Moikkelista taas. Ollaan jo kuuden viikon ikäisiä palleroisia. Meno senkun hurjistuu sitä mukaa kun kasvetaan. Saatiin tälläinen kiva lelu. Oli kuulemma teerensiipi. Se koira, Tyyne, joka asustelee tuolla kartanolla pääasiallisesti oli haukkunut sitä ja sen omaihminen oli sitten käyttänyt sellaista vehjettä millä ne linnut tippuu puusta. Kiitos Tyyne, tämä OLI varsin mieluinen lelu siihen asti, kunnes meidän äippä hoksasi sen ja salaa kävi sitten syömässä. Kiitti mutsi kovasti. Me oltaisiin niin mielellään retuutettu sitä pitempäänkin, koska osasta meistä tulee samanlaisia kuin se Tyyne. Etsitään sitten aikanaan omille ihmisillemme näitä samanlaisia lintusia metsästä
Minulla ( Elvis) ja Vapulla oli omat vuorot leikkiä tällä lelulla. Yritettiinhän sitä yksissä tuuminkin retuuttaa, muttei siitä oikein tullut mitään, niin päätettiin sulassa sovussa sillä periaatteella, että yksi kerrallaan |
Osallistutaan jumppa tuokioihin |
ja vatsalihakset kuulemma pitää olla tikissä. Ei vielä oikein osata hahmottaa miten tällä laitteella toimitaan, mutta harjotellaan |
Ekana syyniin joutui Isla ( Beso Bocan Efigenia ) , Tisuteltu oli sen verran ja nappuloita mussuteltu 2 830 gr:n verran. Katsottiin suuhun, kuunneltiin sydän äänet, kurkattiin korviin ja silmiin, väänneltiin ja käänneltiin jalkoja ja sitten lopuksi pistettiin neulalla niskaan. On mukamas jokin tunnistusmerkintä, että kun sellaista lukulaitetta käyttää sen sirun päällä niin osaavat sitten katsoa että olen se koira, mikä minun kuuluukin olla. Olin tosi reipas enkä juurikaan reakoinut siihen pistoon. Terve tyttö
Toisena piinapöydälle joutui Elvis ( Beso Bocan Everardo ). On senverran tiuhaan ollut antimilla, että painoa oli 3 180 gr. Minun omaan terveyskorttiin tuli merkintä, että molemmat kivekset tunnettavissa. Olisivat kysyneet minulta suoraan, niin olisin sanonut. Terve pentunen olen myös minä
kiskottiin hännästäkin. Suora se on, sen verran sitä ovat sisarukset kiskoneet |
Kolmanneksi pikkuemäntä Vappu ( Beso Bocan Eithne ). Onhan sitä tisulla oltu ja ruokakupposen äärellä että painoa oli kertynyt 2 700 gr. Reippaasti olin, enkä juuri kissaa sanonut kun pistettiin. Terve tyttö myös minä
Se siitä. Joko täältä kohta päästään |
Meidän oma äippä on sitten ollut muutaman yön sitä mieltä, että se ei enää nuku meidän kans. Se haluaisi niin kovasti jo oman ihmisensä viekkuun tai edes samaan huoneeseen, joten se on kaikessa viisaudessaan, meidän äippä on varmaan viisain koira maan päällä, keksinyt miten sen portin, joka erottaa meidän oman huoneen muusta tilasta saa auki. Me ei sitä tiedetä miten se sen tekee, mutta tekee sen kuitenkin ja sitten se luikkii sinne vintin oven taakse, missä sen oma ihminen laskee lampaita yön ajan.
Täytyy kyllä sen verran tunnustaa, että se meidän äipän omaihminen yritti ensiksi sohvalle siirtymistä nukkua meidän kanssa täällä meidän huoneessa, mutta taidettiin antaa liian voimakasta kiinalaista päähierontaa sen päänahalle yö aikaan pikkuhampaillamme, ettei se sitä kestänyt tai halunnut, ihan miten vain. Taisi joku meistä nirskauttaa hampailla sen poskeenkin ja varpaaseen. Ihmiset ovat aika herkkänahkaisia meihin koiriin verrattuna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti