lauantai 11. kesäkuuta 2016


Moikkelista taas. Ollaan jo kuuden viikon ikäisiä palleroisia. Meno senkun hurjistuu sitä mukaa kun kasvetaan. Saatiin tälläinen kiva lelu. Oli kuulemma teerensiipi. Se koira, Tyyne, joka asustelee tuolla kartanolla pääasiallisesti oli haukkunut sitä ja sen omaihminen oli sitten käyttänyt sellaista vehjettä millä ne linnut tippuu puusta. Kiitos Tyyne, tämä OLI  varsin mieluinen lelu siihen asti, kunnes meidän äippä hoksasi sen ja salaa kävi sitten syömässä. Kiitti mutsi kovasti. Me oltaisiin niin mielellään retuutettu sitä pitempäänkin, koska osasta meistä tulee samanlaisia kuin se Tyyne. Etsitään sitten aikanaan omille ihmisillemme näitä samanlaisia lintusia metsästä






Minulla ( Elvis) ja Vapulla oli omat vuorot leikkiä tällä lelulla. Yritettiinhän sitä yksissä tuuminkin retuuttaa, muttei siitä oikein tullut mitään, niin päätettiin sulassa sovussa sillä periaatteella, että yksi kerrallaan

Meistä on kuoriutunut varsin toimeliaita pentusia. Lehdet luetaan tarkkaan. Halutaan olla kartalla mitä maailmalla tapahtuu



Osallistutaan jumppa tuokioihin

ja vatsalihakset kuulemma pitää olla tikissä. Ei vielä oikein osata hahmottaa miten tällä laitteella toimitaan, mutta harjotellaan
 No niin, kuten aikaisemmin tuli kerrottua siitä eläinlääkäri jutusta niin nyt viime torstaina se sitten tapahtui. Meidät laitettiin kotona kantokoppaan, äippä mukaan ja sitten  mentiin.
Ekana syyniin joutui Isla ( Beso Bocan Efigenia ) , Tisuteltu oli sen verran ja nappuloita mussuteltu 2 830 gr:n verran. Katsottiin suuhun, kuunneltiin sydän äänet, kurkattiin korviin ja silmiin, väänneltiin ja käänneltiin jalkoja ja sitten lopuksi pistettiin neulalla niskaan. On mukamas jokin tunnistusmerkintä, että kun sellaista lukulaitetta käyttää sen sirun päällä niin  osaavat sitten katsoa että olen se koira, mikä minun kuuluukin olla. Olin tosi reipas enkä juurikaan reakoinut siihen pistoon. Terve tyttö


Toisena piinapöydälle joutui Elvis ( Beso Bocan Everardo ). On senverran tiuhaan ollut antimilla, että painoa oli 3 180 gr. Minun omaan terveyskorttiin tuli merkintä, että molemmat kivekset tunnettavissa. Olisivat kysyneet minulta suoraan, niin olisin sanonut. Terve pentunen olen myös minä


kiskottiin hännästäkin. Suora se on, sen verran sitä ovat sisarukset kiskoneet


Kolmanneksi pikkuemäntä Vappu ( Beso Bocan Eithne ). Onhan sitä tisulla oltu ja ruokakupposen äärellä että painoa oli kertynyt 2 700 gr. Reippaasti olin, enkä juuri kissaa sanonut kun pistettiin. Terve tyttö myös minä



Se siitä. Joko täältä kohta päästään 
Minä pikkuherra Luca ( Beso Bocan Ezequias ) olen ollut ruoka-aikaan saapusalla sen verran että tisumaidot ja nappulat yhteensä olivat kerryttäneet elopainoa 2 950 gr, Samat rituaalit tehtiin kuin sisaruksillekin. Katsoin varkaiten mitä niille tehdään. Se viimeinen juttu missä otetaan niskavilloista kiinni ja pistetään tuntui aika jännittävälle jutulle, vaikkakaan kukaan ei kiljunut, mutta multa tuli pikkunen " ai " . Minulta tuntui kans ne poikien jutut ja sain terveen pennun leiman otsaan. Eli sanoisinko kaikkien pentusten puolesta, että riimaa pukkaa. Terveitä ollaan koko pentujengi




Meitä on jo alettu vähän valmistella meidän " pesästä lentämiseen ". On tullut jokin pentupaketti ja tulostin on laulanut jostakin pentuohjeista, miten meidän kans voisi pelautua ne meidän omat ihmiset. Ja jotkut paperitkin ovat tulossa ? On tämä touhua
Meidän oma äippä on sitten ollut muutaman yön sitä mieltä, että se ei enää nuku meidän kans. Se haluaisi niin kovasti jo oman ihmisensä viekkuun tai edes samaan huoneeseen, joten se on kaikessa viisaudessaan, meidän äippä on varmaan viisain koira maan päällä, keksinyt miten sen portin, joka erottaa meidän oman huoneen muusta tilasta saa auki. Me ei sitä tiedetä miten se sen tekee, mutta tekee sen kuitenkin ja sitten se luikkii sinne vintin oven taakse, missä sen oma ihminen laskee lampaita yön ajan.
Sen lepertelijän ja pusuttelijan mielestä meidän äipän pitäisi vielä tarjoilla meille huikopalat yöllä jos meitä alkaa nälättämään, joten se muutti sitten alakerran sohvalle laskemaan niitä lampaita. Sen kaksijalkaisen mielestä meidän äipän ei pitäisi kokea mitään ressiä kun se ressi voi tarttua meihinkin ja me ei mitään ressiä enää haluta. Ei me toki tiedetä mitä se ressi on, mutta melkoiselta sanahirviöltä se kuulostaa.  Se portti on sitten koko ajan auki, mikä tarkoittaa myös sitä että ME voidaan nukkua ihan siellä missä meitä huvittaa... onkohan tämä sitä vapaata kasvatusta, mistä ollaan kuultu aina sivu korvalla,
Täytyy kyllä sen verran tunnustaa, että se meidän äipän omaihminen yritti ensiksi sohvalle siirtymistä nukkua meidän kanssa täällä meidän huoneessa, mutta taidettiin antaa liian voimakasta kiinalaista päähierontaa sen päänahalle yö aikaan pikkuhampaillamme, ettei se sitä kestänyt tai halunnut, ihan miten vain. Taisi joku meistä nirskauttaa hampailla sen poskeenkin ja varpaaseen. Ihmiset ovat aika herkkänahkaisia meihin koiriin verrattuna










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti