lauantai 18. heinäkuuta 2015



Juhannusta on mukava muistella vaikkakin näin kuukauden jälkikäteen mutta silti, kaikinpuolin mukava keskikesän juhla. Joidenkin mielestä maailman tylsimmät kekkerit. Ei suurta kansanvaellusta, kännissä koheltamista tai mitä siihen perus Jussiin kuuluu  mutta Juhannus oli meidän näköiset ja kokoiset. Kaksistaan Hossan mehtäkämpällä, ilman mukavuuksia kuten sähköä, sisälle tulevaa vettä, sisävessaa. telkkaria tai muutakaan nykyihmiselle ns. välttämätöntä kapistusta ja puhelimenkin käyttö oli sangen rajattua että akku kestäisi jos sattuisi joku katastrofi tulemaan eli sosiaalisenmedian ulottumattomissa, ainakin 95 rosenttisesti, mutta hengissä ollaan ja voin sanoa että tuosta kaikesta irrottautuminen on vain parasta


Siellä se meidän mökkipahanen, niemennokassa, ei naapureita, ei kiirettä vain aikaa



Nykyisillä rakennusluvilla ei varmaankaan tälläinen ole enää mahdollista. Pari metriä rantaan

Niin, olihan meillä kuitenkin sauna ja kovasti uhosin että nyt lähtee talviturkki, mutta ei lähtenyt, sen verran vilpoinen keli oli vaikka aurinko paistoikin. Mielestäni veden lämpötilan pitää olla ainakin + 25 että veteen uskaltaudun, joten voin olla varma että vanhalla turkilla mennään ensitalveen ja -kesään

                               Amo otti heti tilan ja laiturin haltuun. Uimaan pitää päästä








Vesikoirahan on alunperin ollut myös kalastajien apuri ja näyttää olevan että kaukaiset geenit tähän virkaan on edelleen tallessa siellä jossain karvakikkuran juuressa




                                     Suurta ihmetystä taisi tuottaa virveliin laitettava uistin









Perjantain suunnitelmissa oli lähteä patikoimaan Hossan luontopoluille. Ilma mitä mainioin, pientä tihkua alussa, joka loppui melkeinpä reitin alussa. Ainut piiiitkä miinus oli miljoona öttiäistä, jotka olivat myös päättäneet sinä samaisena päivänä lähteä vaellukselle

Taivalta kertyi 16 km ja ajallisesti taisi mennä melkein kuutisen tuntia. Aivan huippua, ei kiirettä, pysähdytään silloin kun siltä tuntuu, taukopaikoilla makkara käryää ja aivan loistavat maisemat



  • Laukkujärven polku 13,5 km, reittimerkintä on sininen.
    • Lähtöpaikka Huosivirta
    • Reitti: Huosivirta-Laukkujärvi-Puukkojärvi-Torkonluikea-Huosivirta
    • Suottajärven eteläpuolella on keltaisella merkitty 200 m:n yhdyspolku.
    • Palvelut: Reitin varrella on mm. Laukkujärven ja Puukkojärven autiotuvat, kaksi laavua, neljä tulentekopaikkaa.
    • Nähtävää: Talassalmessa niitty, lato ja pororysä.
Siinä sitten mainospläjäys netistä. Ei siellä eksyä voi, riittää että tuntee värit sininen, punainen ja keltainen ja valitsee sen mukaisen reitin. Meidän reitti oli sininen


Suurin osa reitistä oli leveää kunnon polkua

Tiltan ja Amon huolenaiheena oli että lauma pysyy koossa ja jälkeen jäänyttä pitää oottaa

Kyllähän ne nauttivat





Lakkakin oli sopivasti kukallaan. Tämän mukaan pitäisi tulla kunnon sato.... jos ilmat ovat vain suosiolliset


Eka tauko paikka. Tietää makkaraa 






Kunnon pikakiitäjät. Lintuäipältä yksi varoittava äännähdys ja penskat otti jalat alleen




Taisi olla elämämme ensimmäminen rosvopaisti. Ei mitään hätäisen / näläkäsen hommaa ( tai no nälkäsen , mutta siihen pahimpaan näläntunteeseen tämä herkku ei kerkiä ) mutta odottaminen on kyllä sen arvoista. Aivan mahtavaa


Rosvopaistia odotellessa, yksi tyyppi sai perushuollon. Näyttää ettei pistä ollenkaan pahakseen




Jotenkin tuon Amon ilme on vain niin....hönö <3



Ihanaa, vielä jos vähän syvemmälle saisit sen kielen kärjen. Voi poijjaaaat 

Taidettiin tehdä iskän kans ennätys ja valvottiin peräti yhteentoista illalla. Kyllä vain, meille ennätys, koska tavallisesti  kömmitään jo yheksän huiteilla unten maille. Kaikkea sitä Juhannuksena tekeekin...

Lauantaina päätettiin tehdä sitten vielä pikkuisen pitempi vaellus, edellis kerrasta niin hurmioitueena. Reittivalinnaksi osui 


Järvien polku 20 km, reittimerkintä on punainen.
  • Lähtöpaikka Huosivirta
  • Reitti: Huosivirta-Saarihoilua-Valkeisen tie-Kokalmus-Lipposensalmi-Lounatkoski tai Jatkonvaara-Huosivirta.
  • Palvelut: Reitin varrella on mm. Ala-Valkeisen autiotupa, neljä laavua, kuusi tulentekopaikkaa, Jatkonjärven telttailualue.
  • Nähtävää: porotalleja, pororysä sekä Lounatkoskella koski, mylly ja uittorakenteita



Tilta se osaa niin tämän kuvauksen kohteena olemisen taidon. Se osaa niin  ilmeellä näyttää että kiva päivä on tulossa

Tästä se lähtee. Tassua ja monoa toisen eteen







Vauhtia ja vaarallisia tilanteitahan ei puuttunut. Yksi säheltäjä osaa pitää siitä huolen. Eihän siinä mitään jos vähän rappuset mennään nurin niskoin, mutta kun alla on koski niin narunjatkeen sydän heitti ylimääräisen lyönnin jos toisenkin, mutta Amosta tämä oli mukava leikki joten uudestaan




Kyllä näissä maisemissa sielu lepää





Vesien kirkkaudestahan ei kannata kiistellä. Kirkkaita ovat




Minun miehet


Tässähän ei ole kyse peräaukon kutina mainoksesta vaan yksinkertaisesti siitä että taukopaikalla istuessani housuihin tarttui pihkan tapaista ja kun sitä yritti poistaa käsin niin sitä tarttui käsiin , joten puunrungon karheus tuotti toivotun tuloksen. Kaikkeen sitä joutuu

Tälläkin reissulla yleissivistys kasvoi. Tässä on porotalli, johon porot menevät mäkäräisiä ja muita öttiäisiä pakoon pahinpana öttiäis aikana

Aurinkokin yritti pilkistää pilvien lomasta

Taukopaikkoja riitti säännöllisin välein ja aivan mahtavilla paikoilla


Jotkut ui ihan sydämensä kyllyydestä...

Toiset tyytyy kastelemaan varpaansa ja mahanalusensa

Kahden päivän aikana patikoitiin yhteensä 38 km, kun mökkipahasesta oli poluille se oma matkansa. Täytyy sanoa ettei itsellä ole se kaikista rapasin kunto mutta kun kotiin tultiin sunnuntaina niin jalat tiesi tehneensä töitä ja löyty joitain lihaksiakin varmaan mitä ei ihan joka päivä tule käytettyä. 

Tälläinen Jussi meillä. Kuten alussa mainitsin, ihan meidän näköiset .

Niin ja missä Diva ja Tyyne....kotona Eetun ja Reetan kanssa

torstai 25. kesäkuuta 2015








PENTUE SUUNNITELMA SIIRTYY SEURAAVIIN TYTTÖJEN JUTTUIHIN

Niin se vain menee ettei kaikki mene aina kuin on suunnitellut, mutta kaikella on tarkoituksensa. Valitettavasti Tiltan ja Urhon tapaamisesta ei kirjoiteta tähtiin...ainakaan vielä

11.6 startattiin Joensuuhun päin, sillä aikaa toiset jäi talonvahdiksi

Ei se Amo taida aavistaa mihin sitä äippää ollaan viemässä, Diva vanhana konkarina taitaa aavistaa että jos kaikki menee treffeillä hyvin niin niitä ipanoita on taas pirtti täynnä

Kovin näyttää mietteliäältä  morsmaikku

Nouripari <3. Tiltalla ainakin taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä. Kovasti se Urhoa haastoi leikkiin ja heitteli piruetteja poijjaan edessä ja esitti rinsessaa.
Ensimmäinen tapaaminen meni lähinnä tutustumiseen ja toistensa haistelemiseen että mikä ihmeen tyyppi se sinä oikein olet. Pientä hippasta pihalla ja voikukkien haistelemista

Toisena päivänä tulemisesta eli perjantaina tärppien piti olla aika lailla kohillaan tai sitten viimeistään lauantaina, joten laskin niiden päivien varaan että jotain pitäisi nuorenparin välille kehkeytyä

Lauantaina menimme taas miehelään ja mikäs se siellä odotti

Honkkeli konkkeli dobberi tyttö Maija
No, eihän me sinne Maijan takia menty, mutta ihana 12 viikon ikäinen tuttavuus. Maija-pitkäsääri









Aluksi pihalla oli myös Urhon " veljmies ", siitä ei olisi paljon ollut hyötyä tässä suvunjatkamis hommissa kun siltä puuttui palleroiset, mutta sai se sen verran  haistella Kainuun tyttöä. Yritti se hieroa vähän enemmänkin tuttavuutta, mutta onneksi ymmärsi jos vähän murahti että Urho on sydämen ( äidin ) valittu



On se vain komea poika ja vieläpä gentlemanni käytökseltään

Äippä jutteli illalla lasten asunnolla että Onni ja Diva olisivat oikein sopivia toisilleen. Vähän yrmysköitä luonteeltaan, saman värisiä, syyliä tullut iän myötä vähän sinne ja tänne ja niiltä puuttui tietyt vekuttimet. Oikein passeleita

Meillä oli alussa vähän perskärpänen jaloissa tai sievästi taka-alalla. Halusi varmaan tietää aikuisten juttuista, mutta me ajateltiin että kukista ja mehiläisistä saa jutella sen omaihminen kaikessa rauhassa....sitten kun tuo rääpäle on vähän isompi
Perjantai meni vähän molemmilla kukkien haisteluksi joten otettiin Urho matkaan ja lähdettiin Eetun asunnolle miettimään jatkotoimenpiteitä


Meitä molempia taisi väsyttää nämä pennunteko ajatukset, joten vedettiin molemmat lonkkaa ihan kunnolla. Rinsessa tietysti sohvalla



ja sulho sitten kerrosta alempana





Äipän mielestä pentusia ei ihan näin tehdä, No okei, olihan meillä hetkemme, mutta jokin ei vain nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Viime hetkellä luistin vain pois ja gentlemanni kun on Urho luonteeltaan niin ei tehnyt väkinäisiä

Maanantaina käytiin proge testeissä ja saatiin tulokset samalle päivälle ja tulokset puhuivat karua kieltään. Juoksut ohi tai siis tärpit. Olisihan se eläinlääkäri ehdottanut jotain keinohedelmöitystä, mutta sekä äippä että Urhon omaihminen oli sitä mieltä että luomua sen olla pitää. Joten Subarun nokka kohti kotia

Seuraavaan kertaa sitten, Eli puolen vuoden päästä nähdään taas Urho. Pidä ittes miehenä. T. Tilta




keskiviikko 3. kesäkuuta 2015


AMON KANSSA " MISSIKISOISSA " 24.5.2015

Tuomarina Juta Haranan, Viro

Hyvän tyyppinen, riittävästi kehittynyt ikäisekseen. Silmien väri sopii karvanväriin. Korrekti purenta, Oikea karva, hyvä luusto ja kulmaukset. Tarvitsee kehätottumusta

ERIN, sekä Nuorten luokan kakkonen
Tuomari kertoi että olisi niin kovasti halunnut sijoittaa Amon ykköseksi, mutta tuon tunne rympsähdyksen takia on nyt kakkonen

Mitä tuohon kehäkäyttäytymiseen tulee niin Amo ilmaisi hyvin suorasanaisesti mitä mieltä se oli tuosta kauneuskilpailusta sekä kanssa kilpailijoista. Yksi ärrinmurrin koko mies, tosin jos Amoa puolustan sen verran ( kun se ei itse osaa / tai hallitse tätä koneella olemista ja kirjallista antia ) niin kun pääästiin kotiin ja Herra pääsi karvoistaan sen pallissa oli aikamoinen palkeenkieli josta vuosi verta. Se, mistä se on päivän aikaan tullut ei omistajalla ole minkäänlaista mielikuvaa, mutta aamulla sitä ei vielä ollut :( . On sanomattakin selvää että kipu tekee känkkäränkäksi ja jonkin sortin pallikateus niille joilla on ne ihan ok

Intiimi syistä en kuvannut Amon palleroisia, sillä eihän kenestäkään olisi kivaa että kaikki näkisivät omat sukukalleutensa täällä internetin maailmassa

Näyttely look

Ja kesä look. Sama koira se on vaikkei uskoisi
Amon velipoika nappasi toisen sertinsä. On se vaan hieno poika näöllisesti sekä käytöksellisesti.
Ja viikon päästä siitä Lieksassa varasert. 
Onnea Uuti ja taustajoukot

sunnuntai 31. toukokuuta 2015


MAANINGALLA MITTELÖISSÄ 16.5.2015 Amon kanssa

Tuomarina Mauri Pehkonen

Sanotaan että kolmas kerta toden sanoo, mutta tuon sanonnan voi heittää romukoppaan, mitä tulee Amon ja minun VOI:ja kisoihin. Mutta tässäkin kisassa oli murunen hyvää ja koko keksillinen ei niin hyvää, mutta tekemällä oppii ja viisastuu...toivotaan näin tai sitten omat odotukseni ovat vain olleet liian korkealla kun ALO ja AVO meni heittämällä ja nyt tämä VOI ( voi , voi , voittaja näyttää niin voittamattomalta ) , mutta periksi ei anneta

Paikalla olo ( hassua oli viimeinen liike ) 10, koko lössin ainut kymppi


Ei ihan rivissä
Seuraaminen 6,5 , KUUSJAPUOLI, Ihan karmivaa seuraamista. Katseli yleisöä, taivaan lintuja ja ties vaikka mitä, muttei seurannut eka täyskäännökseen saakka juuri ollenkaan. Kehänauhan reunalla olevalle tytölle ( jos Amo osaisi vain puhua ) varmaankin olisi puhunut tähän tyyliin ( niin kovin se oli siitä kiinnostunut ) " Moi, mä oon Amo tuolta Suomussalmelta, Taidat olla Maaningan tyttöjä vai vallan Kuopiosta ???? Jaaa, että Maaningalta. Miten menee ?? Ai, että ihan kivasti, Tulin tänne vähän kisaamaan, pitäs varmaan seurata vai mikä liike tämä nyt oli ?? Tuomarin ollessa takana suorastaan sähisin Amolle että nyt prk, seuraa, Ihan kuin joku olisi sitä ravistellut päästä ja osat loksahtaneet kohdalleen Amo seurasi ja jopa ihan mallikkaasti


Ihan iloisella ilmeellä mennään loppuosuus
Liikkeestä istuminen 0


Amon tyylinäyte liikkeestä istumisesta, Joku ei ihan natsaa

Luoksetulo 7

Äippä, mä tuun ihan sika kovaa


Tuomarin mielestä pysähtymiset olisivat voineet olleet napakammat, mutta samaan hengenvetoon lisäsi ettei tuosta vauhdista voi pysähtyä merkille ilman että menee vähän yli

Ruutu 10


Laukalla lähdetään, hyvä pysähtyminen, siitä maahan ja loppu osan seuraaminen

Noutaminen esteen yli hypäten 0




Joku liikkeen osioista ei mene ihan sääntökirjojen mukaan 

Metalliesineen noutaminen 9


Muuten ihan loistosuoritus, mutta arpoi vähän ottaako esine suuhun vai ei ja jos ottaa niin ainakin haistelen ensin kuka tätä on ennen käyttänyt suussa

