Alkaa käydä vähiin nämä meidän kuulumiset täältä äipän luota. Elvistä tullaan hakemaan JO huomenna eli perjantaina. Ollaan kuultu, että se pentu, joka lähtee joutuu käymään kylvyssä, kynnet leikataan vielä kerran ja saa vielä viimeiset keltaiset tahnat kitaan, jota myös matolääkkeeksi kutsutaan. Mutta sitä ennen me nautiaan ihan täysillä. Ollaan ulkona , leikitään ja juostaan niin paljon kuin meidän pikku tassuista pääsee

Mitäkö mietin, no  sitä, että kohta me jätetään tämä meidän synnyin koti ja lähdetään kohti tuntematonta.  Onneksi meitä odottaa rakastavat perheet, jotka ovat luvanneet pitää meistä huolta ja rakastaa

Kyllä pennun elämä on ihanaaaa

 Tänään minä Beso Bocan Everardo tuttavallisemmin Elvis opetin pikkusiskolleni Islalle, miten tullaan rappuset alas, kun sitä alkoi niin jänskättää. Siellä se ylärappusilla seisoi, kun me muut kirmailtiin nurtsilla

Menin sitten näyttämään ettei tämä ole niin paha. Pitää vain uskaltaa ja luottaa itseensä. Aluksi näytin pari kertaa ihan itsenäisesti, mutta ei se Isla vieläkään uskaltanut, joten tein niin kuin jokainen pieni herrasmies tekee
Menin ihan Islan eteen ja näytin ihan tassusta pitäen ja olin siinä edessä vähän turvanakin

 Ja kas, siitä se Islalla ajatus sitten lähti

Me poijjaat ollaan jo ihan mestareita tässä

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kyllä näitä vesseleitä tulee ikävä. Mahtavia pikkukoiran alkuja. Reippaita naskalihampaita.Kasvattajan ikävämmät hetket ovat sitten viikonloppuna ja tulevana maanantaina. Sitten on niin hiljaista, ei tartte varoa pissalammikoita eikä huolehtia nappuloita turpoamaan. 

"Pienten koirien uudet omistajat ovat vakaasti päättäneet
olla lempeitä mutta lujia,
laatia kunnon nokkimisjärjestyksen, juurruttaa tottelevaisuuden.
Tehdä pennulle täysin selväksi, missä sen paikka on.
Siinä ne sitten ovat. Ruokakuppi. Kori. Huopa. Koiranpentu.
Keittiössä.
Innokkaat omistajat makaavat sängyssään, ovi kiinni
- kovettaen koiranpennun edessä sydämensä.
Koiranpennulta kuluu tunti pari - hyvällä tuurilla vain puoli tuntia -
nyyhkimiseen, vaikertamiseen, ulvomiseen, voihkimiseen, uikuttamiseen, raapimiseen, tömistelemiseen ja tavaroiden tyrkkimiseen.
Ja sitten se on kierähtänyt kerälle sänkyyn.
Vain täksi yöksi.
Tai seuraavaksi viideksitoista vuodeksi."

-Pam Brown-