TOKO:n SM KISAT PORI

Viimeinkin taisi onnistua kohdalle että päästiin läpi käymään nämä arvokisat. Ensimmäisen kerran kun näistä haaveilin oli Diva vielä iskukunnossa kisakentillä, oltiin juuri saatu TK 2 ja VOI:iin ei vielä mitään mahdollisuutta lähteä kokeilemaan niin lyhyellä varoitusajalla. Toisella ja kolmannella kerralla Tiltulaisen tyttöjen jutut sotkivat kisasuunnitelmat, mutta nyt oltiin enemmän kuin valmiina koitokseen
Kisajoukkueemme oli nimeltään Vesikkoporukka, joten arvata saattaa että koko joukkue koostui espanjalaisista

Pikkuisen hirvitti ajomatka täältä Kainuusta Poriin, onhan sinne reilu 600 km ajettavana, mutta onneksi Reetta lähti kartturiksi navigaattorin lisäksi joten eiköhän sinne jotenkin osaisi, tai ainakin mutkan kautta suoraan

Perjantai töistä vapaaksi, aamusta lähtö jotta ihan kohtu aikaan oltaisiin perillä,sillä Amo lähti mukaan haistelemaan etelän tuulia. Pysähdyksiä varmaan tulisi ihan reilusti

Eräs pysähdys paikoista Lapualla. Lämmintä, lämmintä

Kun lopussain pääsimme perille oli kello jo lähemmäs yhdeksää illalla, tosin olimme käyneet jo ilmottautumassa seuraavan päivän kisoihin oli reissattu sille päivällä vaivaiset 11 tuntia, mutta onneksi vastassa oli Yyterin hiekkasärkät missä pääsi sitten oikaisemaan reissusta turtuneet kintut, sekä koirat että kaksijalkaiset matkaajat. Mökki jossa pää painettiin tyynyyn ei ollut järin suuren suuri, mutta sopu sijaa antaa. Siihen muutaman neliön torppaan sopi ihmeesti viisi matkaajaa ja kuusi koiraa

Aamulla otettiin sitten kaikki oli irti mahtavista hiekkadyyneistä ja mikä parasta kun on aikaisin liikkeellä koko ihana ranta oli vain meidän

Menossa mukana Isla, Una, Hugo, Tilta ja Amo. Näyttäs olevan aika mukavaa

Melkein voisi kuulla niiden nauravan ääneen

Amon oli pakko maistella maistuuko merivesi samalta kuin järvivesi kotona

Veljekset

Kisa aamu alkoi helteisenä. Paikalla oli oltava ennen kymmentä tai siis ainakin minun ja Tiltan, sillä arvonta potkaisi sen verran meitä että meidän joukkueesta Tiltalta tarkistettaisiin siru.
Onneksi kehät joissa yksilösuoritukset kuin myös paikalla olo suoritettaisiin olivat ihan lähekkäin ettei niitä tarvitsisi etsiä. VOI:ja luokka alkoi vähän ennen kahtatoista ja me oltaisiin kolmannessa paikallaolo porukassa ja muutamassa yksilösuorituksessa, joten hyvin ehtisi katsomaan toisten suorituksia

Osa kuvista Mira Ruusunen ( Kiitos ja kumarrus Mira )

Hiksa

Kentän reunalla vähän fiilistellään

Päästinhän sitä lopultakin itse asiaan

Näyttäs olevan aika vakava paikka

Paikallaolo  0, edelleen Tiltan mielestä siellä kuuluu olla myös koira. Eiköhän se yhtään ihmettele kun siellä ei ole muiden koiria ???

Hyppynouto 10

Harvoin kisoissa tuomari tarkastaa joka kantilta että koira on oikeasti suorassa perusasennossa kapulaa luovutettaessa

Metallinouto 8, Hyvä lähtö kapulalle ja laukalla tuominen, mutta kas kummaa perusasento jäi sitten tekemättä vaan jäi seisomaan

Tunnari 9, ei mielikuvaa mistä pojo lähti

Kaukkarit 7, ennakointia, ennakointia

Kokonaisvaikutus 9, tämän tuomarin mielestä ( harmikseni en muista yhtään nimeä )

Ja sitten siinä oli eka sessio siinä kehässä, Ei muuta kuin outtelemaan seuraavan kehän tekemisiä

Tässä kyllä vedetään niin mehut koirasta kuin ohjaajastakin. Hellettä lähemmäs  +30 astetta ja hiekkakenttä. Varjoa, missä ??

Toisessa kehässä oli sitten

Ruutu 0, Hyvä lähteminen, mutta vähän ennen ruutua Tilta oli omasta mielestään ruudussa, joten munkkirinkilähän siitä tuli

Seuraaminen 8, Ihan hyvää seuraamista, mutta ei sillä muuvilla millä Tilta yleensä seuraa

Istuminen seuraamisen yhteydessä 9

Luoksetulo 6, edelleenkään ei meidän vahvin osio, mutta reenataan, reenataan

Kokonaisvaikutus 8
Tuomarina tässä kehässä oli Hannele Pörsti



Pisteillä ei juhlittu 191,5 pist ja ei tulosta, mutta sitäkin enemmän kokemusta isoista kisoista ja miä parasta mukana olivat myös

Emmi ja Isla, joille loistava 2 tulos EVL:ssä

Kirsi ja Nano. Amoliinon iskä, jonka mielestä TOKO ei oo tiukkapipoisten touhua

Amo ressukka joutui odottamaan autossa pitkän tovin, tosin pyrin käyttämään sitä mahdollisimman paljon ulkona jaloittelemassa. Reipas mies. Aluksi mietin hyvinkin pitkään otanko koko karvanoppaa matkaan, mutta onneksi otin, sillä tuon reissun aikana siitä kasvoi mies. Siinä ihmis- ja koirapaljouden keskellä se oli kuin kala vedessä


Omalta osalta kun kisa oli kisattu lähdettiin sitten kotia kohti. Vaivaisen yhdeksän tuntia autossa istumista.
Luulen, että oman veronsa Tiltulaisen suorituksiin verotti hirmuinen automatka ja yöpyminen häkissä pentunsa kanssa, mutta nyt on SM kisat nähty ja koettu ja mitään en kadu. Loisto reissu kaikkinensa