ONKO SÖPÖYDELLÄ MITÄÄN RAJAA

Veljekset

ja siskokset

ja koko sakki

ja meidän pikku perhe

Elvis

Luca

Isla? ( Anteeksi, mutta tuo keskisormi ei tarkoita sitä mitä ihmiset sillä kertoilee toisilleen, jotain merkkikieltä) taisi
tulla ihan vahingossa, kun piteli minua niin tiukasti kiinni

Vappu

Ja me ollaan näissä kuvissa JO neljän viikon ikäisiä

Moikkelis. Meille kuuluu hyvää, Viime viikonloppuna oli vähän huisketta meidän pentupatjoilla. Nimittäin kävi meidän ikiomat ihmiset moikkaamassa meitä sekä meidän iskän omaihminen. Ollaan ulkoiltu, aloitettu kiinteä ruoka, mutta voidaan yhdessä tuumin todeta ettei vedä vertoja meijän äetin massikalle. Ollaan leikitty meidän isoveljen kans ja se on ihan hassu. Alussa kun yritettiin vähän leikittää sitä niin se hyppäsi metrin ylös päin, mutta nyt se on tottunut siihen että meitä voi olla neljä yhtäaikaa sen kimpussa
Ensi viikolle meille on varattu joku tarkastus jonnekin eläinlääkärille. Mitähän se sekin meinaa? Vissiin tarkastetaan onko meillä kaikki varpaat ja tassut tallessa tai sitten jotain muuta mitä me ei vielä oikein osata käsitellä, mutta luulenpa että siitäkin jotain sepustusta tänne tulee
Niin ja se meidän äipän omaihminen tuli sitten kesäksi tänne kotiin. Se oli niin tohkeissaan viime viikon torstaina kun se tuli ettei mitään rajaa. Saatiin ainakin sata pusua, joka iikka . Sen kaveri kävi meitä moikkaamassa ja se ei osannut sanoa muuta kuin että ollaanpa me söpöjä...me on kuultu se kaikilta, jotka on käynyt meitä moikkaamassa, joten taidetaan tietää se jo, söpöjä ollaan

Ja me tykätään että meitä hipritetään. Voidaan ottaa vaikka pikku torkut 

Malttakaa omat ihmiset vielä kaksijapuoliviikkoa niin sitten me tullaan omiin koteihimme ja valtaamme teidän kodin ja teidän sydämemme. Vahvistutaan vielä vähän

Me ollaan jo kolmeviikkoisia taaperoita

Anteeksi, tuon kasvattajan puolesta, mutta pikkasen tulee viiveellä nämä meidän kuulumiset. Se kun on välillä koulunpenkillä jossain Joensuussa. Viikonkin kerrallaan. Mitenkähän se oikein pärjää siellä ilman meitä ??? 

Viikko sitten perjantaina tuli taas kotiin ja voitte kuvitella minne se ensimmäisenä tuli.... Kyllä, meidän pentulaatikkoon. Voi sitä " hellanlettas miten ne on kasvanut " ja sitten se pussailujen määrä, meillä taisi mennä kaikilla jakaus uusiksi

Me yllätettiin se meidän äipän omaihminen ihan totaalisesti. Me käveltiin ( tai ainakin luulimme niin, muutaman askeleen ) ja siitäkös se yltyi vielä enemmän lepertelemään. Taisi se meitä kuvatakin, Sellasella laitteella, mihin se puhuu välillä. Tai se on tullut meille tutuksi kun se on sillä aina käsillä ihan kuulemma siltä varalta että me satuttaisiin tekemään jotain ainutlaatuista. Ja me tehtiin, ME käveltiin ja nyt se ei osaa laittaa sitä tänne teidän ihasteltavaksi, niin sitä elävää kuvaa. Se ei hallihe sitä aparaattia oikein hyvin, niinkuin ei sitä enkkuakaan. Niin ja meidän simmut on auki ja nyt me nähdään se tyyppi livenä, joka pussaa meidät  aina ihan märäksi

On sitä pentulaatikon reunalla ruuhkaa

Tämmösiä pötkylöitä

   Meidän mielestä meillä on maailman  paras äiti. Se antaa turvaa. Sitä vasten voi  nojata ja miettiä kaikkia asioita, mitä meidän pienessä päässä liikkuu. Me ei vielä ymmärretä lähellekään mitä koiran elämään kuuluu. Ollaan ihan alkumetreillä

Ja se ruokkii meitä niin paljon kuin vain jaksamme syödä

Ja sille voi nauraa päin naamaa, eikä se suutu. Se taitaa vain miettiä, että voihan tuotakin höppänää

