ESPANJANVESIKOIRA,  luonnonoikku, työkoira,  kotia vaihtava koirulainen, rakas seurakoira vai mikä kumma tämä rotu oikein on ?

 

Valitettavan usein saa lukea kotia etsivistä espanjalaisista, jotka syystä tai toisesta etsivät uutta kotia. On ilmennyt käytösongelmia, agressiivisuutta, tai perheeseen on tulossa ihmisvauva ja huomataankin että se nelijalkainen ystävämme tarvitsee myös sen oman ajan ja mistä sen ajan sitten ottaisi ?
Tai me ihmiset emme vain  aina halua lähteä siltä omalta mukavuusalueeltamme pois. Aamulla sänky vetää puoleensa, mutta pitäisi se sesse käyttää tarpeillaan, ajatellaankin niin että kyllä se riittää kun käydään vain sen verran että saa pissat ja kakat tehtyä ja entäpä kun tulemme töistä, karvainen kaverimme haluaisi toimintaa yhdessä ( todennäköisesti nukuttuaan sen 8 tuntia minkä ajan me vietämme työpaikallamme ) käymme taas sen pikapissikakka-lenkin ja vajoamme sen jälkeen itse sohvan perukoille viettämään ansaittua laatuaikaa. Tuleekin mieleen miksi meillä on koira ?? kun emme aina viitsi/ kehtaa tai jaksa huolehtia sen perustarpeista. No ruokaa ne varmaan saavat, mutta entä se muu ? Yhdessä olo, lenkkeilyt, rapsutukset ja hyvänä pitäminen, se, mitä me kaikki eläväiset tarvitsemme, johtuvatko osa käytösongelmista tästä ?

On myös ihmisiä, jotka mieltävät " käytösongelman " ongelmaksi vaikka se käytös kenties olisi koiran normaalia käytöstä tai koiran tapa ilmoittaa ettei kaikki olekaan nyt ihan hyvin esim. koira on sairas. Emme luo koiralle mustavalkoista maailmaa minkälaiseksi koira maailman näkee, vaan tänäpäivänä koira saa tehdä tätä ja tuota ja huomenna ne asiat ovatkin sitten kiellettyjen listalla. Me ihmiset emme ole aina johdonmukaisia vaan oletamme että koira muovautuu aina siihen mihin haluamme sen muovautuvan. Luommeko itse omalla käytöksellämme koiralla käytösongelman
Osaammeko lukea nelijalkaista ystäväämme aina oikein ?
Entäpä koiran agressiivisuus ? Minkä ihminen mieltää agressiivisuudeksi ? Onko se  agressiivisuutta jos koira ilmoittaa esim. pienelle lapselle joka vetää sitä leukakarvoista haluavansa olevan rauhassa ja murahtaa ? Meidän mielestämme koiran pitää vain  kestää kaikki meiltä " ylempi arvoisilta "
Voihan myös olla että koira voi joillekin olla perheessä lapsenkorvike, mutta silti on muistettava , että koira on eläin eikä sen inhimillistäminen palvele ketään, päinvaistoin

Ensimmäisiä kertoja kun nämä ilmoitukset lävähtivät silmilleni aloin epäröimään luenko espanjanvesikoirasta ollenkaan vai olenko erehtynyt pahasti sillä niin oudoilta luonneanalyyseiltä ne vaikuttivat.

Mielestäni perrot ovat avoimia, sosiaalisia ( tosin tähän täytyy nähdä vaivaa pentuaikana, kuten jokaisen rodun kohdalla, ei pelkästään perrojen ), iloisia koiramaailman pellejä jotka tahtovat tehdä omistajalleen töitä ja miellyttää heitä. Helposti motivoitavissa olevia ja  koulutettavia yksilöitä.
 Mitä sanoo rotumääritelmä ...

KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Uskollinen, tottelevainen, iloinen, uuttera, rohkea ja tasapainoinen. Erinomaisesta ymmärtämiskyvystä johtuen erittäin oppivainen. Sopeutuu kaikkiin tilanteisiin ja ilmasto-olosuhteisiin... 

ja hylkäävistä piirteistä mainittakoon, tasapainoton luonne, selvä arkuus tai aggressiivisuus

Mistä ne arat, agressiiviset, epäsosiaaliset toisinajattelija perrot sitten tulevat ?

Onko vika kasvattajissa ja heidän valinnoillaan jalostuksessa vai koirien omissa ihmisissä vai missä ?

Vai kenties siinä että moni koira ei saa enää olla " koira " vaan me ihmiset hyvin usein inhimillistetään koira, pelkäämme ettei se enää rakastakkaan meitä jos asetamme rajoja ja tuotamme pettymyksiä ? Haluamme vain että koiran elämä olisi auvoista ihanuutta, ihanine vaatteineen ( toki on myös vaatteita jotka ovat tarpeellisia, mutta tällä viittaan kaikenmaailman hörhellyksiin joita koirille puetaan päälle )  ja herkkuineen ilman kieltoja ja murhetta. Me ihmiset me vasta olemme kumma rotu kun me muovaudumme itse mitä kummallisempiin asioihin vain miellyttääksemme koiraamme. Mielestäni sanonta " rajat on rakkautta " pätee niin lapsiin kuin koiriinkin. Välillä tuntuu että maalaisjärjen käyttö on katoava luonnonvara toimiessamme eläinten parissa




Valitettavasti perron ulkonäkö hämää hyvin usein pentua haluavan. Ihanan pörröinen nappisilmä joka sulostuttaa ihanalla olemuksellaan, mutta kyseessä on työkoiraksi jalostettu koira jonka sisäinen tarve on tehdä työtä ( harvemmin enää sitä mihin perro on alunperin jalostettu )  Nykyajan työtehtävä voi olla jokin harrastus, pääasia että koira saa käyttää päätään oli se sitten toko, agi, haku, jälki ihan mikä vain kunhan se pääsee toteuttamaan itseään sillä sohvaperunaksi ja pelkäksi narunjatkoksi tästä rodusta ei ole, tai sitten perro hyvin viisaana koirana keksii tekemisensä ihan itse ja se ei omien ihmisten mielestä ole aina mukavaa

Valitettavasti perro on noussut pentutilastoissa taas roimasti, viime vuonna rekisteröitiin yli 500 pentua ja saa nähdä rikotaanko tulevana vuonna tämäkin ennätys ja millaisia pikku riiviöitä niistä tulekaan aikuiseksi kasvaessaa.

Toivon mukaan näistä pentusista tulee " maailmanvalloittajia " reippaalla ja iloisella luonteella.  Elämän evääksi tässä Wiivi pentunen ( Beso Bocan Conquistador ) saa Tiltulta masupierut