tiistai 29. maaliskuuta 2016

Siellä ne möngertävät. Rakkauden hedelmät. Viisi näkyi, mutta aika näyttää montako sieltä putkahtaa



PENTUSTEN TUOKSUA LUVASSA HUHTIKUUN LOPULLA







Jälkikasvustaan ylpeät vanhemmat


Pentusista ja heidän vanhemmistaan voi tiedustella joko s.postilla kaija.seppanen1@luukku.com tai ottamalla luuria käteen ja soitella 040 7793932

sunnuntai 28. helmikuuta 2016





Tilta astutettu  ( keinohedelmöitetty )28.2.2016. Neljän viikon päästä nähdään onko siellä mini perroja tulollaan









torstai 18. helmikuuta 2016

Nostetaanpa tämä päivitys taas ykköseksi. Tiltalla alkoi juoksut ja tämä tarkoittaa Urho sitä että täältä tullaan kun päivät on kohillaan. Toivottavasti nyt tärppää . Ei ole ainakaan voikukkia mitä haistella. Sanoisinko että tarkka tyttö tuo Tilta. Ajoitti tärpit niin että kun reilun viikon päästä on taas itsellä Joensuun viikko niin Tiltalla on silloin NE päivät, ei tartte turhia mutkia ajella miesten perässä


PENTUSTEN TUOKSU TOIVEITA ILMASSA

ESITTELYSSÄ PENTUJEN VANHEMMAT

( Tiltalla alkoi tänään tyttöjen jutut ja kesäkuun puolen välin paikkeilla teemme visiitin Urhon luokse Joensuuhun ja jos kaikki menee kuin sadussa meille syntyy elokuussa pienenpieniä kikkarakarvaisia pentusia )


Beso Bocan Bola de Nieve ( Tuttavallisemmin Tilta )

Tiltulainen, tämä valkea lumipallo ( Bola de Nieve ) on kenties maailman iloisin perrolainen. Häntä heiluu kun aamulla saan silmiäni raotettua ja illalla viimeiset hyvän yön toivotukset iskeytyvät lattiaan häntä vispaten

Voin vain todeta että jokaisella asialla on jokin tarkoitus niinkuin myös sillä että Tiltulainen muutti takaisin kotiin 9 viikon ikäisenä. Oli tarkoitus, että kaikista kyselyistä huolimatta mitä Tiltulaisen tulo aiheutti päätin pitää sen itselläni ja yhtäkään päivää en ole tuota valintaa katunut, siitäkin huolimatta että jouduin luopumaan silloisesta projektikoirastani, mutta Tilta on täyttänyt tuon aukon sataprosenttisesti jos ei enemmänkin. Voisin sanoa että Tilta on SE elämäni koira, joka jokaiselle tulee vain kerran elämänsä aikana

Tilta on luonteeltaan avoin, sosiaalinen, hirmuisen työmoraalin- ja hermorakenteen omaava, pelle ja toisinaan hyvinkin teatraalinen koira, joka osaa  filmata hyvinkin taitavasti. Koti oloissa Tiltaa ei juurikaan huomaa. Osaa rauhoittua hyvin kun mitään ei tehdä mutta kiihtyy nollasta sataan alle sadasosa sekunnin kun aletaan touhuamaan.

Varmaankin kaikkien perrojen tapaan, niin myös meillä, ei ovikelloa tarvita, sillä nämä kikkarakarvaiset hännänheiluttajat pitävät siitä huolen että kukaan ei tule meille tietämättä. Vartijakoiran geeni itää vielä hyvinkin tarkkaan perskarvoissa, mutta sitten kun vieraat on haukuttu, thats it. Nuorempana Tilttaralla ei juurikaan vieraista välittänyt, mutta iän myötä suostuu jo ihan silitettäväksi asti ja jos oikein on kiva vieras , saattaa vieras saada sukan taimikänytsattuu suuhun sillähetkellä tarttumaan

Reenikaverina Tiltulainen on kyltymätön työkoira, joka tekee kaiken ilolla ( häntä heiluen ), palkkana toimivat niin leikki, namit, mutta toimii hyvin myös laumavietin kautta, mutta silittämistä Tilta ei reeneissä oikein ymmärrä. Sen mielestä se on jopa inhottavaa. Lällyttäminen kuuluu kotiin sohvalle, ei reenikentille kaikkien katsottavaksi. Tilta on kovin ohjaajaherkkä joka lukee minua kuin avointakirjaa . Mitään negetiivisia ajatuksia ei reenikentälle voi tuoda tai millään tavalla niitä ilmaista ääneen sillä Tiltan mielestä ne ei sinne kuulu ja siinä se onkin ihan oikeassa. Kentällä pitää olla superkivaa, mökötykset hoidetaan sitten muuna aikana. Jos joskus sattuu niin käymään että kössinturkin paikkaaminen jatkuu kentälle asti Tilta muuttuu epävarmaksi osoittaen sen rauhoittamalla minua .

Kisakentillä oman jännittämisen myötä Tilta vain nousee periaatteella " me hoidetaan tämä homma kotiin " älä äippä huolehdi

Tiltulaisen kanssa harrastetaan pääasiallisesti Tokoa. Kisataan EVL:ssä  nuorempana aktiivisemmin agia, nyt se laji on jäänyt kokonaan muistojen joukkoon. Kiva harrastus, mutta ajanpuutteen takia kaikkiin kivoihin juttuihin ei vain kerkeä vaikka kuinka haluaisi. Samoin haku reenit ovat jääneet TOKO:n jalkoihin, mutta siellä se taka alalla roikkuu. Vuorokauteen vain pitäisi saada muutama tunteroinen lisää että kaikkea kivaa koiramaisia juttuja voisi tehdä enemmän
Tiltulainen on suorittanut myös hyväksytysti MH-luonnekuvauksen. Kuvauksen kuvauksesta voi lukea  tästä

Tiltulainen on ollut perusterve koira koko elämänsä ajan. Eläinlääkäriä ollaan käyty moikkaamassa rokotuksilla  ja terveystuloksia teettämässä

Äipän roolista Tiltulainen suoriutui loistavasti. Synnytyksen hoiti itsenäisesti sekä pentusten hoitamisen. Parempaa äitiä pentuset tuskin olisivat voineet saada.  Äitinrakkautta riitti kyllä ihan jokaiselle
Onhan jokaisessa koirassa ( niin kuin meissä ihmisissäkin ) jotain vikaa / huonoja ominaisuuksia ja jos Tiltasta pitäisi nyt jotain kirjoittaa on se että se on ihan sietämättömän hidas päättämään mihin tekisi tarpeensa. Kyllä. Se ei yksinkertaisesti osaa päättää onko paikka tarpeeksi hyvä sen tuotoksille tai jos paikka sattuu miellyttämään niin mihin suuntaan sen tuotoksen tekisi. Tekisikö sen nokka menosuuntaan, sivusuuntaan tai tulosuuntaan…ja kun itsestä tuntuu että tuo kaikki on jo Tiltulaisen päässä saanut siunauksen ja siihen hartaaseen hetkeen voi rauhoittua niin mitä vielä, jokin risu tai männynkäpy on rituaalin tiellä ja etsitään sitten uusi paikka ja sama alkaa sitten uudelleen . Voitte uskoa että joskus meinaa palaa hihnan toisessa päässä käpy

Tilta jalostustietojärjestelmässä 

Tiltalta on myös keväällä testattu kilpparit sekä TGAA jotka ovat viitearvojen alapuolella sekä testattu diluutiogeenin osalta, jonka osalta Tilta on kantaja



PENTUEEN ISKÄ 

Urholta luonnistuu niin lintumetällä olo...


Posettaminenkin ihan coolisti...

