KEVÄTTÄ RINNASSA

TARJAN OPISSA

Tarjan koulutuksiin lähtee aina pieni jännityksen poikanen mahan perukoissa. Koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää ja tämäkään koulutus ei tehnyt poikkeusta. Mukaan koulutukseen pääsi myös Amo poikanen, lähinnä oppimaan taas uuteen ympäristöön ja pikkaisen myös reenaamaan,sillä meille ( Ippa ja Manta myös mukana ) oli varattuna ruhtinaalliset kaksi tuntia aikaa, joten eiköhän sieltä muutama minuutti heru myös uudelle toko tulokkaalle

Ensimmäisenä koetinkivenä oli kehään meno. Kyllähän sitä normisti mennään kontaktissa ja häntä vispaten kentälle, mutta.... kun varsin suurena häiriönä kentällä retkotti Tarja kaikkinen ihanine leluineen niin Tilta olisi ihan suvereenisti vaihtanut minut siihen kumiankkaan, että sellainen suhde meillä :D

yritä tässä sitten olla se ihana ja ykkönen

Muutaman suorastaan turhautuneen kentälle menon jälkeen alkoi kentälle menokin sitten onnistua. Paikka makuu oli suora jatkumo kentälle menosta. Kerrassan hirveä. Levoton ja jopa äänteli. Jossakin vaiheessa oli sellainen olo että lyön hanskat tiskiin ja alan harrastamaan ihan vallan muuta vaikka sitä kuuluisaa pitsin nypläystä.Mutta haasteet on luotu ratkottavaksi ja pähkinät purtavaksi joten ei muuta kuin nokka pystyssä kohti uusia haasteita                                                                                                                                                                                                                                                                                                         Onnistuttiinhan me jossakin esim tunnarissa                                                                                                                                                                                                                                                                      

Tunnarikapula etsittiin huolella ja sitten satalasissa viemään se

Ja onnistuttiin me myös...                                                                                                                                                                                                                                                                                                 luoksetulon pysäytyksissä ja palkkana putki                                                                                                                                                                                                                                                                    

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                           

Eikä tuo perusasentokaan yhtään pöllömpi ole

Joten yhteenvetona vois sanoa ettei me ihan paskoja olla ja kyllä se Tiltu pitää minua ihan kivana ja se kumikana oli sittenkin vain kakkonen, kunhan sillä pääsee välillä rulettaa                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                              Amo sitten taas ....                                                                                                                                                                                                                                                                                                              

elämä on ihanaa....

kun sen oikein oivaltaa...

ja kun lentää siivin valkein niin kuin Amoooo

On se vain sellainen tänttärää koko pentunen.
Amon kanssa reenailtiin pikkuisen seuraamista, pikkiriikkisen noutoa, lelun vaihtamista ja pikkipikkiriikkisen ruutuun menoa. Muutoin rallateltiin sydämen kyllyydestä

Loisto koulutuspäivä ja sylintäydeltä taas uusia juttuja miten reeneihin saadaan mielekkyyttä ja ennenkaikkea yllätyksellisyyttä

NOOO, TÄMÄ NYT ON VAAN TÄMMÖNEN

Liekkö kevät väsymys vai mikä mutta blogin päivitys on jäänyt pikkuisen unholaan. Aikomus on kyllä ollut kova, mutta viikonloput ovat menneet kuin siivillä kuin myös arki-iltojen illat ettei tämän vempeleen eteen ole ehtinyt kuin naamakirjassa käydä kyylimässä ihmisten mietteet ja kuulumiset. Mutta nyt sen verran itseä niskasta kiinni jotta sen verran päivitellään että hengissä ollaan

Heli Kelhälän viikonloppu koulutuksessa Kuusamossa käytiin helmikuun puolenvälin huiteilla. Koulutuksen järkkäsi Kuusamon Kissa- ja koirakoulu. Mökki vuokrattuna ja seura priimaa, joten loisto-olosuhteet viikonlopulle oli luodut. Jopa suunnitelmallista

Koulutus alkoi klo 10, joten aamulla oli herätys ennen kukonlaulua. Auto täynnä akkoja ja koiria sekä tarpeelliset tavarat ja menoksi, mutta kukaan ei sitä usko että eka eksyminen tapahtui jo omalla kotikylällä. Kyllä, täällä koko ikänsä asuneena en uskonut sitä edes todeksi mutta niin vain kävi ettei viitostie ollut siellä missä kuski sen oletti olevan. Onneksi Kuusamoon on suora tie, joten oletusarvo ettei eksytä on hyvä

Suomussalmi oli edustettuna oikein kiitettävästi lauantai päivänä, jopa 7 koirakkoa.
 Jokaiselle koirakolle oli varattu 3 x 15 min koulutuspätkää. Ensin oli Tiltulainen omista koiruleista. Amon vuoro olisi sitten vasta iltapäivästä, joten pikkuinen saisi odottaa ihan rauhassa omaa vuoroaan. Onneksi tuo pikkukoiran alku osaa ottaa jo nyt asiat lunkisti ja ootella

Tiltan kanssa otimme ruutua, seuraamista, käännöksiä ( jossa ohjaaja oli ihan kuutamolla ), tunnaria ja noutokapulan / ohjatun  palauttamista suoraan eteen.

Ruutua pihalla

sekä ruudun oikeaa paikkaa. Ainakin yks takajalka on merkillä

Viikonlopun vaikein suoritus. Mennä merkille

Tätähän tämä reenaaminen on. Tänään onnistaa hyvin ja huomenna voi olla ettei onnista mikään, mutta harrastamista parhaimmillaan elävän luontokappaleen kanssa. Tämä kävisikin varsin tylsäksi jos aina menisi kuin on suunnitellut. Mutta kaikista takapakeista huolimatta omistan maailman parhaimmat koirat ja uskallan sanoa myös sen ääneen. Mitään ei tehdä varsin ja vaikka reenataankin hymy persuuksissa, tavoitteellisesti ja tietynlainen pilkunviilaus mielessä reeneillä on aina joku tavoite, oli se vaikka hyvä perusasento.Tietty, joitakin asioita pitää myös kokeilla onnistaako tämä juttu omalle koiralle vai onko se sittenkin se toinen, siitähän koira ei mene pilalle, mutta reenaamisen on oltava  kivaa molemmille ja reenit lopetetaan siihen kun ilo alkaa olla ylimmillään. Toivottavasti en ikinä mene reeneihin asenteella " nooo, tämä nyt on vain tämmöinen "

Amon kanssa reenailtiin ruutua, seuraamista, käännöksiä ja merkkiä

On se tolokkuna

Seuraamista

Ruutuun meno ei tuota ongelmia pitkältäkään matkalta

Vahvistusta merkillä

 Peto

vaikka rallatteluksihan se leikki menee, mutta rallatelkoon, pentunenhan se vielä on ja pitkän aikaa. Onneksi vaihtoleikki sujuu :D

Kolmas vartin pätkä oli pikkumiehelle jo pikkaisen liikaa. Väsy painoi päälle. Olikin se pitkä päivä, mutta reipas reenaaja tästä vielä kasvaa

Auto oli niin tupaten täyteen pakattuna kotoa lähdettyä että kun kaupassa käytiin piti tehdä survomisen suomen ennätys että saatiin vielä murkinat kyytiin ja mökille. Ja turhaan kai tässä sanoa että mutkan kauttahan sinne sitten lopulta päästiin. Jonkin sortin ennätys kai se tämäkin on, mutta mökki oli kiva, pieni, soma, ahman turkilla kyllästettynä

