torstai 21. helmikuuta 2013


TARJA PÄIVÄ TOKORINKILÄISILLE

Kenties yksi parhaimmista kouluttajista joiden koulutettavana olen ollut. Hyvällä tapaa suorasanainen, kannustava ja ihminen joka osaa tuoda asiansa julki niin ettei sitä voi väärin ymmärtää. Reenien jälkeen on vain sellainen olo että matkan varrella äkkiä auto parkkiin jonnekin tiennposkeen ja  reenimään
Ja paljonhan näistä koulutuksista on annettavaa myös omille koulutettaville, joten ensi sunnuntaina sitten laitetaan " sana kiertämään " sillä eikös se vanha sanonta mennyt jotenkin niin että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo vai pitäiskö se tässätapaukessa sanoa jaettu oppi on moninkertainen oppi

Ensimmäiseksi kyselykierros kuka mitäkin on tehnyt syksyn reenien jälkeen, ongelmista ( jos niitä sattuu olemaan ) ja mitä kukin haluaisi tälläkertaa ottaa

Kimppareeninä otettiin kontakti harjoituksia, kuuntelu reenit ja paikallaolo. Tilta joutui ihme transsitilaan kun näki niin valtava lelukokoelman nenänsä edessä että kontaktit oli ihan kuutamolla aluksi, mutta onneksi se sieltä sielun syövereistä palautui pikkuhiljaa. Kuuntelu reenit meni ihan hyvin joskin se kapula olisi pitänyt tuoda estehyppy ylittämällä, mutta jos yksi liike menee huti viidestä osiosta josta kuunteluharjoitus muodostui
niin annettakoon se anteeksi
Paikallaolo taas.... paremminkin se olisi voinut mennä, mutta kun oli " tehtävä " niin ei ongelmaa

Yksittäis juttuna halusin ruutuun menon opettamista niin että myös se pimeä ruutu on mahtava ruutu. Hyvillä opeilla tämäkin saatiin sitten kuntoon ja monia, monia pieniä vinkki vitosia kaupan päälle, kuten esimerkiksi oikean paikan opettaminen ruudussa

Ruutuun meno ei tuota ongelmia

sillä siellä on palkkana maailman paras palkka. Leikki

Leikkiminen on siitä kivaa että tuo emäntäkin heittäytyy ihan pelleksi

ja ilmeet on sen mukaiset


Tämä oli sitten se pimeä ruutu ja hyvin meni, mutta onneksi 
mä arvaan että tuolla perstaskussa on maailman paras patukka ja se voi olla matkalla ruutuun...

joten sinne on juostava täysillä kun käsky käy

ja olihan se siellä...

ja mä oon niin onnellinen että mun silmät heittää volttia

ja kaiken  kukkuraksi tuo emannuus tulee vielä ruutuun ja pistetään elämä ranttaliksi näiden neliöiden sisäpuolella

Toisella kierroksella otettiin seuraamista, joka on Tarjan mielestä hyvä ja onhan se ihan omastakin mielestä Täytyyhän sitä ihmistä uskoa joka kisaa maailmanmestaruus tasolla  :D ja sitten luoksetulon pysähdystä

Toimintaa kiitos


Tiltu seuraa

ja ei haittaa vaikka tulee välillä "minäoleniloinenpienikoiraeläin" pompahdus


Palkka hyvin tehdystä työstä

Luokse tullaan sata lasissa



nyt tuo narunjatke huitoo jotain kädellä

se taitaa tarkoittaa että pysähdy

okei, stoppi tähän kesken matkan ?

Onneksi kevään mittaan on joka kuukaudella jollekin kouluttajalle meno. Tämä on vain sellainen laji että tähän tahtoo jäädä koukkuun ja onneksi on tuo Ippa joka on myös aika pahasti koukuttunut. Niin ja moni muu :D

Menossa mukana myös Saija ja Ex ( malikka johon olen vähän ihastunut , voisi tulla vaikka pahapaha malikkakuume tuon Ex:n takia)




Manta ja Mantan pomput


Mantan vauhti ruutuun meno
Tiinan ja Selman leikit
Kuunteluoppilaita oli kivasti Saija poiminut matkanvarrelta mukaan. Antaahan se tietyn jännitys momentin mukaan kun täysin ventovieraat katsovat omia touhuja, tosin silloin kun itse on kentällä tekemässä juttuja kaikki ulkopuolinen vain katoaa sinne jonnekin ja sitä vain keskittyy neuvoihin ja ennenkaikkea koiraan 

Perinteiset pitsat naamariin ja nenut ja nokat kohti kotia ja tuskin edes tarvitsee mainita että olisi osattu suorinta tietä kotiin.... ei tälläkään kertaa. Kyllä, me olemme toivottomia tapauksia Ipan kanssa

( Ipan & Mantan sekä Tiinan & Selman kuvat kopsattu täältä  mantajamoppi.blogspot. )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti