sunnuntai 31. toukokuuta 2015



PENTUSTEN TUOKSU TOIVEITA ILMASSA

ESITTELYSSÄ PENTUJEN VANHEMMAT

( Tiltalla alkoi tänään tyttöjen jutut ja kesäkuun puolen välin paikkeilla teemme visiitin Urhon luokse Joensuuhun ja jos kaikki menee kuin sadussa meille syntyy elokuussa pienenpieniä kikkarakarvaisia pentusia )


Beso Bocan Bola de Nieve ( Tuttavallisemmin Tilta )

Tiltulainen, tämä valkea lumipallo ( Bola de Nieve ) on kenties maailman iloisin perrolainen. Häntä heiluu kun aamulla saan silmiäni raotettua ja illalla viimeiset hyvän yön toivotukset iskeytyvät lattiaan häntä vispaten

Voin vain todeta että jokaisella asialla on jokin tarkoitus niinkuin myös sillä että Tiltulainen muutti takaisin kotiin 9 viikon ikäisenä. Oli tarkoitus, että kaikista kyselyistä huolimatta mitä Tiltulaisen tulo aiheutti päätin pitää sen itselläni ja yhtäkään päivää en ole tuota valintaa katunut, siitäkin huolimatta että jouduin luopumaan silloisesta projektikoirastani, mutta Tilta on täyttänyt tuon aukon sataprosenttisesti jos ei enemmänkin. Voisin sanoa että Tilta on SE elämäni koira, joka jokaiselle tulee vain kerran elämänsä aikana

Tilta on luonteeltaan avoin, sosiaalinen, hirmuisen työmoraalin- ja hermorakenteen omaava, pelle ja toisinaan hyvinkin teatraalinen koira, joka osaa  filmata hyvinkin taitavasti. Koti oloissa Tiltaa ei juurikaan huomaa. Osaa rauhoittua hyvin kun mitään ei tehdä mutta kiihtyy nollasta sataan alle sadasosa sekunnin kun aletaan touhuamaan.

Varmaankin kaikkien perrojen tapaan, niin myös meillä, ei ovikelloa tarvita, sillä nämä kikkarakarvaiset hännänheiluttajat pitävät siitä huolen että kukaan ei tule meille tietämättä. Vartijakoiran geeni itää vielä hyvinkin tarkkaan perskarvoissa, mutta sitten kun vieraat on haukuttu, thats it. Nuorempana Tilttaralla ei juurikaan vieraista välittänyt, mutta iän myötä suostuu jo ihan silitettäväksi asti ja jos oikein on kiva vieras , saattaa vieras saada sukan taimikänytsattuu suuhun sillähetkellä tarttumaan

Reenikaverina Tiltulainen on kyltymätön työkoira, joka tekee kaiken ilolla ( häntä heiluen ), palkkana toimivat niin leikki, namit, mutta toimii hyvin myös laumavietin kautta, mutta silittämistä Tilta ei reeneissä oikein ymmärrä. Sen mielestä se on jopa inhottavaa. Lällyttäminen kuuluu kotiin sohvalle, ei reenikentille kaikkien katsottavaksi. Tilta on kovin ohjaajaherkkä joka lukee minua kuin avointakirjaa . Mitään negetiivisia ajatuksia ei reenikentälle voi tuoda tai millään tavalla niitä ilmaista ääneen sillä Tiltan mielestä ne ei sinne kuulu ja siinä se onkin ihan oikeassa. Kentällä pitää olla superkivaa, mökötykset hoidetaan sitten muuna aikana. Jos joskus sattuu niin käymään että kössinturkin paikkaaminen jatkuu kentälle asti Tilta muuttuu epävarmaksi osoittaen sen rauhoittamalla minua .

Kisakentillä oman jännittämisen myötä Tilta vain nousee periaatteella " me hoidetaan tämä homma kotiin " älä äippä huolehdi

Tiltulaisen kanssa harrastetaan pääasiallisesti Tokoa. Kisataan EVL:ssä  nuorempana aktiivisemmin agia, nyt se laji on jäänyt kokonaan muistojen joukkoon. Kiva harrastus, mutta ajanpuutteen takia kaikkiin kivoihin juttuihin ei vain kerkeä vaikka kuinka haluaisi. Samoin haku reenit ovat jääneet TOKO:n jalkoihin, mutta siellä se taka alalla roikkuu. Vuorokauteen vain pitäisi saada muutama tunteroinen lisää että kaikkea kivaa koiramaisia juttuja voisi tehdä enemmän
Tiltulainen on suorittanut myös hyväksytysti MH-luonnekuvauksen. Kuvauksen kuvauksesta voi lukea  tästä

Tiltulainen on ollut perusterve koira koko elämänsä ajan. Eläinlääkäriä ollaan käyty moikkaamassa rokotuksilla  ja terveystuloksia teettämässä

Äipän roolista Tiltulainen suoriutui loistavasti. Synnytyksen hoiti itsenäisesti sekä pentusten hoitamisen. Parempaa äitiä pentuset tuskin olisivat voineet saada.  Äitinrakkautta riitti kyllä ihan jokaiselle
Onhan jokaisessa koirassa ( niin kuin meissä ihmisissäkin ) jotain vikaa / huonoja ominaisuuksia ja jos Tiltasta pitäisi nyt jotain kirjoittaa on se että se on ihan sietämättömän hidas päättämään mihin tekisi tarpeensa. Kyllä. Se ei yksinkertaisesti osaa päättää onko paikka tarpeeksi hyvä sen tuotoksille tai jos paikka sattuu miellyttämään niin mihin suuntaan sen tuotoksen tekisi. Tekisikö sen nokka menosuuntaan, sivusuuntaan tai tulosuuntaan…ja kun itsestä tuntuu että tuo kaikki on jo Tiltulaisen päässä saanut siunauksen ja siihen hartaaseen hetkeen voi rauhoittua niin mitä vielä, jokin risu tai männynkäpy on rituaalin tiellä ja etsitään sitten uusi paikka ja sama alkaa sitten uudelleen . Voitte uskoa että joskus meinaa palaa hihnan toisessa päässä käpy

Tilta jalostustietojärjestelmässä 

Tiltalta on myös keväällä testattu kilpparit sekä TGAA jotka ovat viitearvojen alapuolella sekä testattu diluutiogeenin osalta, jonka osalta Tilta on kantaja



PENTUEEN ISKÄ 

Urholta luonnistuu niin lintumetällä olo...


Posettaminenkin ihan coolisti...

eikä moottorikelkkailukaan tuota vaikeuksia


Tervehdys kaikille, olen lupsakka 6-vuotias herrasmies Joensuusta. Pennusta saakka olen ollut nöyrä ja samalla erittäin avoin luonteeltani kaikelle uudelle. Hampaat näkyvät ainoastaan haukotellessa. Kaikki ihmiset ja koirat saavat minun puolesta olla rauhassa, mutta käyn toki tervehtimässä, mikäli isäntä antaa luvan. Ovikellolle kyllä on pakko haukahtaa sekä käydä häntä heiluen tarkastamassa kuka tulee.
Pennusta alkaen ei-sanaa ei ole juurikaan tarvinnut käyttää, kutsuttu ainoastaan pois, jos sen hetkinen tekeminen ei ole miellyttänyt isäntää. Nopeasti opinkin, minne kannattaa päänsä työntää ja mitä kannattaa tehdä. Lasten synttäreillä on ollut aina hauskaa, eli tulen toimeen hienosti lasten kanssa.
Näyttelyrintamallakin vierailin nuorempana muutaman kerran, Sert tuli parhaimpana saavutuksena sekä muutama varasert, avoin luonne hurmasi tuomarit mutta eipä ulkonäössäkään ole ollut valittamista. Isännän innostus näyttelyihin vain hiipui koska parempaakin tekemistä löytyi kuin näyttelyt.  Isännän mielestä on aivan sama, olenko muotovalio vai en.
Harrastan lenkkeilyä sekä metsästystä, ehkäpä metsästys on minusta parasta mitä maa päällään kantaa. Ylösajavana pyrin ajamaan kanalinnut isännän ulottuville, ilmeisesti isännän mielestä olen siinä aika hyvä, koska viikon metsästyksen jälkeen isännällä ei ole yleensä asetta mukana. No, hauskaa silti etsiä lintuja ja saatanpa käydä jänistäkin pöläyttämässä, vaikkei asetta ole mukana. Saapahan päivän lenkin samalla. Viime syksynä isäntä käveli lintujen perässä 282 kilometriä, minulle varmaan jokunen kymppi enemmän. Nämä ovat normaali kilometrit minulle syksyisin. Ainoa metsän elävä, josta en suuremmin välitä, on karhu. Karhua kävin jäljittämässä jonkun matkaa ja karhu jäljitti sitten minua, isännän luokse tuli melkoinen kiire. Katseltiin sitten muutaman metrin päästä toinen toisiamme silmiin ja karhun piti poistua, varmaan isäntä auttoi tuijotuskilpailun lopputuloksessa. En ole sen jälkeen suuremmin karhun jälkiä seurailut. 
Terveenä olen ollut, ainoastaan rokotukset olen käynyt eläinlääkäristä hakemassa, sekä vaadittavat tutkimukset suvun jatkamiseksi. Pentueita on teetetty tähän saakka yksi, kovin tyytyväisiä ovat pentujen omistajat olleet minun tekosiin. Lupsakka luonne on periytynyt jälkeläisiin ja muotovalioitakin pennuista on tullut.
Onko minussa puutteita? Vaikea kysymys, toki pituutta voisi olla hivenen vähemmän ja isäntä on välillä sitä mieltä, että kovuutta voisi olla yksi napsu enemmän. Toisaalta tällaisena lupsiaisena tottelen kaikkia, kuka minun kanssa touhuaa. Isännän mielestä minunlaisia koiria voisi pitää useammankin kerralla ja on sanonut useasti, ettei tarvitse parempaa koiraa!

Terveisin,
Urho (Veskarin Fiel Fuel)

Urho jalostustietojärjestelmässä

Urho pojalta on myös tämän kevään 2015 tarkastettu kilpparit sekä TGAA joiden osalta myös tämä vanhempi on viitearvojen alapuolella, PRA negatiivinen sekä diluutiogeenin osalta clear

Pentusista kiinnotuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostitse kaija.seppanen1@luukku.com tai pirautttaa numeroon 040 7793932

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti