti 72 pist. Tuomarin mielestä tämän syksyn paras koe mitä ollut tuomaroimassa. Tyyne <3

DIVAN STERKKAUS PÄIVÄ

Löyty tuommoinen hieno sana tarkoittamaan sterilisointia ja ajattelin että se kuullostaa paljon paljon hienommalta ja coolimmalta kuin tuo virallinen termi

Tuntui keskiviikko aamuna sangen pahalta laittaa Tiltalle ja Tyynelle ruoat ja vetää itse masu täyteen kun Divalle ei voinut antaa mitään. Eihän se raukka ymmärtänyt saatika tiennyt mitä sekin päivä vielä toisi tullessan kun päivä kääntyy ehtoo puolelle. Reppana

Esa vei iltapäivällä Divan leikkaukseen ja kävin sitten hakemassa potilaan töistä päästyäni. Kotiin saapuikin sikeästi unten mailla oleva koiruli, joka nukkuikin sitten koko illan aina myöhään yöhän asti. Kipeähän se on mutta paranemaan päin hyvää vauhtia. Ruoka maittaa ( yllätyyys ) ja tarpeetkin jo tekee. Alussa oli vähän opettelemista kaulurin kanssa kun näytti että oviaukkoja saisi isontaa että vanha rouva pääsisi ulos, mutta ihmeen äkkiä se osaa jo pujotella tiensä kartanolle

Huomenna sitten paineside pois ja haavan hoito voi alkaa aamuin illoin

Toipilas

Divan vetäessä sikeitä Esan valvovan silmän alla paineltiin Tiltun kanssa lönköttely lenkille Lomikseen

Vielä se mamma jaksaa

Pentumasu 

Tynkerö Tyyneläisellä sunnuntaina AVO linnunhaukkukoe. Saa nähdä haukututtaako. On se kyllä <3 pystis, Ja tietty kesäisin kunnon plonti

Moikkelis vaan täältä masuasukeilta. Kuten kuvasta näkyy kasvamme kovaa vauhtia masussa.  Enää ei mene hirmuisen kauan aikaa kun tulemme täyttämään Erätien torpan pienen pienillä tassuillamme. Äippäliini on voinut hyvin, lukuunottamatta pientä hormoonimyllerrystä mitä meidän odottaminen teetättää, mutta nyt kaikki on taas kunnossa. Reenimiset ovat kans jääneet vähemmälle kun me kuulemma painamme jo masua sen verran että isommat riekkumiset saavat jo jäädä ja on aika siirtyä äipän mammalomalle. Ihmis-äipät kuulemma kans jäävät hyvissä ajoin ennen H-hetkeä hengäsdystauolle

Diva-mummu menee huomenna sterilisoitavaksi. Me ei oikein ymmärretä mitä se tarkoittaa. Kuulostaa aika omituiselta sanahirviöltä, mutta otetaan siitä sitten selvä kun tulemme täältä.

 Meille on varattuna jo ihan oma pentulaatikko. Äippä kävi jo siihen tutustumassa, meni tietty korkeimmasta kohdasta ja jäi masun varaan roikkumaan ( kun ei hoksannut hypätä ) niin  oltiin vähän aikaan ihan lytyssä. Onneksi tuo ihmisolento näytti tuolle äipälle että pentulaatikkoon on ihan oviaukkokin 

Iltaisin me saadaan siltä ihmisolennolta masuhierontaa ja se lällyttää aika paljon meille. Meistä taitaa tulla lällypentuja tuota menoa

Kohta nähdään

T. Masuasukit

PENTUSTEN VANHEMMAT

Beso Bocan Bola de Nieve tuttavallisemmin Tilta

Tiltulainen, tämä valkea lumipallo ( Bola de Nieve ) on kenties maailman iloisin perrolainen. Häntä heiluu kun aamulla saan silmiäni raotettua ja illalla viimeiset hyvän yön toivotukset iskeytyvät lattiaan häntä vispaten

Voin vain todeta että jokaisella asialla on jokin tarkoitus niinkuin myös sillä että Tiltulainen muutti takaisin kotiin 9 viikon ikäisenä. Oli tarkoitus, että kaikista kyselyistä huolimatta mitä Tiltulaisen tulo aiheutti päätin pitää sen itselläni ja yhtäkään päivää en ole tuota valintaa katunut, siitäkin huolimatta että jouduin luopumaan silloisesta projektikoirastani, mutta Tilta on täyttänyt tuon aukon sataprosenttisesti jos ei enemmänkin. Voisin sanoa että Tilta on SE elämäni koira, joka jokaiselle tulee vain kerran elämänsä aikana

Tilta on luonteeltaan avoin, sosiaalinen, hirmuisen työmoraalin- ja hermorakenteen omaava, pelle ja toisinaan hyvinkin teatraalinen koira, joka osaa  filmata hyvinkin taitavasti. Koti oloissa Tiltaa ei juurikaan huomaa. Osaa rauhoittua hyvin kun mitään ei tehdä mutta kiihtyy nollasta sataan alle sadasosa sekunnin kun aletaan touhuamaan.

Varmaankin kaikkien perrojen tapaan, niin myös meillä, ei ovikelloa tarvita, sillä nämä kikkarakarvaiset hännänheiluttajat pitävät siitä huolen että kukaan ei tule meille tietämättä. Vartijakoiran geeni itää vielä hyvinkin tarkkaan perskarvoissa, mutta sitten kun vieraat on haukuttu, thats it. Nuorempana Tilttaralla ei juurikaan vieraista välittänyt, mutta iän myötä suostuu jo ihan silitettäväksi asti ja jos oikein on kiva vieras , saattaa vieras saada sukan taimikänytsattuu suuhun sillähetkellä tarttumaan

Reenikaverina Tiltulainen on kyltymätön työkoira, joka tekee kaiken ilolla ( häntä heiluen ), palkkana toimivat niin leikki, namit, mutta toimii hyvin myös laumavietin kautta, mutta silittämistä Tilta ei reeneissä oikein ymmärrä. Sen mielestä se on jopa inhottavaa. Lällyttäminen kuuluu kotiin sohvalle, ei reenikentille kaikkien katsottavaksi. Tilta on kovin ohjaajaherkkä joka lukee minua kuin avointakirjaa . Mitään negetiivisia ajatuksia ei reenikentälle voi tuoda tai millään tavalla niitä ilmaista ääneen sillä Tiltan mielestä ne ei sinne kuulu ja siinä se onkin ihan oikeassa. Kentällä pitää olla superkivaa, mökötykset hoidetaan sitten muuna aikana. Jos joskus sattuu niin käymään että kössinturkin paikkaaminen jatkuu kentälle asti Tilta muuttuu epävarmaksi osoittaen sen rauhoittamalla minua .

Kisakentillä oman jännittämisen myötä Tilta vain nousee periaatteella " me hoidetaan tämä homma kotiin " älä äippä huolehdi

Tiltulaisen kanssa harrastetaan pääasiallisesti Tokoa ( kuulutaan Kainuun nuorten koirien tokorinkiin ). Kisataan VOI:ja luokassa, tosin eka startti on vielä korkkaamatta, nuorempana aktiivisemmin agia, nyt silloin kun keritään / joudetaan, samoin hakua ehtimisen rajoissa. Vuorokauteen vain pitäisi saada muutama tunteroinen lisää että kaikkea kivaa koiramaisia juttuja voisi tehdä enemmän
Tiltulainen on suorittanut myös hyväksytysti MH-luonnekuvauksen. Kuvauksen kuvauksesta voi lukea  tästä

Tiltulainen on ollut perusterve koira koko elämänsä ajan. Eläinlääkäriä ollaan käyty moikkaamassa rokotuksilla  ja terveystuloksia teettämässä

Äipän roolista Tiltulainen suoriutuu varmaan loistavasti, sen verran innokkaasti se osallistui Divan viimeisimmän pentueen hoitamiseen. 

Zorrazo Zardon ,Nano 

( Nanon omistajan luonnekuvaus Nanosta )

Nano on pieni suuri mies, joka muutti taloon hieman vahingossa vesikoiran paikkaa täyttämään. Mitään odotuksia ei miehen suhteen ollut, joten se on yllättänyt positiivisesti kerta toisensa jälkeen. Nyt koiran tullessa jo kahdeksan on todettava sen olevan yksi parhaimmista, joita minulla on ollut ilo omistaa.

Se on taisteluhaluinen, toimintakykyinen ja omaa hyvän hermorakenteen. 
Nanon luonnetestin voi käydä kurkkaamassas alla olevasta linkistä

 Nunon luonnekuvaus

 Mutta vastapainona se omaa hyvin voimakkaan resurssitietoisuuden; se mikä on, tai voisi olla, Nanon ON Nanon. Se omaa myös erittäin voimakkaan vartioinnin, jota se yleistää hyvin tehokkaasti, mm autoon ei ole menemistä tutuillakaan ihmisillä, jos en ole paikalla ja kerrostalon piha-alue on meidän, ja siellä ei sopisi kenenkään muun liikkua. Ja etenkin nuorena se vaati aivan älyttömästi tekemistä, jos tekemistä oli hieman vähemmän niin sen kyllä tunsi nahoissaan pönttöpääkäytöksen lisääntymisenä. Hallinnassa ollessaan hieno koira, mutta poissa lapasesta painajainen :D

Hauskaa on se, että vaikka se ei ole tottunut lapsiin, niin ollessaan hoidossa lapsiperheessä niin lapsiin se ei ole koskaan ulottanut resurssien vartiointiaan, vieraat ihmiset pääsevätkin sen kanssa helpommalla kun laittavat vaahtosammuttimen kokoiset hakemaan sen suusta tavaroita.

Nanon kanssa on harrastettu niin agilitya, TOKOa, kuin PK-lajejakin, työskentelyltään Nano on vanhanajan kunnon partiopoika - aina valmis! Moottori on kuin vanha diesel - mennä rytkyttää osoittamattakaan hyytymisen merkkejä, ja innostaan huolimatta se ei treeneissä vuoda, se pystyy työskentelemään hiljaa ja tarkasti. Nano palkkaantuu niin ruualla, lelulla, sosiaalisesti, ja mikä parasta työtä tekemällä. Sille jokainen uusi käsky on palkka!

Treeneissä tuo tekemisestä palkkaantuminen on tuonut oman haasteensa, sillä tekeminen on NIIIIIIIIN kivaa, ettei sillä ole niin väliä meneekö se justiinsa oikein. Ja palkan menettäminen on pieni asia sen rinnalla, että saa tehdä töitä. Nanolle kaikkein paras ja toimivin pakote onkin ollut treenin kokonaan lopettaminen ja koiran autoon laitto. Uudella kierroksella onkin sitten yleensä tarkkuuskin löytynyt.

Ja koska tekeminen on vaan kivaa, niin Nano kestää toistoa toiston perään, eikä sille tule mieleenkään ruveta ennakoimaan. Esimerkiksi sillä on AINA treenattu noutoa liikkeenä luovutuksineen, ja edes nykyään kuuden vuoden jälkeen se ei esim hidastele luovutuksessa. Tosin kolikolla on aina kääntöpuolensa, ja koira ei vieläkään neljän vuoden treenin jälkeen muista, että luoksetulossa tulee pysäytys vaikka läpijuoksua sille ei ole tehty kertaakaan.

Kisakaverina Nano on ollut yksi parhaimmista. Ilmeisesti ohjaajan jännittäminen on luonut siihen kisoissa sen verran painetta, että se purkaa sen tsemppaamalla. Kisoissa se on tehnyt aina osaamisensa ylärajoilla, tehden parhaansa ja antaen kaikkensa. Nanolla ei myöskään ole koskaan tarvinnut treenata erikseen palkkaamattomuutta, ainoat palkkaamattomuus treenit on tehty ohjaajan mielenrauhan takia.

Nano on täysin perusterve, sen koko ikänä on lääkärissä käyty vain rokotuksilla ja terveystutkimuksissa. Edelleen iän lähestyessä kahdeksaa se painaa menemään, kuin nuorempana. Ainoa mikä kielii siitä, että se ei ole enää nuori pojankloppi on hieman harmaantuneet korvat.

Odotettavissa siis kaikenkikkaraisia harrastuskoiria 

• 
  

Taitaa olla pentusten viralliset eka reenit :D, Tiltulainen ultrattu kantavaksi. Varmuudella neljä perron pökälettä pökälehti masussa

OPPIA HAKEMASSA TARJAN KOULUTUKSESSA

Joskus pistää mietityttämään tämä harrastustoiminta tässä toko-rintamalla täällä Kainuussa. Tänä kuluvana talvena/ keväällä / kesällä on huippukouluttajia tullut kouluttamaan meitä alan harrastajia niin innokkaiden koirakoiden määrä tulla huippujen oppiin on sangen pieni. Hyvä että tarvittavaa ryhmää saadaan kokoon ja puhutaan alle kymmenen koirakon saamisesta että koulutus onnistuisi. Eivätkö kaikki uskallaudu " toisten silmien alle " reenailemaan , ovatko he niin jo taitavia etteivät tartte neuvoja ja vinkkejä vai onko yksinkertaisesti niin että he jollakin tapaa häpeävät osaamistaan jos vaikka omasta reenitavasta tulisikin sanomista " kaikkien kuulleen " , no, oli syy mikä tahansa itse taidan olla niin perskarvoja myöten tähän lajiin  koukussa että naama on kiinni tietokoneella että kun ilmot alkaa olla saatavilla niin heti mukaan ettei vaan jäädä pois.
Lauantaina päästiin taas Tarjan oppiin ja täytyy sanoa että on yksi parhaimmista kouluttajista millä olen käynyt. Yksinkertaiselle oppilaalle täytyy olla kouluttaja joka sanoo asiat mahdollisimman yksinkertaisesti, palaute on hyvällä tapaa kaunistelematonta ja suoraa ja koiran kanssa saa ihan kunnolla bilettää kentällä.
Tilturallan kanssa eka varttina otettiin ohjattua noutoa, joka on jo ollut varmalla pohjalla omissa reenilöissä, mutta ei se sitä sitten ollutkaan Tarjan opeissa. Joku voi varmaan luulla  että kehun Tiltaa turhaan kun eihän eilen kaikki mennyt  niin kuin strömsössä, mutta en kehu. Käsissäni ( ja pyörii myös jaloissani ) en kenties elämäni koira. Uusia, vallan villejäkin reeni muutoksia kyseiseen liikkeeseen joita lähdetään työstämään Tiltan jaksamisen mukaan ( jos se sitten on kohta äippä ). Täytyy myöntää että itsellä on niin sangen köyhä mielikuvitus joidenkin liikkeiden opettamiseen että kaikki uudet tuulet ovat tervetulleita

Merkiltä vitosvaihe päälle ja kapulalle tai pallolle tai nallelle, pääasia että vauhti on maksimoitu

Onnistuhan se lopussain kun tarpeeksi kauan jaksaa yrittää

Palkkana pallohullunkoiran paras palkka

Seuraaviin ulkoreeneihin jolloin arska paistaa pilvettömältä taivaalta värjään sitten Tiltan karvat vaikka mustiksi tai sitten Manta bc:n värisiksi  jotta koirasta näkyisi muutakin kuin valaistunut möykky jolla on neljä jalkaa vai mitä sanotte

Särmäliini

Mantan ihan oma show 

Toisen vartin teemana oli sitten ruutu ja kuten tässäkin liikkeessä liike on ollut jo varmalla pohjalle, mutta vieraammalla kentällä ei se sitä sitten ollutkaan. Hassua, mutta onkohan koirat niin fiksuja että ne " esittävät " osaamatonta että me ohjaajina saataisiin uusia reenivinkkejä kehiin kun entiset mallit alkaa jo tylsistyttää. Joo, niin se varmaankin on

Reenitään, reenitään, reeeenitäääään

Hyvästä ruutuun menosta saa sitten biletys session

Kilpajuoksu lähtöpaikkaan, kuka ensin on rinsessa

Aika keskittyneeltä vaikuttaa

Patukkaaaaaa

ja yksin biletystä kun ohjaaja on superextra hidas ettei kerkiä parhaimpiin kinkereihin

Uudestaan

Kuten kuva kertoo se ruoja potkii että ala muija juosta

Tulevaisuus häikeäisee 

Paahtavan päivän saldoon voin olla tyytyväinen. Innokas kaveri koulutettavana jota kuumuus ei liiemmin haitannut, tosin koulutuksien välissä Tiltulainen kävi uimassa ja illalla tietty aivojen narikkaan heittämis lenkki Lomikseen pestiksien kanssa

Huomenna sitten ultraan. Jänskättää vähän