eikä moottorikelkkailukaan tuota vaikeuksia


Tervehdys kaikille, olen lupsakka 6-vuotias herrasmies Joensuusta. Pennusta saakka olen ollut nöyrä ja samalla erittäin avoin luonteeltani kaikelle uudelle. Hampaat näkyvät ainoastaan haukotellessa. Kaikki ihmiset ja koirat saavat minun puolesta olla rauhassa, mutta käyn toki tervehtimässä, mikäli isäntä antaa luvan. Ovikellolle kyllä on pakko haukahtaa sekä käydä häntä heiluen tarkastamassa kuka tulee.
Pennusta alkaen ei-sanaa ei ole juurikaan tarvinnut käyttää, kutsuttu ainoastaan pois, jos sen hetkinen tekeminen ei ole miellyttänyt isäntää. Nopeasti opinkin, minne kannattaa päänsä työntää ja mitä kannattaa tehdä. Lasten synttäreillä on ollut aina hauskaa, eli tulen toimeen hienosti lasten kanssa.
Näyttelyrintamallakin vierailin nuorempana muutaman kerran, Sert tuli parhaimpana saavutuksena sekä muutama varasert, avoin luonne hurmasi tuomarit mutta eipä ulkonäössäkään ole ollut valittamista. Isännän innostus näyttelyihin vain hiipui koska parempaakin tekemistä löytyi kuin näyttelyt.  Isännän mielestä on aivan sama, olenko muotovalio vai en.
Harrastan lenkkeilyä sekä metsästystä, ehkäpä metsästys on minusta parasta mitä maa päällään kantaa. Ylösajavana pyrin ajamaan kanalinnut isännän ulottuville, ilmeisesti isännän mielestä olen siinä aika hyvä, koska viikon metsästyksen jälkeen isännällä ei ole yleensä asetta mukana. No, hauskaa silti etsiä lintuja ja saatanpa käydä jänistäkin pöläyttämässä, vaikkei asetta ole mukana. Saapahan päivän lenkin samalla. Viime syksynä isäntä käveli lintujen perässä 282 kilometriä, minulle varmaan jokunen kymppi enemmän. Nämä ovat normaali kilometrit minulle syksyisin. Ainoa metsän elävä, josta en suuremmin välitä, on karhu. Karhua kävin jäljittämässä jonkun matkaa ja karhu jäljitti sitten minua, isännän luokse tuli melkoinen kiire. Katseltiin sitten muutaman metrin päästä toinen toisiamme silmiin ja karhun piti poistua, varmaan isäntä auttoi tuijotuskilpailun lopputuloksessa. En ole sen jälkeen suuremmin karhun jälkiä seurailut. 
Terveenä olen ollut, ainoastaan rokotukset olen käynyt eläinlääkäristä hakemassa, sekä vaadittavat tutkimukset suvun jatkamiseksi. Pentueita on teetetty tähän saakka yksi, kovin tyytyväisiä ovat pentujen omistajat olleet minun tekosiin. Lupsakka luonne on periytynyt jälkeläisiin ja muotovalioitakin pennuista on tullut.
Onko minussa puutteita? Vaikea kysymys, toki pituutta voisi olla hivenen vähemmän ja isäntä on välillä sitä mieltä, että kovuutta voisi olla yksi napsu enemmän. Toisaalta tällaisena lupsiaisena tottelen kaikkia, kuka minun kanssa touhuaa. Isännän mielestä minunlaisia koiria voisi pitää useammankin kerralla ja on sanonut useasti, ettei tarvitse parempaa koiraa!

Terveisin,
Urho (Veskarin Fiel Fuel)

Urho jalostustietojärjestelmässä

Urho pojalta on myös tämän kevään 2015 tarkastettu kilpparit sekä TGAA joiden osalta myös tämä vanhempi on viitearvojen alapuolella, PRA negatiivinen sekä diluutiogeenin osalta clear

Pentusista kiinnotuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostitse kaija.seppanen1@luukku.com tai pirautttaa numeroon 040 7793932

sunnuntai 15. marraskuuta 2015


MEILLÄ ON TALVI



Amolla on ihan oma juttunsa mennä kuusen persieseen tekemään kuperkeikkoja



Tämä voi olla taas niitä juttuja joita ei Amon mielestä olisi saanut julkaista...

Voi olla että meni henkilökohtaisuuksiin

ilmeestä päätellen



Tiltan juttu on taas heinän syöminen, ihan sama onko se vihreää vai ei, niin kelpaa


Elämän suuria nautintoja







Divan kuvaaminen on oma haasteensa kun se kävelee ihan kannoilla ja isolla putkella se on liian lähellä


Tää tyyppi tutkii ihan kaiken. Lumen päältä ja alta





Mummu 


Osaa se Divakin heittäytyä

Perro on kiva rotu kun siitä ei lähde karvaa, mutta talvella se on yksi lumipallo koko koira

Hurtan mannekiinit


Minun sakki. Aika rakkaita kaikki


Jos olisi minusta kiinni niin nämä kaksi kiveä haluaisin omalle pihalle. Tässä kivessä on tonttu, kun katsoo oikein tarkkaan


perjantai 13. marraskuuta 2015



Onpas siitä taas tovi vierinyt kun oon viimeksi kirjoitellut kuulumisia tännä blogiin. 
Mitäs meille kuuluu ? No, koira rintamalle ihan hyvää, on käyty koulutuksissa, reenailtu, hengailtu ja ihan vaan oltu. Lenkkeilyt ovat jokseenkin tuottaneet päänvaivaa, kun polvestani löydettiin ( todennäköisesti, oottelen pääsyä KAKS:iin ortopedille ) nivelrikkoa ja irtopala. Eli en olisi ollut ollenkaan hyvää ainesta jalostuksen kannalta jos viittaa eläinmaailmaan, jos ja kun se todetaan nivelrikoksi niin se on periytyvää, joten ootelkaa lapsukaiset vain rauhassa, kyllä se sieltä tulee teillekin...ennemmin tai myöhemmin. Mutta, tuohon lenkkeilyyn, kävely tuottaa tuskaa jos kävelee yhtään pitempään, polvitukea ei saisi käyttää hirveästi, joten olen käyttänyt Tiltan ja Amon " yksi kerrallaan " pyörällä ja Divan sitten pikkuisella kävelylenkillä, muuten ovat saaneet juosta pihalla, sen minkä juoksevat ja NE ovat ELOSSA edelleen. Tosin onhan siippani käynyt niiden kanssa juoksemassa joten kai ne kunnossa pysyvät ja nyt kun tänne Suomussalmelle satoi lunta niin meille avautui ihan toisenlaiset liikunta muodot

ja voin sanoa että tämä on koirapoweria parhaimmillaan ja kaikki yhdellä kertaa. Kätevää 



Reenikamu

Viime sunnuntaina huristeltiin Amon kans Muhokselle yhteisreeneihin Oulun nuorten koirien tokorinkiläisten luokse. Taisi olla yksitoista koirakkoa päivän aikana ja jokainen katsoi toisen tekemisiä ja antoi neuvoja ja vinkkejä. Aivan mahtava päivä, loistavia koirakoita, uusia ystäviä ja loistava fiilis

Nyt kun Amon kanssa ollaan tässä Kainuun nuortenkoirien tokovalmennus ringissä niin voin sanoa että tämä on paljon antoisempaa ja vastuullisempaa kuin silloin kun olin Tiltan kanssa. Yhteisreeneihin tullaan ja autetaan toisia, kouluttajia haetaan ympäri Suomen ja jokaisella on oma vastuu alueensa mitä tekee. 

Amon pään menoksi olin suunnitellut seuraamista käskytettynä, kaukoja, kiertämistä, EVL:n ohjattua kiertämisen kautta sekä vanhan malliin sekä VOI:n ohjattua sekä metalli hyppynouto. Jaa, että menikö jo koira parka sekaisin ohjatuista, ei mennyt kun otettiin kahdessa eri osiossa ja pitäähän ne erottaa joka tapauksessa. Sekaan mahtui myös ryhmäpaikallaolot. Sähikäisen kanssa otettiin VOI ja EVL paikalla olot ja hyvin meni, tosin jännitän aina että Amo reakoi toisiin koiriin kun mennään omalle paikalle, kun se on vähän mitä on, vaikka kertaakaan se ei ole sanonut perkelettä muille, mutta se on minun pään sisässä kun se voi sanoa ja sanookin lenkillä sen niin ponnekkaasti muille , mutta ei yksin ollessaan


                                                                  Kaukot

Kaukoissa haastavuutta on nyt tuonut se kun Amo on oivaltanut omassa pikkupäässään että istumasta maahan mennään taaksepäin, niinkuin esim. seisomisesta maahan. Ohjaaja taas omassa pikkupäässään keksi ratkaisun siihen että ei käytä istumisesta maahan enää käsimerkkiä vaan käyttää sitä pelkästään muissa maahan meno siirroissa ja se näyttää tuottavan tulosta




Näyttäs tykkäävän


                                                             Metallihyppynouto


   Tämä liike yksi niitä lemppari juttuja. Nyt onkin kesän aikana lyöty haastetta kehiin ja heitän kapulan ihan tahallaan sivuun että se lähtisi esteelle käskystä ja toisi kapulan aina esteen kautta oli kapula kuinka näkösellä. Onnistuu tällähetkellä 9 /10




Pallo on parhautta



 Sivulle tuloja on reenattu seiten viikkoisesta lähtien ja näyttäs olevan suorassa ja hyvällä ilmeellä
                                                             







                                                    EVL:n ohjattu nouto kiertämisen kautta

Tätä liikettä on reenattu aika paljon. Paljon on pitänyt pilkkoa osiin, kasata osia ja taas pilkkoa jos joku palanen ei olekkaan ollut vielä valmis liitettäväksi. Käsky sanakin piti vaihtaa. ( Kiitos Tarja vain neuvoista ) Nyt tämä alkaa olla aikalailla purkissa joskin ei vielä sata varma, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa




VOI:n ohjattu

Alkaa olla jo hanskassa. Amo vain mielellään hakeutuu oikealle kapulalle ensin



Neuvottelu käynnissä, oletan




Aina ei mene kuin strömsöössä, mutta no hätä...

otetaan uusiksi

Asenteella, nyt tehdään ja kunnolla

                                                             Leikkiin on hyvä lopettaa






















Onneksi näitä yhteisreenejä on tulossa ensivuoden puolella lisää. Kiitos vain mukana olleilla ja iso kiitos Jennille, joka hääräili kameran takana


Asiasta sitten kukkapurkkiin. Käytiin nuoren miehen kanssa eläinlääkärillä luustokuvauksissa ja priimaahan siellä näytti olevan. Katsotaan muuttuuko Kennelliitossa tulokset miten, mutta lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä terve ja polvet 0/0

Alkaa jo ramasemaan

Pikkasen huono olo