Meidän isoveli valvoo meitä aina pentulaatikon reunalla. On se meitä haistellutkin. Alussa sillä meni silmät ristiin kun se tutki meitä niin tarkasti. Sitten se lähti ja tupisi itsekseen. Ei ihan saatu selvää kun se tupisi samalla kun meni katsomaan varmaankin lätkää. Oletetaan niin kun ei me muusta tiedetä. Puhuvat nuo ihmiset jostain lätkästä ja sitten kuuluu joko riemun kiljahduksia tai sitten jotain painokelvotonta tekstiä

Me ei yhtään ihmetellä miksi tätä kutsutaan hönöksi

Parit pennun hoitovinkit löytyisi pesrtaskusta, jos vain kelpaisi

Ja on meidän mummukin päässyt meitä nuuskimaan. Sillä tekisi kovasti mieli hoitaa meitä, mutta meidän äipällä alkoi taas jostakin syystä ohtasuonta pakottamaan kun se näkee mummun meidän huoneessa niin sillä ei ole taas hoitovastuuta meistä

Se meidän äipän omaihminen on outo ( on varmaan tullut jo hyvin selväksi että sillä on omat ihmeelliset taipumuksensa ) no kuitenkin, Ihmisnaisilla on kuulemma tapana olla kiinnostuneita kaikenlaisista asioista esim. jotkun ovat kenkäfriikkejä, jotkut ostelevat laukkuja sun muita tilpehöörejä, mutta tuo naisihaminen, joka asuu täällä meillä on kovin rakastunut meidän pikkuisiin tassuihin. Sen mielestä ne ovat maailman ihanimmat .Tainnut muutaman kuvan ottaa

On sillä toinenkin outo piirre. Se nauraa meidän hännille kun me ollaan baarissa, kun ne sen mielestä ovat niin hassussa asennossa. Naurakoon pois, meillä on sentään hännät ja pitkät. Sillä meidän isoveljellä ei kuulemma oo häntää. Se se vasta outo tyyppi taitaa olla. Vaikka ollaan me se  nähty niin se ei oo näyttänyt meille sen peräpäätä koska me voitas ottaa kunnon selekäkeikka naurut

Tämän se väkersi tänne kun tämä on kuulemma isommalla aparaatilla. On ne ihmiset, kaikenlaisia vekottimia. Me ollaan tyytyväisiä kun meille on katsottuna perheet, jotka rakastaa meitä ja me niitä. Kyllä koiran elämän on paljon vaivattomampaa

Tässä me ollaan kaksiviikkoisina kuvattuina

Everardo

Eithne

Efgenia

Ezequias

Ollaan kuulemma hyviä innoittaijia kielten opiskeluun, mutta ollaan aika varmoja että tällä tavalla ei taida enkun tentti mennä läpi kun se nainen makoilee täällä pentulaatikossa ja napsii kuvia meistä. Ne ei taida kysellä mikä espanjanvesikoira on in English tai pentu, mutta omapahan on asiansa. On me yritetty olla jämyjä opettajia

Meiltä leikattiin tänään kynnet. Ei juurikaan tiedetty mitä odottaa, mutta meidän äipällä pyörähti silmämunat päässä kun sen omaihminen puhui kynsien leikkuusta. Meidän äippä ei kuulemma siitä hirveästi tykkää, mutta antaa ne kuitenkin leikata , Me ei tiedetty juurikaan koko toimenpiteestä mitään kun taidettiin just silloin vedellä ruokaunet. Ei voida kommentoida oliko se hirveää vai ei, mutta yks juttu pohdituttaa kun meille kuulemma annetaan ekakerran matolääkkeet nyt tulevana viikonloppuna . Mitähän se sekin on ?

Viikon päästä taas nähdään kun tuo pussaaja lähtee taas sinne Joensuuhun ja meitä jää hoitamaan sen mies. Aletaan kuulemma maistelemaan kiinteääkin ruokaa. Saa nähdä onko meistä viikon päästä paljon ajatuksia jakamaan jos sattuu niin että meillä on suu täynnä ruokaa

Se on moro siihen asti

ps. Me nähdään huomenna meidän ikiomat omat ihmiset tai jotkut meistä näkee. Jännää, meidän omat ihmiset <3

Tervehdys täältä pentulaatikosta omat ihmiset





Alku uudelle elämälle on lähtenyt hyvin käyntiin. Kasvetaan kovasti ja äippä pitää meistä huolen. Niin ruoan suhteen

kuin puhtaudenkin

Meidän aika menee siihen että väliin otetaan tirsat ...

kukin tietenkin tyylillään. Vaikka äsken hengitin toisen niskaan niin hetken päästä olen tassut taivasta kohti 

ja sitten tisutellaan. Meidän äiskä on kans ihan mestari ottamaan rennosti tämän meidän hoitamisen
Ei paljon ressaa. Ja ei kannatakkaan

Meillä on ihan omat tyylimme.Eräät meistä osaavat olla ihan nätisti tisulla

Sillee sievästi pienesti herkistellään

kun taas sitten toiset ottavat ihan suun täydeltä. Luulee raukka että ruoka loppuu kesken. Voin sanoa
ettei lopu. Meitä on neljä ja nisiä silmin kantamattomiin 

Joskus kun nälkä yllättää ihan suvereenisti me voidaan olla myös tälläisessä kivassa muodostelma tisuilla

Tämä jos mikä  vaatii jo taitoa. Ei onnistu ihan joka martalta

ja joskus taas ihan normisti. Kaikki sievässä rivissä

Jos ette omat ihmiset satu muistamaan miten pienet tassut meillä on niin ne on tämän näköiset. Tosin kuvahan on suurennettu , sillä ne ovat ihan vielä pikkirikkiriikkiset. Ja ei haise vielä tassuhiki.
Tämmöset vattutassut

Me omistamme mummun ja velipuolen. Ne haluaisivat kovin tulla tutustumaan meihin, mutta meidän äippä on vielä sitä mieltä, että antaa oottaa. Ne raukat yrittää vetää vainua portin toiselta puolen

Meidän äipän oma ihminen on mennyt pikkuisen sekaisin meidän syntymän takia. Ei riitä, että se pussailee meitä tämän tästä, sillä on ihan outo virne naamalla kun se tulee pentulaatikon reunalle ( kun vain tulisikin reunalle, kun se saattaa ottaa päikkäritkin meidän kanssa laatikossa ) juttelemaan, silittämään ja laulamaan meille. Se on hamstrannut meille kasan leluja, että me saataisiin sitten leikkiä. Sen mies sanoi, että silloin kun niillä on ollut omat lapset pieniä etteivät ne omistaneet lähellekään näin paljon rompetta, mutta sillä on kuulemma aina taipumus liioitella asioita



Meillä on nyt myös viralliset nimet

Siinäkin tämä äipän oma ihmisellä tuli suuruudenhulluus kuvioihin. Sen mielestä espanja on niin kauniin kuuloista ( samoin kuin ranska ja italia ) että sen mielestä nimen pitää olla pitkä. Tylsä kennelliitto on vain keksinyt ikäviä rajoitteita nimen pituuteen. Voi ehkä olla meidän onni ja myös meidän omien ihmisten. Se kaksijalkainen tyyppi ei sitten ajatellut yhtään,että jos ne meidän omat ihmiset innostuisivat vaikka kisaamaan meidän kanssa ja sitten kun se tuomari sanoisi esim. että ykkös palkinnon saa Beso Bocan El hijo de las tiempos el hombre, niin sillä raukalla olisi kieli solmussa kun ne ovat menneet jo meidän äipän nimen kanssa niin solmuun että ne ovat luovuttaneet punastellen lausumasta koko nimeä ja sen nimi on vaan Beso Bocan Bola de Nieve. 

Joten onneksi joku organisaatio on meidän puolella. Se kaksijalkainen on niin ihastunut espanjankielen puheeseen, että se raukka ei älyäisi ( se ei oo kovin viksu kielissä, siellä koulussakin se kuumeisesti kamppailee englannin kielen kanssa ja oottakaa vaan kun ruotsi alkaa, niin me täältä pentulaatikosta voimme sanoa näin karkskisti että kusessa on)  jos joku espanjanlainen kiroaisi sen alimpaan sinne niin se onneton olisi vain taivaissa miten kauniilta se kieli kuullostaa. Mutta niihin meidän virallisiin nimiin

BESO BOCAN EFIGENIA (syntynyt vahvaksi )



BESO BOCAN EITHNE (pikku siemen)


BESO BOCAN EVERARDO (vahva ja rohkea)


BESO BOCAN EZEQUIAS ( jumala antaa voimaa)

                                     

Tämmöstä tänne pentulaatikkoon. Ai niin, meidän äippä oli tosi sairas. Niin, että se joutui käymään eläinlääkärillä. Sai kasan lääkkeitä mukaan, mutta nyt se on taas oma ihana itsensä. Hoitaahan se jaksoi meitä siitäkin huolimatta, mutta nyt taas häntä heiluu. Meidän mielestä taisi olla lääkehouruissa, kun portti voi olla nyt koko ajan auki, vaikka se meidän velipoika Amo ja mummu Diva on pirtissä ja ne saavat tulla metrin päähän meistä, mutta haistella saa vain kun ollaan portin toisella puolen

ps. tervetuloa sitten nuuskuttamaan meitä " meidän omat "