Olen jokaisesta omasta kikkarakarvasta kirjoittanut omat luonteenpiirteet. Pitänee se tästä nuorimmaisestakin värkätä. Oikeastaan en löydä varmaan oikeita sanoja kuvaamaan tätä nuorta herraa, tai osaa kirjoittaa sitä tunteen paloa mitä tunnen koiraa kohtaan. Jotakin, rakkauden ja hirmuisen kiintymyksen, välillä jopa turhautuneisuutta, mutta saanenko esitellä

                                                BESO BOCAN DOIDINHO

Tottelee nimeä Amo tai Amo Taisto Armas tai 

                                                                                                            

                                                   Hönö , joka taitaa olla sen lemppari nimi                                                                                                           

                 
Luonne Erätien ihmeellä on aivan hirmuisen hellyyden kipeä. Amo ei ujostele näyttää tunteitaan. Rakkautta pitää antaa ajasta ja paikasta riippumatta, varsinkin aamut ovat Amon mielestä luotu tunteiden ilmaisuun ja suoranaiseen palvontaan omaa ihmistä kohtaan. Kohteliaana herrasmiehenä se odottaa että omaihminen on kutakuinkin herännyt. Sitten voi tulla venyttelemään omaa ruhoaan oman ihmisen päälle, milloin mitenkin päin. Yleensä se on niin että kun avaan omat silmäni niin ensimmäisenä mitä nään on karvanopat silmien tasolla . No, tuttuja ollaan ja tähän olen tottunut. Seuraavaksi on sitten Amon bravuuri osa kaksi. Villasukat. Se on niin viisas, että se tietää että tie omanihmisen sydämeen on taattu, kun muistaa huolehtia siitä että oman ihmisen jalat pysyvät lämpiminä ja tietysti sukat molemmille jaloille. Jos näillä tempuilla ei ala omaihminen vielä nousta sängyn pohjalta niin herra vetäisee kikkakolmosen perstaskusta ja alkaa nikrittämään hellästi korvanlehdestä. Silleesti ihan pikkiriikkisesti ja kun avaat silmät kunnolla ja sanot huomenta niin aamupesua ei tarvitse enää suorittaa. Se tehdään ihan siinä samassa. Kätevää, senkun menet alakertaan ja pistät kahvin tippumaan

Amoa on ollut helppo kouluttaa ja viedä eteenpäin. Se tekee kaiken suurella sydämellä lajiin nimeltä TOKO, Se on ollut kyltymätön työmyyrä ja kulkenut pikkuvekarasta asti reeneissä ja koulutuksissa mukana

Ikää taitaa olla yheksän / kymmenen viikkoa

Patukka on ollut kova sana pikkupojasta lähtien ja on edelleen

Minimies taisi olla kaksi ja puolikuukautta. Ikävä pentuaikaa. Miksi pennut kasvavat niin äkkiä ?

Iän karttuessa, asenne ei ole muuttunut. 

Kaikki mitä tehdään tehdään täysillä

Amon epäviralliset TOKO-kisat käytiin vähän ennen virallisten kisojen sallimaa ikärajaa, vähän alle 10 kk.n ikäisenä ja siitä se kisaura sitten lähti



                 Amoliino mölleissä

Sen jälkeen on kisattu paikasssa kuin paikassa. Täältä Kainuun korvesta kun lähtee taitojaan näyttämään on se maksimillaan 300 - 400 kilometriä jonnekin päin Suomea kotikulmilta. Omasta mielestä tuo 400 km alkaa olla se meidän kipuraja ja onneksi mieheni on aina henkisenä tukena tai ihan senkin takia että osattaisiin perille, kun itsellä ei ihan ole hallussa tuo suuntavaisto, Vaikka on navigaattori huutamassa minne mennä, mutten sitä uskoa, läheskään joka kerta.. Esa onkin sanonut että olen aika kovapäinen  ja tuossa asiassa se taitaa olla oikeassa, myönnettäköön

Äippä voitti oman luokkansaa VOI ja mä oman luokkani ALO. Oltiin niin onnellisia
että vedettiin kunnon aariat palkintojen jako tilaisuuden jälkeen

TK1 saavutettu. Melkein päivälleen kun täytin 1 vee

Sen verran ollaan käyty taitoja näyttämässä ja tulosta on tullut että VOI luokka on se missä tällähetkellä mennään. Sääntöuudistusten myötä on tullut taukoa, mutta nyt ne alkavat olla hanskassa tai paremminkin tassussa että voisi taas alkaa miettimään että minne lähdettäisiin. Pikkasen tuo luminen talvi pakkasineen hidastaa tätä harrastustoimintaa kun lämmintä reenihallia ei ole meidän lakeuksilla, ei koko Kainuussa, mutta tahkotaan sitten kun kinokset sulaa

Tehdään me toki muutakin kuin reenataan

Parasta kuitenkin Amon  elämässä taitaa olla

Veneretket kesäsin

Omalla pihalla leikkiminen. Tuo tyyppi, joka roikkuu pyyhinkuivaustelineellä ei ole sinne laitettu kuivumaan. Diva-mummulla on ihan omat kuvionsa välillä

Marjat mättäältä syötynä, ihan tuoreeltaan

Päiväettonet

Hellyyttä

Olla vaan ja pomppia

Keväiset hanget

Tai  vaan juostaan niin paljon kuin tassuista päästään





Puutarhatöissä apuna







Kalalla

Ja jos välillä menee elämä vähän niskoilleen ei haittaa, ylos mennään sen suurempia murehtimata




Arjen luksusta pikkumiehen mielestä on myös se että pääsee viekkuun nukkumaan, joskus
jopa koko akkalauman kanssa


Tai kun juhlitaan synttäreitä. Joku ei vaan osaa arvostaa tälläistä

Talviset retket lauman kanssa.
Nämä reissut ovat parhautta, jopa niin että otan ihan omanlaiseni
kuvan


Amo on myös hyvin herkkä koira toteuttamaan emäntänsä toiveita, vähän kuin siinä sadussa, jossa oli
se taikalamppu. Esa ei ihan niin innoissaan ole ollut näistä toiveistani, sille ne tietävät aina rahan menoa.
Jokainen mies varmaan allekirjoittaa edellisen lauseen. Aina kun nainen toivoo jotain se käy pussin päälle.

Me ollaan nyt asuttu tätä meidän rintamamiestaloa nelisen vuotta. Ensimmäinen vuosi meni miettiessä miten
remontoidaan ja mistä lähdetään tekemään taloa omannäköiseksi. Mutta eipä tartte miettiä enää
kun Amo jäi kotiin. Satuin vain kerran sanomaan ääneen remonttihaaveet Amon kuullen ja mies päätti
toteuttaa niitä omalta osaltaan. Nimittäin osallistumalla purkutöihin.
Tätä kohtaa minä en ymmärrä, että Esa suuttui siitä, Mehän nimenomaan ITSE säästyttiin siltä ikävimmältä
osalta. Miehet eivät sitten osaa olla kiitollisia avusta


Katsotaan nyt tätäkin kuvaa. Amo repi muovimaton pois. Tosi näppärää,
Itse ei sitä tarvinnyt tehdä, kunhan vei purkujätteet pois. Tai
tapetit seinistä. Oikeasti, mikä voisi olla inhottavampaa hommaa ?
Minusta ainakin. Läträtä veden kanssa, odottaa että se likoaa ja
revit sitten  irti. Luonnonmukaisempi tapa on että koira tekee sen
ja toisekseen, Amo näyttää aika väsyneeltä urakan jälkeen eikä saa edes
kiitosta




Kuinka moni teistä voi laittaa ennen ja jälkeen kuvia? Minä voin, tosin
jälkeen kuvan alla pitää lukea että toteutti Esa



Tätäkään ei varmaan olisi jos Amo ei olisi tehnyt pohjustus töitä ensin



Onhan oman osuutensa Amon pikku askareista saanut myös silmälasini.
Oma vika, mitä en osaa valita oikealaisia tai värisiä sankoja.
Nämäkin olivat jotkut skagat, eivät edes mikään kunnon merkki
kehyksiä. Yhdet taisi olla Dolce Gabbanat, mutta mustat eli aivan
liian synkät minun vaalealle iholle. Sitten joskus
kun tartten uudet lasit taidan ottaa Amon makutuomariksi niin
tulisi sekin asia kerralla hoidettua kuntoon

Onhan sitä siunaantunut myös niitä miinuksia. Amo on remmirähjä. Tosin siinä on  sattumilla oma
osuutensa kun tietyssä nuorenherran  herkkyysvaiheessa kävi neljä kertaa niin että vastaantuleva koira kävi päälle.
Eihän siinä muuta tarvita. Viimeisin kerta oli niin katastrofaalinen tilanne että itsekin sain raumoja.
Pitkään meni että ylipäänsä uskalsin lähteä lenkille koirien kanssa.
Mutta hengissä ollaan, Amon käytöstä työstetään pala kerrallaan, mutta onnistuineita toistoja se vaatii
ainakin miljoonan. Yksi näistä onnistumisista saatiin muutama päivä sitten. Ja kun vastaan tulevan koiran omistaja puheli koiralleen,

joka haukkui hihnassa, että katso miten hyvin tuo toinen käyttäytyy

Tästä on hyvä jatkaa  Olin niin iloinen, että
huikkasin naapurin isännälle , että rähjäämättä ohi. Katsoi vähän kummissaan , mutta väliäkö sillä
olin niin ylpeä työstä pikkutöpöläisestä.
Tästä on hyvä jatkaa


Amosta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Taisi tulla kuvakollaasi. Hymy karehtii
huulille. on se vaan sellainen rakas Hönö