PENTUSTEN TUOKSU TOIVEITA ILMASSA
ESITTELYSSÄ PENTUJEN VANHEMMAT
( Tiltalla alkoi tänään tyttöjen jutut ja kesäkuun puolen välin paikkeilla teemme visiitin Urhon luokse Joensuuhun ja jos kaikki menee kuin sadussa meille syntyy elokuussa pienenpieniä kikkarakarvaisia pentusia )
 |
| Beso Bocan Bola de Nieve ( Tuttavallisemmin Tilta ) |
Tiltulainen, tämä valkea
lumipallo ( Bola de Nieve ) on kenties maailman iloisin perrolainen. Häntä
heiluu kun aamulla saan silmiäni raotettua ja illalla viimeiset hyvän yön
toivotukset iskeytyvät lattiaan häntä vispaten
Voin vain todeta että
jokaisella asialla on jokin tarkoitus niinkuin myös sillä että Tiltulainen
muutti takaisin kotiin 9 viikon ikäisenä. Oli tarkoitus, että kaikista
kyselyistä huolimatta mitä Tiltulaisen tulo aiheutti päätin pitää sen itselläni
ja yhtäkään päivää en ole tuota valintaa katunut, siitäkin huolimatta että
jouduin luopumaan silloisesta projektikoirastani, mutta Tilta on täyttänyt tuon
aukon sataprosenttisesti jos ei enemmänkin. Voisin sanoa että Tilta on SE
elämäni koira, joka jokaiselle tulee vain kerran elämänsä aikana
Tilta on luonteeltaan
avoin, sosiaalinen, hirmuisen työmoraalin- ja hermorakenteen omaava, pelle ja
toisinaan hyvinkin teatraalinen koira, joka osaa filmata hyvinkin taitavasti. Koti oloissa
Tiltaa ei juurikaan huomaa. Osaa rauhoittua hyvin kun mitään ei tehdä mutta
kiihtyy nollasta sataan alle sadasosa sekunnin kun aletaan touhuamaan.
Varmaankin kaikkien
perrojen tapaan, niin myös meillä, ei ovikelloa tarvita, sillä nämä
kikkarakarvaiset hännänheiluttajat pitävät siitä huolen että kukaan ei tule
meille tietämättä. Vartijakoiran geeni itää vielä hyvinkin tarkkaan
perskarvoissa, mutta sitten kun vieraat on haukuttu, thats it. Nuorempana
Tilttaralla ei juurikaan vieraista välittänyt, mutta iän myötä suostuu jo ihan
silitettäväksi asti ja jos oikein on kiva vieras , saattaa vieras saada sukan
taimikänytsattuu suuhun sillähetkellä tarttumaan
Reenikaverina Tiltulainen
on kyltymätön työkoira, joka tekee kaiken ilolla ( häntä heiluen ), palkkana
toimivat niin leikki, namit, mutta toimii hyvin myös laumavietin kautta, mutta
silittämistä Tilta ei reeneissä oikein ymmärrä. Sen mielestä se on jopa
inhottavaa. Lällyttäminen kuuluu kotiin sohvalle, ei reenikentille kaikkien
katsottavaksi. Tilta on kovin ohjaajaherkkä joka lukee minua kuin avointakirjaa
. Mitään negetiivisia ajatuksia ei reenikentälle voi tuoda tai millään tavalla
niitä ilmaista ääneen sillä Tiltan mielestä ne ei sinne kuulu ja siinä se onkin
ihan oikeassa. Kentällä pitää olla superkivaa, mökötykset hoidetaan sitten
muuna aikana. Jos joskus sattuu niin käymään että kössinturkin paikkaaminen
jatkuu kentälle asti Tilta muuttuu epävarmaksi osoittaen sen rauhoittamalla
minua .
Kisakentillä oman
jännittämisen myötä Tilta vain nousee periaatteella " me hoidetaan tämä
homma kotiin " älä äippä huolehdi
Tiltulaisen kanssa
harrastetaan pääasiallisesti Tokoa. Kisataan EVL:ssä nuorempana aktiivisemmin agia, nyt se laji on
jäänyt kokonaan muistojen joukkoon. Kiva harrastus, mutta ajanpuutteen takia
kaikkiin kivoihin juttuihin ei vain kerkeä vaikka kuinka haluaisi. Samoin haku
reenit ovat jääneet TOKO:n jalkoihin, mutta siellä se taka alalla roikkuu.
Vuorokauteen vain pitäisi saada muutama tunteroinen lisää että kaikkea kivaa
koiramaisia juttuja voisi tehdä enemmän
Tiltulainen on
suorittanut myös hyväksytysti MH-luonnekuvauksen. Kuvauksen kuvauksesta voi
lukea tästä
Tiltulainen on ollut
perusterve koira koko elämänsä ajan. Eläinlääkäriä ollaan käyty moikkaamassa
rokotuksilla ja terveystuloksia
teettämässä
Äipän roolista
Tiltulainen suoriutui loistavasti. Synnytyksen hoiti itsenäisesti sekä
pentusten hoitamisen. Parempaa äitiä pentuset tuskin olisivat voineet
saada. Äitinrakkautta riitti kyllä ihan
jokaiselle
Onhan jokaisessa koirassa
( niin kuin meissä ihmisissäkin ) jotain vikaa / huonoja ominaisuuksia ja jos
Tiltasta pitäisi nyt jotain kirjoittaa on se että se on ihan sietämättömän
hidas päättämään mihin tekisi tarpeensa. Kyllä. Se ei yksinkertaisesti osaa
päättää onko paikka tarpeeksi hyvä sen tuotoksille tai jos paikka sattuu
miellyttämään niin mihin suuntaan sen tuotoksen tekisi. Tekisikö sen nokka
menosuuntaan, sivusuuntaan tai tulosuuntaan…ja kun itsestä tuntuu että tuo
kaikki on jo Tiltulaisen päässä saanut siunauksen ja siihen hartaaseen hetkeen
voi rauhoittua niin mitä vielä, jokin risu tai männynkäpy on rituaalin tiellä
ja etsitään sitten uusi paikka ja sama alkaa sitten uudelleen . Voitte uskoa
että joskus meinaa palaa hihnan toisessa päässä käpy
Tilta jalostustietojärjestelmässä
Tiltalta on myös keväällä testattu kilpparit sekä TGAA jotka ovat viitearvojen alapuolella sekä testattu diluutiogeenin osalta, jonka osalta Tilta on kantaja
PENTUEEN ISKÄ
Urholta luonnistuu niin lintumetällä olo...
 |
| Posettaminenkin ihan coolisti... |
 |
| eikä moottorikelkkailukaan tuota vaikeuksia |
Tervehdys kaikille, olen
lupsakka 6-vuotias herrasmies Joensuusta. Pennusta saakka olen ollut nöyrä ja
samalla erittäin avoin luonteeltani kaikelle uudelle. Hampaat näkyvät
ainoastaan haukotellessa. Kaikki ihmiset ja koirat saavat minun puolesta olla rauhassa,
mutta käyn toki tervehtimässä, mikäli isäntä antaa luvan. Ovikellolle kyllä on
pakko haukahtaa sekä käydä häntä heiluen tarkastamassa kuka tulee.
Pennusta alkaen ei-sanaa
ei ole juurikaan tarvinnut käyttää, kutsuttu ainoastaan pois, jos sen hetkinen
tekeminen ei ole miellyttänyt isäntää. Nopeasti opinkin, minne kannattaa päänsä
työntää ja mitä kannattaa tehdä. Lasten synttäreillä on ollut aina hauskaa, eli
tulen toimeen hienosti lasten kanssa.
Näyttelyrintamallakin
vierailin nuorempana muutaman kerran, Sert tuli parhaimpana saavutuksena sekä
muutama varasert, avoin luonne hurmasi tuomarit mutta eipä ulkonäössäkään ole
ollut valittamista. Isännän innostus näyttelyihin vain hiipui koska parempaakin
tekemistä löytyi kuin näyttelyt. Isännän mielestä on aivan sama, olenko muotovalio vai en.
Harrastan lenkkeilyä sekä
metsästystä, ehkäpä metsästys on minusta parasta mitä maa päällään kantaa.
Ylösajavana pyrin ajamaan kanalinnut isännän ulottuville, ilmeisesti isännän
mielestä olen siinä aika hyvä, koska viikon metsästyksen jälkeen isännällä ei
ole yleensä asetta mukana. No, hauskaa silti etsiä lintuja ja saatanpa käydä
jänistäkin pöläyttämässä, vaikkei asetta ole mukana. Saapahan päivän lenkin
samalla. Viime syksynä isäntä käveli lintujen perässä 282 kilometriä, minulle
varmaan jokunen kymppi enemmän. Nämä ovat normaali kilometrit minulle
syksyisin. Ainoa metsän elävä, josta en suuremmin välitä, on karhu. Karhua
kävin jäljittämässä jonkun matkaa ja karhu jäljitti sitten minua, isännän
luokse tuli melkoinen kiire. Katseltiin sitten muutaman metrin päästä toinen
toisiamme silmiin ja karhun piti poistua, varmaan isäntä auttoi
tuijotuskilpailun lopputuloksessa. En ole sen jälkeen suuremmin karhun jälkiä
seurailut.
Terveenä olen ollut,
ainoastaan rokotukset olen käynyt eläinlääkäristä hakemassa, sekä vaadittavat
tutkimukset suvun jatkamiseksi. Pentueita on teetetty tähän saakka yksi, kovin
tyytyväisiä ovat pentujen omistajat olleet minun tekosiin. Lupsakka luonne on
periytynyt jälkeläisiin ja muotovalioitakin pennuista on tullut.
Onko minussa puutteita?
Vaikea kysymys, toki pituutta voisi olla hivenen vähemmän ja isäntä on välillä
sitä mieltä, että kovuutta voisi olla yksi napsu enemmän. Toisaalta tällaisena
lupsiaisena tottelen kaikkia, kuka minun kanssa touhuaa. Isännän mielestä
minunlaisia koiria voisi pitää useammankin kerralla ja on sanonut useasti,
ettei tarvitse parempaa koiraa!
Terveisin,
Urho (Veskarin Fiel Fuel)
Urho pojalta on myös tämän kevään 2015 tarkastettu kilpparit sekä TGAA joiden osalta myös tämä vanhempi on viitearvojen alapuolella, PRA negatiivinen sekä diluutiogeenin osalta clear
Pentusista kiinnotuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostitse kaija.seppanen1@luukku.com tai pirautttaa numeroon 040 7793932
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti