perjantai 13. marraskuuta 2015



Onpas siitä taas tovi vierinyt kun oon viimeksi kirjoitellut kuulumisia tännä blogiin. 
Mitäs meille kuuluu ? No, koira rintamalle ihan hyvää, on käyty koulutuksissa, reenailtu, hengailtu ja ihan vaan oltu. Lenkkeilyt ovat jokseenkin tuottaneet päänvaivaa, kun polvestani löydettiin ( todennäköisesti, oottelen pääsyä KAKS:iin ortopedille ) nivelrikkoa ja irtopala. Eli en olisi ollut ollenkaan hyvää ainesta jalostuksen kannalta jos viittaa eläinmaailmaan, jos ja kun se todetaan nivelrikoksi niin se on periytyvää, joten ootelkaa lapsukaiset vain rauhassa, kyllä se sieltä tulee teillekin...ennemmin tai myöhemmin. Mutta, tuohon lenkkeilyyn, kävely tuottaa tuskaa jos kävelee yhtään pitempään, polvitukea ei saisi käyttää hirveästi, joten olen käyttänyt Tiltan ja Amon " yksi kerrallaan " pyörällä ja Divan sitten pikkuisella kävelylenkillä, muuten ovat saaneet juosta pihalla, sen minkä juoksevat ja NE ovat ELOSSA edelleen. Tosin onhan siippani käynyt niiden kanssa juoksemassa joten kai ne kunnossa pysyvät ja nyt kun tänne Suomussalmelle satoi lunta niin meille avautui ihan toisenlaiset liikunta muodot

ja voin sanoa että tämä on koirapoweria parhaimmillaan ja kaikki yhdellä kertaa. Kätevää 



Reenikamu

Viime sunnuntaina huristeltiin Amon kans Muhokselle yhteisreeneihin Oulun nuorten koirien tokorinkiläisten luokse. Taisi olla yksitoista koirakkoa päivän aikana ja jokainen katsoi toisen tekemisiä ja antoi neuvoja ja vinkkejä. Aivan mahtava päivä, loistavia koirakoita, uusia ystäviä ja loistava fiilis

Nyt kun Amon kanssa ollaan tässä Kainuun nuortenkoirien tokovalmennus ringissä niin voin sanoa että tämä on paljon antoisempaa ja vastuullisempaa kuin silloin kun olin Tiltan kanssa. Yhteisreeneihin tullaan ja autetaan toisia, kouluttajia haetaan ympäri Suomen ja jokaisella on oma vastuu alueensa mitä tekee. 

Amon pään menoksi olin suunnitellut seuraamista käskytettynä, kaukoja, kiertämistä, EVL:n ohjattua kiertämisen kautta sekä vanhan malliin sekä VOI:n ohjattua sekä metalli hyppynouto. Jaa, että menikö jo koira parka sekaisin ohjatuista, ei mennyt kun otettiin kahdessa eri osiossa ja pitäähän ne erottaa joka tapauksessa. Sekaan mahtui myös ryhmäpaikallaolot. Sähikäisen kanssa otettiin VOI ja EVL paikalla olot ja hyvin meni, tosin jännitän aina että Amo reakoi toisiin koiriin kun mennään omalle paikalle, kun se on vähän mitä on, vaikka kertaakaan se ei ole sanonut perkelettä muille, mutta se on minun pään sisässä kun se voi sanoa ja sanookin lenkillä sen niin ponnekkaasti muille , mutta ei yksin ollessaan


                                                                  Kaukot

Kaukoissa haastavuutta on nyt tuonut se kun Amo on oivaltanut omassa pikkupäässään että istumasta maahan mennään taaksepäin, niinkuin esim. seisomisesta maahan. Ohjaaja taas omassa pikkupäässään keksi ratkaisun siihen että ei käytä istumisesta maahan enää käsimerkkiä vaan käyttää sitä pelkästään muissa maahan meno siirroissa ja se näyttää tuottavan tulosta




Näyttäs tykkäävän


                                                             Metallihyppynouto


   Tämä liike yksi niitä lemppari juttuja. Nyt onkin kesän aikana lyöty haastetta kehiin ja heitän kapulan ihan tahallaan sivuun että se lähtisi esteelle käskystä ja toisi kapulan aina esteen kautta oli kapula kuinka näkösellä. Onnistuu tällähetkellä 9 /10




Pallo on parhautta



 Sivulle tuloja on reenattu seiten viikkoisesta lähtien ja näyttäs olevan suorassa ja hyvällä ilmeellä
                                                             







                                                    EVL:n ohjattu nouto kiertämisen kautta

Tätä liikettä on reenattu aika paljon. Paljon on pitänyt pilkkoa osiin, kasata osia ja taas pilkkoa jos joku palanen ei olekkaan ollut vielä valmis liitettäväksi. Käsky sanakin piti vaihtaa. ( Kiitos Tarja vain neuvoista ) Nyt tämä alkaa olla aikalailla purkissa joskin ei vielä sata varma, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa




VOI:n ohjattu

Alkaa olla jo hanskassa. Amo vain mielellään hakeutuu oikealle kapulalle ensin



Neuvottelu käynnissä, oletan




Aina ei mene kuin strömsöössä, mutta no hätä...

otetaan uusiksi

Asenteella, nyt tehdään ja kunnolla

                                                             Leikkiin on hyvä lopettaa






















Onneksi näitä yhteisreenejä on tulossa ensivuoden puolella lisää. Kiitos vain mukana olleilla ja iso kiitos Jennille, joka hääräili kameran takana


Asiasta sitten kukkapurkkiin. Käytiin nuoren miehen kanssa eläinlääkärillä luustokuvauksissa ja priimaahan siellä näytti olevan. Katsotaan muuttuuko Kennelliitossa tulokset miten, mutta lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä terve ja polvet 0/0

Alkaa jo ramasemaan

Pikkasen huono olo


sunnuntai 13. syyskuuta 2015



ONNEE B:eet ja D:eet , viisi ja kaksi vuotta elämäniloisia vuosia takana





Elämäni koirat



perjantai 14. elokuuta 2015




Me ollaan tuon isännän kanssa innostuttu oikein tosissaan tuosta patikoinnista. Ollaan nyt kahtena viikonloppuna tutustuttu paikallisiin merkittyihin luontopolkuihin sekä nyt viimeisimpänä Paljakan luonnonpuistoon. Ollaanhan me aina liikuttu metsässä, varsinkin syksyisin marjojen perässä ja Esa metsästysreissuilla mutta nyt on avautunut jokseenkin ihan toisenlainen tapa liikkua ja tutustua luontoon. Kun on marjassa sitä on kuin silmät lapulla kuin ravihevosella kun kulkee marjojen perässä toivoen sankon täyttyvän ja taas kun olen päässyt Esan mukana metsälle pitäisi vain pystyä olemaan hiljaa ja sen suurempia ääniä päästämättä, tosin myönnettäköön että metsällä olo metsästysaikaan on mukavaa, varsinkin silloin kun näkee miten Tyyne tekee töitä ja pääsee haukulle



+20 astetta lämmintä mutta pipo se vain oli kaivettava päähän. Sen verran verenhimoisia itikoita metsä täynnä


Onkohan kyltti tehty ihan tarkoituksella nuin pitkäksi ?? 

On tämä vain elämää 

Eikä maisemissakaan valittamista


Puunhalaajat 

siellä kasvoi ihan valtaisia kuusia joita oli ihan pakko halata. Kädet vain ei riittäneet ympäri. Puiden halaamisella on tutkitusti ihan terveysvaikutteitakin


perrot ja pikinokka tarinoi





Metsähallitukselta kivasti ajateltu, kaksikaistainen tie niille jotka tahtovat mennä lujempaa
Sopu sijaa antaa
Pahkuroita

Lakkojakin näyttäs tulevan, mutta luonnonpuisto alueelta poimiminen kielletty







Taukopaikalla

Otettiin Amon kans selfiet se kun on niin hottia tänäpäivänä





Loppumatkasta kun puisto alue loppui sai koirat juosta vapaana


Seuraavaa reittiä suunnitellaan
Jos seuraavaksi Hepokönkäälle tai Ukkohallaan . Tuo reilun 50 km taival jo vaatisi ainakin 3 päivää 



N. kuukausi sitten käytiin Saarijärven lenkki. Osaksi Hyrynsalmen ( naapurikunnan ) puolella




On vara valita minne suuntaan lähtee


Välietappi
Historian havinaa Hallan ukosta

Amo päätti uida koskessa. Eihän se sitä ole vielä kokeillutkaan








Matkan puolivälissä, makkaratauko
ja kavereilla kans






Sillä aikaa kun toiset hakevat nuotion sammutusvettä....
..... toiset vahtii saanko varmasti kaiken makkaran syötyä, vai pitääkö auttaa
On se vain kumma kun luulisi että tämäkin olisi paljon kevyempi viedä tyhjänä takaisin kuin kantaa se täytenä metsään


<3

Uutta vaellustaivalta vain suunnittelemaan. Haaveissa olisi että sitten joskus Lappiin ja tuntureille. Koirille omat reput matkaan joissa saisivat kantaa omat eväänsä, Yöpymistä laavuilla tai tuvilla,..tilanteen mukaan ja vain luonto ympärillä. Paratiisi