Juhannusta on mukava muistella vaikkakin näin kuukauden jälkikäteen mutta silti, kaikinpuolin mukava keskikesän juhla. Joidenkin mielestä maailman tylsimmät kekkerit. Ei suurta kansanvaellusta, kännissä koheltamista tai mitä siihen perus Jussiin kuuluu  mutta Juhannus oli meidän näköiset ja kokoiset. Kaksistaan Hossan mehtäkämpällä, ilman mukavuuksia kuten sähköä, sisälle tulevaa vettä, sisävessaa. telkkaria tai muutakaan nykyihmiselle ns. välttämätöntä kapistusta ja puhelimenkin käyttö oli sangen rajattua että akku kestäisi jos sattuisi joku katastrofi tulemaan eli sosiaalisenmedian ulottumattomissa, ainakin 95 rosenttisesti, mutta hengissä ollaan ja voin sanoa että tuosta kaikesta irrottautuminen on vain parasta

Siellä se meidän mökkipahanen, niemennokassa, ei naapureita, ei kiirettä vain aikaa

Nykyisillä rakennusluvilla ei varmaankaan tälläinen ole enää mahdollista. Pari metriä rantaan

Niin, olihan meillä kuitenkin sauna ja kovasti uhosin että nyt lähtee talviturkki, mutta ei lähtenyt, sen verran vilpoinen keli oli vaikka aurinko paistoikin. Mielestäni veden lämpötilan pitää olla ainakin + 25 että veteen uskaltaudun, joten voin olla varma että vanhalla turkilla mennään ensitalveen ja -kesään

                               Amo otti heti tilan ja laiturin haltuun. Uimaan pitää päästä

Vesikoirahan on alunperin ollut myös kalastajien apuri ja näyttää olevan että kaukaiset geenit tähän virkaan on edelleen tallessa siellä jossain karvakikkuran juuressa

                                     Suurta ihmetystä taisi tuottaa virveliin laitettava uistin

Perjantain suunnitelmissa oli lähteä patikoimaan Hossan luontopoluille. Ilma mitä mainioin, pientä tihkua alussa, joka loppui melkeinpä reitin alussa. Ainut piiiitkä miinus oli miljoona öttiäistä, jotka olivat myös päättäneet sinä samaisena päivänä lähteä vaellukselle

Taivalta kertyi 16 km ja ajallisesti taisi mennä melkein kuutisen tuntia. Aivan huippua, ei kiirettä, pysähdytään silloin kun siltä tuntuu, taukopaikoilla makkara käryää ja aivan loistavat maisemat

• Laukkujärven polku 13,5 km, reittimerkintä on sininen.
• Lähtöpaikka Huosivirta
• Reitti: Huosivirta-Laukkujärvi-Puukkojärvi-Torkonluikea-Huosivirta
• Suottajärven eteläpuolella on keltaisella merkitty 200 m:n yhdyspolku.
• Palvelut: Reitin varrella on mm. Laukkujärven ja Puukkojärven autiotuvat, kaksi laavua, neljä tulentekopaikkaa.
• Nähtävää: Talassalmessa niitty, lato ja pororysä.

Siinä sitten mainospläjäys netistä. Ei siellä eksyä voi, riittää että tuntee värit sininen, punainen ja keltainen ja valitsee sen mukaisen reitin. Meidän reitti oli sininen

Suurin osa reitistä oli leveää kunnon polkua

Tiltan ja Amon huolenaiheena oli että lauma pysyy koossa ja jälkeen jäänyttä pitää oottaa

Kyllähän ne nauttivat

Lakkakin oli sopivasti kukallaan. Tämän mukaan pitäisi tulla kunnon sato.... jos ilmat ovat vain suosiolliset

Eka tauko paikka. Tietää makkaraa 

Kunnon pikakiitäjät. Lintuäipältä yksi varoittava äännähdys ja penskat otti jalat alleen

Taisi olla elämämme ensimmäminen rosvopaisti. Ei mitään hätäisen / näläkäsen hommaa ( tai no nälkäsen , mutta siihen pahimpaan näläntunteeseen tämä herkku ei kerkiä ) mutta odottaminen on kyllä sen arvoista. Aivan mahtavaa


Rosvopaistia odotellessa, yksi tyyppi sai perushuollon. Näyttää ettei pistä ollenkaan pahakseen

Jotenkin tuon Amon ilme on vain niin....hönö <3

Ihanaa, vielä jos vähän syvemmälle saisit sen kielen kärjen. Voi poijjaaaat 

Taidettiin tehdä iskän kans ennätys ja valvottiin peräti yhteentoista illalla. Kyllä vain, meille ennätys, koska tavallisesti  kömmitään jo yheksän huiteilla unten maille. Kaikkea sitä Juhannuksena tekeekin...

Lauantaina päätettiin tehdä sitten vielä pikkuisen pitempi vaellus, edellis kerrasta niin hurmioitueena. Reittivalinnaksi osui 

Järvien polku 20 km, reittimerkintä on punainen.

• Lähtöpaikka Huosivirta
• Reitti: Huosivirta-Saarihoilua-Valkeisen tie-Kokalmus-Lipposensalmi-Lounatkoski tai Jatkonvaara-Huosivirta.
• Palvelut: Reitin varrella on mm. Ala-Valkeisen autiotupa, neljä laavua, kuusi tulentekopaikkaa, Jatkonjärven telttailualue.
• Nähtävää: porotalleja, pororysä sekä Lounatkoskella koski, mylly ja uittorakenteita

Tilta se osaa niin tämän kuvauksen kohteena olemisen taidon. Se osaa niin  ilmeellä näyttää että kiva päivä on tulossa

Tästä se lähtee. Tassua ja monoa toisen eteen

Vauhtia ja vaarallisia tilanteitahan ei puuttunut. Yksi säheltäjä osaa pitää siitä huolen. Eihän siinä mitään jos vähän rappuset mennään nurin niskoin, mutta kun alla on koski niin narunjatkeen sydän heitti ylimääräisen lyönnin jos toisenkin, mutta Amosta tämä oli mukava leikki joten uudestaan

Kyllä näissä maisemissa sielu lepää

Vesien kirkkaudestahan ei kannata kiistellä. Kirkkaita ovat

Minun miehet

Tässähän ei ole kyse peräaukon kutina mainoksesta vaan yksinkertaisesti siitä että taukopaikalla istuessani housuihin tarttui pihkan tapaista ja kun sitä yritti poistaa käsin niin sitä tarttui käsiin , joten puunrungon karheus tuotti toivotun tuloksen. Kaikkeen sitä joutuu

Tälläkin reissulla yleissivistys kasvoi. Tässä on porotalli, johon porot menevät mäkäräisiä ja muita öttiäisiä pakoon pahinpana öttiäis aikana

Aurinkokin yritti pilkistää pilvien lomasta

Taukopaikkoja riitti säännöllisin välein ja aivan mahtavilla paikoilla

Jotkut ui ihan sydämensä kyllyydestä...

Toiset tyytyy kastelemaan varpaansa ja mahanalusensa

Kahden päivän aikana patikoitiin yhteensä 38 km, kun mökkipahasesta oli poluille se oma matkansa. Täytyy sanoa ettei itsellä ole se kaikista rapasin kunto mutta kun kotiin tultiin sunnuntaina niin jalat tiesi tehneensä töitä ja löyty joitain lihaksiakin varmaan mitä ei ihan joka päivä tule käytettyä. 

Tälläinen Jussi meillä. Kuten alussa mainitsin, ihan meidän näköiset .

Niin ja missä Diva ja Tyyne....kotona Eetun ja Reetan kanssa