Ensin matot rullalle, koska joukossa on joku, jolle voi tulla vahinko

Tuossa seinällä SE kamaluus sitten oli. Tiltan ja Mopin mielestä ihan kamala, se voi vaikka purra, mutta Amo ja Manta olisivat sen teurastaneet toiseen kertaan ja heittäneet lattialle takan eteen

Väsy

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Kotiläksynä käännöksiä ilman koiria. Sieltä ne taas putkahtivat toteutus asteelle. Hyvä minä

     Rentouttava, saunan täyteinen ilta. Hyvää ruokaa ja kikatusta

Sunnuntai aamuna reenit jatkui jokseenkin samoilla teemoilla kuin lauantainakin. Tiltulaisen kanssa tunnaria ja zetaa. Tunnari on aika vahva, mutta aina uudet vinkin nenän käyttöön ovat tervetulleita, zetassa pysähtymiset olivat hyvät, mutta Tiltan taakse mentäessä kääntyi liiaksi vastaan, ( ei tee sitä kylläkään muualla kuin näköjään Kuusamossa ) mutta saatiinpa vinkit sitten tähänkin miten sitä voisi reenata että koira jäisi suoraan.

Sunnuntaina Tiltulainen reenasi samassa paikassa kuin lauantainakin parkkihallissa mutta Amon reenipaikka vaihtui eripaikkaan. Amon kanssa reenivuorossa oli seuruutusta ( yllätyys ) käännökset, sivuaskeleita sekä peruutus, luoksepäästävyys sekä leikkimistä. Amon takapään käyttö sai kiitosta. Semmonen töpöpylleröinen

Imutusta

Seuruutuksen loppuasento. Pylleröinen tiukasti maassa

ja taas mennään

Tämä tulee verenperintönä

Reipas poika. Ei väistä

Antoisan koulutusviikonlopun jälkeen reissu pitsalle ja sitten nenut ja kuonot kohti kotia. Jälkipuinnit autossa mitä jäi koulutuksesta käteen ja mitä tästä eteenpäin sitten reeneissä otetaan huomioon. Kiitos reissunaiset Ippa ja Saara. Seuraava viikonloppu meneekin sitten Oulussa Tarjan opeissa

DOBOILUA

Kaksi viikkoa sitten lauantaina päästiin Tiltulaisen kanssa kokeilemaan Doboilua High Five Agility Team'in järkäämälle tutustumis kurssille Kajaaniin. Kouluttajana toimi jyväskyläläinen Anne Naukkarinen. Täytyy sanoa että kun tälle harrastukselle antoi pikkurillin niin se vei koko käden ja luulen että myös Tiltun tassuille taisi käydä samaten. Lämmettiin molemmat lajille. Yhteistä tekemistä ja ennenkaikkea molempien lihakset saavat " kiinteytystä " ( sana, jonka voimasta naiset kuin naiset menisivät vaikka kaivoon ) ja aktivointia ihan eri tavalla. Amonkin olisin mukaan ottanut, mutta on vielä liian rankkaa tunteroinen pikkumiehen alulle. Aloitellaan sitten omalla pallolla pikkuhiljaa, koska sellainen tuli nyt sitten hankittua

Lyhykäisyydessään Dobo on koiran ja ohjaajan lihaskuntoa, kehonhallinnan liikkuvuutta ja tasapainoa kehittävä harjoittelumuoto, jonka on kehittänyt Camilla Peura. Harjoitukset tehdään niin ettei koiraa missään vaiheessa pakoteta mihinkään vaan liikkeet tehdään aina koiran ehdoilla

Aluksi, kuin myös lopuksi oli varttitunnin lämmittelylenkki ja sitten päästiin tositoimiin

Työkalu ( meille muutti fuksian värinen opaskirjan kanssa )

Toi äiskä varmaan tässä vielä lämmittelee siimojaan

Tästä se alkaa. Namilla pallolle....

ja lajissa kuin lajissa, Tiltu hoksaa heti mitä pitää tehdä

kun tulee pallon päälle saa ihan superextra annoksen nakkia

Dobossa välillä rehkii omistaja, välillä koiruli ja välillä sitten molemmat

Tässä mennään pyllyn ali 

ja sama toisesta suunnasta

välillä hypitään äipän yli

ja sitten ollaan taas pallolla. Ensin ihan yksinkertaisia perusjuttuja, istumista, seisomista ja maahanmenoa

sitten kun ne sujuu, vaikeutetaan niin että tehdään maailmanympärysmatka pallon päällä

tasapainotyynyn kanssa emäntä reenaa vatsaa ja 

ja koirulainen hyppii jalkojen yli vuorotellen molemmista suunnista

ja palkaksi nakkkiiiii

Sen verran taisi Dobo kärpänen puraista ja kovaa että maaliskuussa lähden sitten kouluttautumaan tälle alalle. Sanoisinko jännittävää ja samalla niiin mukavaa

Olihan siellä toimittajakin paikalla

Että ihan lehteen päästiin
Ei muuta kuin selailemaan :D

Kiitos vain High Five Agility Teamin porukalla tästä mahdollisuudesta

MITÄ KOIRASI SANOISI SINULLE JOS VOISI

1. Minun elämäni tulee kestämään arviolta 10-15 vuotta. Jos joudun eroamaan sinusta, se tulee tekemään todella kipeää. Muistathan sen, kun otat minut elämääsi.

2. Anna minulle tarpeeksi aikaa ymmärtää, mitä milloinkin odotat tai pyydät minulta.

3. Luota minuun.

4. Älä ole vihainen minulle pitkään - ja ole kiltti, äläkä laita minua lukkojen taakse jos haluat rangaista minua.

5. Sinulla on työsi, vapaa-aikasi, ystäväsi. Minulla on vain sinut.

6. Puhu minulle. Vaikka en ymmärtäisi, mitä sanot, ymmärrän kyllä kun puhut minulle.

7. Muista, etten koskaan unohda, miten kohtelet minua.

8. Jos lyöt minua muista, että minullakin on hampaat, joilla voisin helposti purra sinua. Mutta en tee niin, koska rakastan sinua.

9. Ennen kuin sanot, että minä olen yhteistyökyvytön tai laiska, kysy itseltäsi, onko minulla joku vialla. Ehkä olen kipeä, tai ehkä olen jo niin vanha ja heikko, etten jaksa enää toteuttaa kaikkia toiveitasi.

10. Pidä minusta huolta, kun olen vanha. Älä anna minun lähteä tästä maailmasta yksin, vaan pidä minua sylissäsi kun aikani on tullut, ja silitä minua. Kaikki on helpompaa, kun sinä olet rinnallani - jopa kuolema.

( lainattu netistä )

Että oikein radio- / lehtihaastattelu meidän järkkäämästä pentuleikkikoulusta. Kiva että pentuset ja omistajat tykkää

Amokin suosittelee

lisätäänpä vielä ratio haastattelu.

kyllä näistä pikkukavereista tulee kunnon koirakansalaisia, ainakin leikkiä ne osaa :D

KYLLÄ MAALLA ON MUKAVAA, pitänee paikkansa suurimmassa osassa. Täällä on luontoa liikkua rajattomasti ja se on puhdasta, elämän rytmi on kiireetöntä, täältä on kiva käydä jossain mutta tänne on vielä mukavampi tulla reissusta takaisin, ihmiset tuntevat toisensa ( tässä asiassa kolikolla myös kääntöpuolensa ) ja ovat ystävällisiä ja auttavaisia ja täältä saa melkeinpä kaiken tarvitsemansa tai jos ei saa niin sen saa sitten hankittua tavalla tai toisella. Mutta... täällä vain on sangen negatiivinen suhtautuminen asioihin joista ei itse hyödy mitenkään  tai jos sillä naapurilla sattuisikin asiat menemään paremmin kuin itsellä. Valitettavasti Kainuulainen Kateus on sellainen tauti ettei siihen taida apteekin hyllyltä löytyä rohtoja ei edes lääkäriltä saada sellaista reseptiä että sen saisi nujerrettua
Miksikö sitten tällaisella asialla vaivaan päätäni ? No, joskus vain panee mietityttämään tämän pienen kylän kiemurat tai tämän koiraharrastuksen mukanaan tuomat kääntöpuolet.
Mielestäni harrastuksen kuin harrastuksen oli se sitten yksin puurtamista tai kavereiden kanssa mukavaa tekemistä pitäisi olla irtiotto arjesta, josta saisi mielihyvää itselle että jaksaisi arjen rutiineissa, mutta ei... jotkut vain osaavat pistää kapuloita rattaisiin tavalla tai toisella vaikkakaan asia ei mitenkään edes koskettaisi heitä.
Koiraharrastusta parhaimmillaan
Mutta jos tästäkin asiasta pitäisi etsiä se valo, joka siellä tunnelin päässä helottaa niin tämä ongelma ei taida olla oman kyläpahasen yksinoikeus vaan sitä esiintyy kylässä kuin kylässä kokoon katsomatta
Se, että parisen vuotta sitten perustimme oman koirayhdistyksen sai kylän aivan sekaisin. Siitä kuiskuteltiin, herjattiin ja saipa koiratkin oman osansa tekemättömillä tempauksillaan mutta enivei pääasia että puhuttiin ja jos ei ollut puhumista riittävästi niin sitten sepusteltiin ummet ja lammet ihmisille jotka eivät meitä tienneet tai tunteneet. Sanoisinko että jotkut omaavat varsin mielenkiintoisen mielikuvitus maailman ja alkavat pitää sitten omia sanomisiaan totisena totena. Hatunnoston arvoinen asia
Ja nyt sitten tämä. Doggaajat ry ( tämä riivattu yhdistyksemme ) etsii tällähetkellä uusia treenitiloja, koska tämänhetkisessä hallissamme on homeongelma, katosta tippuva vesi ja tiesmitä sieltä paljastuukaan on saanut taas kylän kiehumispisteeseen joidenkin osalta. Laitoimme oikein adressin kiertämään sosiaalisessa mediassa.

Tässä tämä kaiken pahan alku ja juuri

Kieltämättä onhan tämä aika kamalaa että houkutellaan tai kuten jossakin kommentissa taidettiin mainita painostetaan ihmisiä mukaan. Hyi me !, mutta tehty mikä tehty ja täytyy kyllä sanoa etten tunne oman tunnon tuskia tämän " painostuksen " takia

Mutta, iloisempiinkin asioihin

Vuosi vaihtui ja joitakin lupauksiakin tuli tehtyä pienessä mielessäni, mutta taidan pitää ne ihan omana tietonani. Mennyt  vuosi toi mukanaan iloja ja onnistumisia kuin myös vastoinkäymisiä joista noustiin. Koirarintamalla saavutettiin TK2 Tiltuliinan kanssa, syntyi Tiltun mainio pentue, josta sitten jäi Amoliino täyttämään miehen virkaa koiralaumaamme, Diva jatkaa eläkepäiviään osallistumalla reeneihin humputtelemalla mitä nyt milloinkin satutaan keksimään ja Tyynelle viime vuosi oli haukkukisoihin osallistumista ja pystiksen tärkeänä tehtävänä numero uno vahtikoiran virka kopin päällä

Tuleva vuosi tulee olemaan varmaankin hyvin koirapainotteinen. Treenaamista, kisoja, koulutuksia, viikonloppu reissuja bestiksen kanssa, kenties joku uusi harrastusmuoto koiruleiden kanssa, töitä ja kotia. Samoilla linjoilla varmaan mennään kuin mennytkin vuosi. Mitäpä sitä hyväksi havaittua käytäntöä muuttamaan