Me ollaan tuon isännän kanssa innostuttu oikein tosissaan tuosta patikoinnista. Ollaan nyt kahtena viikonloppuna tutustuttu paikallisiin merkittyihin luontopolkuihin sekä nyt viimeisimpänä Paljakan luonnonpuistoon. Ollaanhan me aina liikuttu metsässä, varsinkin syksyisin marjojen perässä ja Esa metsästysreissuilla mutta nyt on avautunut jokseenkin ihan toisenlainen tapa liikkua ja tutustua luontoon. Kun on marjassa sitä on kuin silmät lapulla kuin ravihevosella kun kulkee marjojen perässä toivoen sankon täyttyvän ja taas kun olen päässyt Esan mukana metsälle pitäisi vain pystyä olemaan hiljaa ja sen suurempia ääniä päästämättä, tosin myönnettäköön että metsällä olo metsästysaikaan on mukavaa, varsinkin silloin kun näkee miten Tyyne tekee töitä ja pääsee haukulle

http://www.luontoon.fi/paljakka

+20 astetta lämmintä mutta pipo se vain oli kaivettava päähän. Sen verran verenhimoisia itikoita metsä täynnä

Onkohan kyltti tehty ihan tarkoituksella nuin pitkäksi ?? 

On tämä vain elämää 

Eikä maisemissakaan valittamista

Puunhalaajat 

siellä kasvoi ihan valtaisia kuusia joita oli ihan pakko halata. Kädet vain ei riittäneet ympäri. Puiden halaamisella on tutkitusti ihan terveysvaikutteitakin


perrot ja pikinokka tarinoi

Metsähallitukselta kivasti ajateltu, kaksikaistainen tie niille jotka tahtovat mennä lujempaa

Sopu sijaa antaa

Pahkuroita

Lakkojakin näyttäs tulevan, mutta luonnonpuisto alueelta poimiminen kielletty

Taukopaikalla

Otettiin Amon kans selfiet se kun on niin hottia tänäpäivänä

Loppumatkasta kun puisto alue loppui sai koirat juosta vapaana

Seuraavaa reittiä suunnitellaan

Jos seuraavaksi Hepokönkäälle tai Ukkohallaan . Tuo reilun 50 km taival jo vaatisi ainakin 3 päivää 

N. kuukausi sitten käytiin Saarijärven lenkki. Osaksi Hyrynsalmen ( naapurikunnan ) puolella

On vara valita minne suuntaan lähtee

Välietappi

Historian havinaa Hallan ukosta

Amo päätti uida koskessa. Eihän se sitä ole vielä kokeillutkaan

Matkan puolivälissä, makkaratauko

ja kavereilla kans

Sillä aikaa kun toiset hakevat nuotion sammutusvettä....

..... toiset vahtii saanko varmasti kaiken makkaran syötyä, vai pitääkö auttaa

On se vain kumma kun luulisi että tämäkin olisi paljon kevyempi viedä tyhjänä takaisin kuin kantaa se täytenä metsään

<3

Uutta vaellustaivalta vain suunnittelemaan. Haaveissa olisi että sitten joskus Lappiin ja tuntureille. Koirille omat reput matkaan joissa saisivat kantaa omat eväänsä, Yöpymistä laavuilla tai tuvilla,..tilanteen mukaan ja vain luonto ympärillä. Paratiisi