Tunnari 0


Aivan mahtavaa nenätyöskentelyä jälleen kerran. Tällä kertaa lähtee itsevarmasti tuomaan omaa minulle,...kunnes huomaa palatessa ainakin miljoonatriljoona tunnarikapulaa astiassa ja noutokapuloita ja metallinoutoja ja vaikka mitä noudettavia juttuja ja siinähän se miehen pää meni sekaisin että voi juma, tuonko nämä kaikki samalla kertaa niin tulee se kymppi, ihan varmasti

Kaukkarit 8


Ensimmäiseen vaihtoon toinen käsky, muuten loistavat vaihdot

Kokonaisvaikutus 10

Tuomarin mielestä osaava koira, vaikkei tänään ollutkaan meidän päivä pisteiden osalta. Taidettiin olla ainut parivaljakko joka sai kympin kokonaisvaikutuksesta, joten ei huonosti

Olinhan ihan paras tänään... joo, olit, olit, Loisto tyyppi ja rakas, kaikesta huolimatta

Tulos 194 pistettä ja III tulos sijoitus 3/3
















PENTUSTEN TUOKSU TOIVEITA ILMASSA

ESITTELYSSÄ PENTUJEN VANHEMMAT

( Tiltalla alkoi tänään tyttöjen jutut ja kesäkuun puolen välin paikkeilla teemme visiitin Urhon luokse Joensuuhun ja jos kaikki menee kuin sadussa meille syntyy elokuussa pienenpieniä kikkarakarvaisia pentusia )


Beso Bocan Bola de Nieve ( Tuttavallisemmin Tilta )

Tiltulainen, tämä valkea lumipallo ( Bola de Nieve ) on kenties maailman iloisin perrolainen. Häntä heiluu kun aamulla saan silmiäni raotettua ja illalla viimeiset hyvän yön toivotukset iskeytyvät lattiaan häntä vispaten

Voin vain todeta että jokaisella asialla on jokin tarkoitus niinkuin myös sillä että Tiltulainen muutti takaisin kotiin 9 viikon ikäisenä. Oli tarkoitus, että kaikista kyselyistä huolimatta mitä Tiltulaisen tulo aiheutti päätin pitää sen itselläni ja yhtäkään päivää en ole tuota valintaa katunut, siitäkin huolimatta että jouduin luopumaan silloisesta projektikoirastani, mutta Tilta on täyttänyt tuon aukon sataprosenttisesti jos ei enemmänkin. Voisin sanoa että Tilta on SE elämäni koira, joka jokaiselle tulee vain kerran elämänsä aikana

Tilta on luonteeltaan avoin, sosiaalinen, hirmuisen työmoraalin- ja hermorakenteen omaava, pelle ja toisinaan hyvinkin teatraalinen koira, joka osaa  filmata hyvinkin taitavasti. Koti oloissa Tiltaa ei juurikaan huomaa. Osaa rauhoittua hyvin kun mitään ei tehdä mutta kiihtyy nollasta sataan alle sadasosa sekunnin kun aletaan touhuamaan.

Varmaankin kaikkien perrojen tapaan, niin myös meillä, ei ovikelloa tarvita, sillä nämä kikkarakarvaiset hännänheiluttajat pitävät siitä huolen että kukaan ei tule meille tietämättä. Vartijakoiran geeni itää vielä hyvinkin tarkkaan perskarvoissa, mutta sitten kun vieraat on haukuttu, thats it. Nuorempana Tilttaralla ei juurikaan vieraista välittänyt, mutta iän myötä suostuu jo ihan silitettäväksi asti ja jos oikein on kiva vieras , saattaa vieras saada sukan taimikänytsattuu suuhun sillähetkellä tarttumaan

Reenikaverina Tiltulainen on kyltymätön työkoira, joka tekee kaiken ilolla ( häntä heiluen ), palkkana toimivat niin leikki, namit, mutta toimii hyvin myös laumavietin kautta, mutta silittämistä Tilta ei reeneissä oikein ymmärrä. Sen mielestä se on jopa inhottavaa. Lällyttäminen kuuluu kotiin sohvalle, ei reenikentille kaikkien katsottavaksi. Tilta on kovin ohjaajaherkkä joka lukee minua kuin avointakirjaa . Mitään negetiivisia ajatuksia ei reenikentälle voi tuoda tai millään tavalla niitä ilmaista ääneen sillä Tiltan mielestä ne ei sinne kuulu ja siinä se onkin ihan oikeassa. Kentällä pitää olla superkivaa, mökötykset hoidetaan sitten muuna aikana. Jos joskus sattuu niin käymään että kössinturkin paikkaaminen jatkuu kentälle asti Tilta muuttuu epävarmaksi osoittaen sen rauhoittamalla minua .

Kisakentillä oman jännittämisen myötä Tilta vain nousee periaatteella " me hoidetaan tämä homma kotiin " älä äippä huolehdi

Tiltulaisen kanssa harrastetaan pääasiallisesti Tokoa. Kisataan EVL:ssä  nuorempana aktiivisemmin agia, nyt se laji on jäänyt kokonaan muistojen joukkoon. Kiva harrastus, mutta ajanpuutteen takia kaikkiin kivoihin juttuihin ei vain kerkeä vaikka kuinka haluaisi. Samoin haku reenit ovat jääneet TOKO:n jalkoihin, mutta siellä se taka alalla roikkuu. Vuorokauteen vain pitäisi saada muutama tunteroinen lisää että kaikkea kivaa koiramaisia juttuja voisi tehdä enemmän
Tiltulainen on suorittanut myös hyväksytysti MH-luonnekuvauksen. Kuvauksen kuvauksesta voi lukea  tästä

Tiltulainen on ollut perusterve koira koko elämänsä ajan. Eläinlääkäriä ollaan käyty moikkaamassa rokotuksilla  ja terveystuloksia teettämässä

Äipän roolista Tiltulainen suoriutui loistavasti. Synnytyksen hoiti itsenäisesti sekä pentusten hoitamisen. Parempaa äitiä pentuset tuskin olisivat voineet saada.  Äitinrakkautta riitti kyllä ihan jokaiselle
Onhan jokaisessa koirassa ( niin kuin meissä ihmisissäkin ) jotain vikaa / huonoja ominaisuuksia ja jos Tiltasta pitäisi nyt jotain kirjoittaa on se että se on ihan sietämättömän hidas päättämään mihin tekisi tarpeensa. Kyllä. Se ei yksinkertaisesti osaa päättää onko paikka tarpeeksi hyvä sen tuotoksille tai jos paikka sattuu miellyttämään niin mihin suuntaan sen tuotoksen tekisi. Tekisikö sen nokka menosuuntaan, sivusuuntaan tai tulosuuntaan…ja kun itsestä tuntuu että tuo kaikki on jo Tiltulaisen päässä saanut siunauksen ja siihen hartaaseen hetkeen voi rauhoittua niin mitä vielä, jokin risu tai männynkäpy on rituaalin tiellä ja etsitään sitten uusi paikka ja sama alkaa sitten uudelleen . Voitte uskoa että joskus meinaa palaa hihnan toisessa päässä käpy

Tilta jalostustietojärjestelmässä 

Tiltalta on myös keväällä testattu kilpparit sekä TGAA jotka ovat viitearvojen alapuolella sekä testattu diluutiogeenin osalta, jonka osalta Tilta on kantaja



PENTUEEN ISKÄ 

Urholta luonnistuu niin lintumetällä olo...


Posettaminenkin ihan coolisti...

eikä moottorikelkkailukaan tuota vaikeuksia


Tervehdys kaikille, olen lupsakka 6-vuotias herrasmies Joensuusta. Pennusta saakka olen ollut nöyrä ja samalla erittäin avoin luonteeltani kaikelle uudelle. Hampaat näkyvät ainoastaan haukotellessa. Kaikki ihmiset ja koirat saavat minun puolesta olla rauhassa, mutta käyn toki tervehtimässä, mikäli isäntä antaa luvan. Ovikellolle kyllä on pakko haukahtaa sekä käydä häntä heiluen tarkastamassa kuka tulee.
Pennusta alkaen ei-sanaa ei ole juurikaan tarvinnut käyttää, kutsuttu ainoastaan pois, jos sen hetkinen tekeminen ei ole miellyttänyt isäntää. Nopeasti opinkin, minne kannattaa päänsä työntää ja mitä kannattaa tehdä. Lasten synttäreillä on ollut aina hauskaa, eli tulen toimeen hienosti lasten kanssa.
Näyttelyrintamallakin vierailin nuorempana muutaman kerran, Sert tuli parhaimpana saavutuksena sekä muutama varasert, avoin luonne hurmasi tuomarit mutta eipä ulkonäössäkään ole ollut valittamista. Isännän innostus näyttelyihin vain hiipui koska parempaakin tekemistä löytyi kuin näyttelyt.  Isännän mielestä on aivan sama, olenko muotovalio vai en.
Harrastan lenkkeilyä sekä metsästystä, ehkäpä metsästys on minusta parasta mitä maa päällään kantaa. Ylösajavana pyrin ajamaan kanalinnut isännän ulottuville, ilmeisesti isännän mielestä olen siinä aika hyvä, koska viikon metsästyksen jälkeen isännällä ei ole yleensä asetta mukana. No, hauskaa silti etsiä lintuja ja saatanpa käydä jänistäkin pöläyttämässä, vaikkei asetta ole mukana. Saapahan päivän lenkin samalla. Viime syksynä isäntä käveli lintujen perässä 282 kilometriä, minulle varmaan jokunen kymppi enemmän. Nämä ovat normaali kilometrit minulle syksyisin. Ainoa metsän elävä, josta en suuremmin välitä, on karhu. Karhua kävin jäljittämässä jonkun matkaa ja karhu jäljitti sitten minua, isännän luokse tuli melkoinen kiire. Katseltiin sitten muutaman metrin päästä toinen toisiamme silmiin ja karhun piti poistua, varmaan isäntä auttoi tuijotuskilpailun lopputuloksessa. En ole sen jälkeen suuremmin karhun jälkiä seurailut. 
Terveenä olen ollut, ainoastaan rokotukset olen käynyt eläinlääkäristä hakemassa, sekä vaadittavat tutkimukset suvun jatkamiseksi. Pentueita on teetetty tähän saakka yksi, kovin tyytyväisiä ovat pentujen omistajat olleet minun tekosiin. Lupsakka luonne on periytynyt jälkeläisiin ja muotovalioitakin pennuista on tullut.
Onko minussa puutteita? Vaikea kysymys, toki pituutta voisi olla hivenen vähemmän ja isäntä on välillä sitä mieltä, että kovuutta voisi olla yksi napsu enemmän. Toisaalta tällaisena lupsiaisena tottelen kaikkia, kuka minun kanssa touhuaa. Isännän mielestä minunlaisia koiria voisi pitää useammankin kerralla ja on sanonut useasti, ettei tarvitse parempaa koiraa!

Terveisin,
Urho (Veskarin Fiel Fuel)

Urho jalostustietojärjestelmässä

Urho pojalta on myös tämän kevään 2015 tarkastettu kilpparit sekä TGAA joiden osalta myös tämä vanhempi on viitearvojen alapuolella, PRA negatiivinen sekä diluutiogeenin osalta clear

Pentusista kiinnotuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostitse kaija.seppanen1@luukku.com tai pirautttaa numeroon 040 7793932

perjantai 1. toukokuuta 2015




               TILASTOTAPPIO KISAT

Jos on joskus reenatassa tullut tilastotappio suorituksia ns. niissä varmoissa liikkeissä niin meillä koko kisaa voisi mainita vain yhdellä sanalla...TILASTOTAPPIO, no, olihan siellä joitain onnistumisen hetkiäkin

Päästiin ihan yllärinä varapaikalle Oulun kisoihin 26.4.2015 Pipa Pärssisen tuomaroimiin kisoihin. Ihan hyvillä mielin ilmoitin että täältä tullaan sillä reenit ovat menneet todella hyvin ja pikkuperropökötin on toiminut enemmän kuin hyvin, mutta kuinkas sitten kävikään...

Paikalla olo 8, toisella käskyllä vasta maahan, muutoin hyvä rauhallinen paikalla olo

Seuraaminen 9,  Tuomarin mielestä seuraaminen on meidän vahvuus



Sivuaskeleita ja Amo nauttii

Eikä suu ole tässäkään kohden alaspäin
Tässä taitaa olla joku "tanssi" osuus
Liikkeestä istuminen 0, Seuraaminen hyvää, istuminen buenoo, mutta mitä sitten...kun menen Amon taakse Amo lähtee mukaan, mitä se ei ole tehnyt ikinä koskaan ???

Luoksetulo 5, Mahtava ja vauhdikas läpijuoksu ja pysähtyminen ollut napakkaa ja hyvää reeneissä ???

Ruutu 0, Hyvä ruutuun lähteminen, pysähtyminen käskystä seisomaan ja siitä maahan, kun menen koiraa kohti ja käännyn vasemmalle niin Amo lähtee seuraamaan mukana ja TAAS jotain mitä se ei ole tehny ikinä kuunakullan päivänä reeneissä ???

Siellä se on VIELÄ
Noutaminen esteen yli 0, Voi luoja tämän ohjaajan heittokättä, niin sivuun ja suoraan koiralle hollille niin että siihen on suora näköyhteys. Eli reenaan itsenäisesti kapulan heittämistä esteen yli ja SUORAAN

Metalliesineen noutaminen 9,5 , Laukalla lähdetään ja laukalla tuodaan. Hyvä sivulle tulo ja pito

Tunnari 0, Ohjaaja on tässä kyllä täysin kuutamolla.. Hyvä lähtö, mielettömän tarkkaa työtä, ottaa oman JA TAAS VAIHTAA SEN VIIMEHETKELLÄ. En ymmärrä , taidan nostaa kädet pystyyn kun reeneissä tuo aina varmasti oman ja mielestäni en käyttäydy mitenkään omituisesti, joka vaikuttaisi Amoon

Kaukkarit 6, Liikkuu ja liikkuu. Niin ja tämänkin piti olla sellainen lemppariliike

Kokonaisvaikutus 9,5 , Tuomarin mielestä hyvin potentiaalinen koira joka tekee ilolla.Olemme tuomarin mielestä hyvä tiimi. Valitettavasti vire liian korkealla joka kuului pienenä ääntämisenä ( ja tavallisesti Amo on aina hiljaa )

Kokonaispistesaldoksi saatiin kasattua kokonaiset 140,5 pojoa ja ei tulosta


" Katse samaan suuntaan, mutta eri päämäärään " :D
Täytyy kyllä myöntää että kisan jälkeen olin ihan kuutamolla tunnetilaltani. Toki Amo oli leikkinsä ansainnut työsaran jälkeen ja biletettiin ihan kunnolla mutta missä oli se varma Amo joka handlaa homman kuin homman ???? En tietenkään halua selitellä millään tavalla " epäonnistumistamme " mutta tuli vain jälkikäteen mieleen , onko Amo niin " äitinpoika " että kun Tilta ( joka tavallisesti on aina mukana ) jäi kotiin niin pienen pojan tunne-elämä muuttui epävakaaksi tutusta ja turvallisesta joka sitten vaikutti tekemisiin ????  Kuka tietää, mutta tätä pitää tutkia ja miettiä ihan perinpohjaisesti

Valitettavasti koiramaailmaan mahtuu niitä ikäviä ihmisiä, jotka eivät sitten parhaalla mahdollisellakaan tavalla osaa käyttäytyä tai sitten onhan niitäkin joilta se vain puuttuu ns. tilannetaju ja ne joko möläyttävät jotain tai ovat muuten vain niin ... sanat eivät vain riitä kuvaamaan

No, toivottavasti jollekin oli hyvä päivä ja sai sielulleen rauhan ettei saatu Amon kanssa tulosta






sunnuntai 26. huhtikuuta 2015




Diva tänään 10 vuotta





                          Vanhoilla koirilla on hallussaan salaisia asiakirjoja.
                          Vanhat koirat tietävät tarkoin milloin puut kuolevat,
                          milloin hullu peukalo painaa nappia
                                                                        Vanhat koirat tietävät grammalleen miten paljon ikävää yhteen                                 iltaan mahtuu, ja miksi
                          Vanhat koirat osaavat ennustaa jokaisen kyynelen
                                                                      ja suurinta salaisuuttaan ne varjelevat tarkoin alakuloisessa                                           hännässään:
                         ne tietävät tarkoin milloin on taas vedenpaisumuksen aika.
                         Vanhat koirat ovat raivostuttavia.
                         Vanhat koirat tietävät ihmisten asioista enemmän kuin ihmiset itse.
                         Eivätkä suostu puhumaan.
                         Katsovat vain säälivästi.

                        – Tommy Tabermann