perjantai 20. toukokuuta 2016


Me ollaan jo kolmeviikkoisia taaperoita
Anteeksi, tuon kasvattajan puolesta, mutta pikkasen tulee viiveellä nämä meidän kuulumiset. Se kun on välillä koulunpenkillä jossain Joensuussa. Viikonkin kerrallaan. Mitenkähän se oikein pärjää siellä ilman meitä ??? 
Viikko sitten perjantaina tuli taas kotiin ja voitte kuvitella minne se ensimmäisenä tuli.... Kyllä, meidän pentulaatikkoon. Voi sitä " hellanlettas miten ne on kasvanut " ja sitten se pussailujen määrä, meillä taisi mennä kaikilla jakaus uusiksi

Me yllätettiin se meidän äipän omaihminen ihan totaalisesti. Me käveltiin ( tai ainakin luulimme niin, muutaman askeleen ) ja siitäkös se yltyi vielä enemmän lepertelemään. Taisi se meitä kuvatakin, Sellasella laitteella, mihin se puhuu välillä. Tai se on tullut meille tutuksi kun se on sillä aina käsillä ihan kuulemma siltä varalta että me satuttaisiin tekemään jotain ainutlaatuista. Ja me tehtiin, ME käveltiin ja nyt se ei osaa laittaa sitä tänne teidän ihasteltavaksi, niin sitä elävää kuvaa. Se ei hallihe sitä aparaattia oikein hyvin, niinkuin ei sitä enkkuakaan. Niin ja meidän simmut on auki ja nyt me nähdään se tyyppi livenä, joka pussaa meidät  aina ihan märäksi


On sitä pentulaatikon reunalla ruuhkaa








Tämmösiä pötkylöitä








   Meidän mielestä meillä on maailman  paras äiti. Se antaa turvaa. Sitä vasten voi  nojata ja miettiä kaikkia asioita, mitä meidän pienessä päässä liikkuu. Me ei vielä ymmärretä lähellekään mitä koiran elämään kuuluu. Ollaan ihan alkumetreillä






Ja se ruokkii meitä niin paljon kuin vain jaksamme syödä


Ja sille voi nauraa päin naamaa, eikä se suutu. Se taitaa vain miettiä, että voihan tuotakin höppänää





Meidän isoveli valvoo meitä aina pentulaatikon reunalla. On se meitä haistellutkin. Alussa sillä meni silmät ristiin kun se tutki meitä niin tarkasti. Sitten se lähti ja tupisi itsekseen. Ei ihan saatu selvää kun se tupisi samalla kun meni katsomaan varmaankin lätkää. Oletetaan niin kun ei me muusta tiedetä. Puhuvat nuo ihmiset jostain lätkästä ja sitten kuuluu joko riemun kiljahduksia tai sitten jotain painokelvotonta tekstiä


Me ei yhtään ihmetellä miksi tätä kutsutaan hönöksi
Parit pennun hoitovinkit löytyisi pesrtaskusta, jos vain kelpaisi

Ja on meidän mummukin päässyt meitä nuuskimaan. Sillä tekisi kovasti mieli hoitaa meitä, mutta meidän äipällä alkoi taas jostakin syystä ohtasuonta pakottamaan kun se näkee mummun meidän huoneessa niin sillä ei ole taas hoitovastuuta meistä


Se meidän äipän omaihminen on outo ( on varmaan tullut jo hyvin selväksi että sillä on omat ihmeelliset taipumuksensa ) no kuitenkin, Ihmisnaisilla on kuulemma tapana olla kiinnostuneita kaikenlaisista asioista esim. jotkun ovat kenkäfriikkejä, jotkut ostelevat laukkuja sun muita tilpehöörejä, mutta tuo naisihaminen, joka asuu täällä meillä on kovin rakastunut meidän pikkuisiin tassuihin. Sen mielestä ne ovat maailman ihanimmat .Tainnut muutaman kuvan ottaa








On sillä toinenkin outo piirre. Se nauraa meidän hännille kun me ollaan baarissa, kun ne sen mielestä ovat niin hassussa asennossa. Naurakoon pois, meillä on sentään hännät ja pitkät. Sillä meidän isoveljellä ei kuulemma oo häntää. Se se vasta outo tyyppi taitaa olla. Vaikka ollaan me se  nähty niin se ei oo näyttänyt meille sen peräpäätä koska me voitas ottaa kunnon selekäkeikka naurut





Tämän se väkersi tänne kun tämä on kuulemma isommalla aparaatilla. On ne ihmiset, kaikenlaisia vekottimia. Me ollaan tyytyväisiä kun meille on katsottuna perheet, jotka rakastaa meitä ja me niitä. Kyllä koiran elämän on paljon vaivattomampaa



Tässä me ollaan kaksiviikkoisina kuvattuina


Everardo

Eithne


Efgenia


Ezequias



Ollaan kuulemma hyviä innoittaijia kielten opiskeluun, mutta ollaan aika varmoja että tällä tavalla ei taida enkun tentti mennä läpi kun se nainen makoilee täällä pentulaatikossa ja napsii kuvia meistä. Ne ei taida kysellä mikä espanjanvesikoira on in English tai pentu, mutta omapahan on asiansa. On me yritetty olla jämyjä opettajia










Meiltä leikattiin tänään kynnet. Ei juurikaan tiedetty mitä odottaa, mutta meidän äipällä pyörähti silmämunat päässä kun sen omaihminen puhui kynsien leikkuusta. Meidän äippä ei kuulemma siitä hirveästi tykkää, mutta antaa ne kuitenkin leikata , Me ei tiedetty juurikaan koko toimenpiteestä mitään kun taidettiin just silloin vedellä ruokaunet. Ei voida kommentoida oliko se hirveää vai ei, mutta yks juttu pohdituttaa kun meille kuulemma annetaan ekakerran matolääkkeet nyt tulevana viikonloppuna . Mitähän se sekin on ?
Viikon päästä taas nähdään kun tuo pussaaja lähtee taas sinne Joensuuhun ja meitä jää hoitamaan sen mies. Aletaan kuulemma maistelemaan kiinteääkin ruokaa. Saa nähdä onko meistä viikon päästä paljon ajatuksia jakamaan jos sattuu niin että meillä on suu täynnä ruokaa
Se on moro siihen asti

ps. Me nähdään huomenna meidän ikiomat omat ihmiset tai jotkut meistä näkee. Jännää, meidän omat ihmiset <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti