KUUSIVIIIKOISTEN KUSETUSTA

Pihalla riittää piilopaikkoja

Morjensta taas. Meidän kuusiviikkoisten pienten koirien aivotoiminta on yllättävän moninaista. Me keksimme mitä kummallisempia asioita ihan nuin vain ja sen jälkeen se kuuluu meidän jokapäiväisiin rutiineihin. Kuten nyt esim. kun meille puhkesi maitohampaat niin yön pimeinä tunteina pidimme oman orkesterin hampaillamme sen tyypin, joka nukkuu meidän kanssa, sen sängyn jalkoihin, jotka oli metalliset. Tyyppi ei sitä hirveästi arvostanut tai siltä puuttuu kokonaan musikaalisuus, kun se teki sellaiset parrikadit sängyn, joka puolelle, joka esti meidän luovuuden ulos tulemisen. Frostin mielestä parrikadille tuli aivan uusi merkitys, sillä sitä pitkin pääsi kiipeämään yöllä sänkyyn. Älkää kysyky miten se sen teki, ei kerro, ettemme tekisi sitä perässä, mutta yhtenä yönä se nukku äipän ja sen äipän omaihmisen kanssa sängyssä. Taisi äipän omaihmisellä tulla lusikallinen housuun, sen verran se sitä oli säikähtänyt.
Ulkona ollaan aina kun vain mahdollista. Olemme myös siirtyneet syömään ulkona. Mikä sen parempaa kun voi ottaa huikat kun siltä tuntuu tai paremmin kun äippä on siihen suosiollinen. Alkanut sanomaan välillä painavaa tekstiä kun oltais vähän massikkaa vailla.

Mun itoli tuo äiti

 Ulkona oleminen on tuonut haasteita, ei meille vaan meidän perään katsojalle.Omasta mielestämme voimme aivan hyvin tutkia ympäröivää pihaa, niinkuin pennun kuuluukin, mutta sen tyypin mielestä olemme aivan liian vikkeliä keksimään kaikenlaista. Aidan ali meneminen naapurin puolelle on number 1, toiseksi tulee vesialtaalla oleminen, jossa meistä Sulo ja Frosti jo kävi kokeilemassa uimisen saloja, sillä aikaa kun se kaitsija juoksi meitä muita aidan viereltä pois. Meistä se on vain hyötyliikuntaa, ettei tarvitse erikseen lähteä rappureeneihin, vaan voimme itse järjestää hiit-reenin sille omalla pihallemme. Kätevää, tämänkin asian hoksasimme kun löimme viisaat päämme yhteen. Aikoivat nyt illan kuhneessa laittaa verkkoa aidan ja maan väliseen rakoon, joten sekin ilo meiltä viedään. Pitänee keksiä jotain muuta....

Suuri aarre

 Sanovat, että meillä on töppöjalat. Sanokaa tyypit, voiko töppöjaloilla juosta näin kovaa. Ei voi. Meillä on sellaiset lentävät jalat, joilla pääsee sataa

Kato mua silmiin ja sano mulle mitä sä näät, tuu vaan mua vastaan puolimatkaan,
mun silmiin näätkö sä mitä mä nään, sun rakkauttas mä kaipaan

Ihan hillmuinen väsy

Mä yritin haastaa äitiä leikkimään, mutta tuumas, että leiki poika itekses

 Me lähettiin yhtenä iltana saunomaan ja grillaamaan sen toisen tyypin, joka meillä asustaa niin sen lapsuuden kotitaloon. Meiltä sinne oli matkaa 40 km suuntaansa. Hyvin meni matka, kun saatiin isompi häkki lainaan. Ei tartte olla silleesti päällekkäin niinkuin siinä pienessä häkissä. Kiitos vain Jovin omaihminen. Sopi ottamaan pikku painitkin ajankuluksi, mutta itku ei tullut koko reissun aikana.
Syötiin ulkona ja koko sen melkein nelituntisen ajan mitä siellä oltiin riekuttiin pihalla. Ihan eri piilot ja meiningit kuin meidän pihalla. Ei tarvinnut illalla kotona lampaita laskea, että uni tulisi

Ei ole Hills'in ostettu mainos

Menihän se välillä nauruksi koko homma, mutta minkäs teet kun on mukavaa

Välillä painittiin, niinkuin asiaan kuuluu

 

Ne pienet "oravanpoikaset" ei enää käy meillä syömässä, kun se omalle äitille alkoi tulemaan maitoa. Hieno juttu, ei sillä, olisi meidän äipällä ollut maitoa mistä antaa, mutta oma äiti on oma äiti. Hyvin kasvavat ja kuulemma siitä tytöstä tulee Taavolle niinkuin pikkusisko. Toivottavasti Taavo ei opeta sille kaikkea poikien juttuja

Meillä on ollut aika työntäyteinen viikko pentuna olemista. Vielä viikko ja me päästään näyttämään taitomme ja osaamisemme omiin koteihimme. Malttakaa oottaa, me kasvetaan, kehitytään ja kujeillaan vielä viikko täällä 💓