Pitkästä aikaa...Joo, oon monta kertaa istunut koneen ääreen jotta pitäisi kirjoittaa mitä meille kuuluu, mutta kun tähän koneen ääreen on istunut ei tulekaan mitä kirjoittaa, Ei sen puoleen etteikö meille olisi kuulunut jotain, todellakin, mutta sanoja ei vain tule. Siinä sitä istuu koneen äärellä, sormet näppäimillä ja etsii kuumeisesti alkusoittoa mitä tai miten alkaisi kirjoittamaan, mutta mitään ei vain tule, Ihan tyhjää
Silloin tuntuu armollisemmalta laittaa blogin sivut kiinni ja vain olla. Nostaa vaikka jalat sohvan selkämykselle ja antaa ajan kulua, kyllä se sitten joskus ja nyt se joskus on sitten tullut...tai ainakin luulen niin
Kulunut viime syksy on kenties ollut " oudoin " syksy elämässäni. Tavallaan kaikki kiinnostus kaikkiin hävisi vain jonnekin. Kyllähän minä reenasin koiria, mutten sillätavalla innolla kuin olen sen tähän asti tehnyt. Tuntui joskus pakkopullalta vääntäytyä hallille reenaamaan, mutta kun se oli vain tapa niin sinnehän sitä oli väännyttävä vaikkei olisi aina niin mieli tehnytkään. Monta kertaa ennemmin olisin heittänyt peiton niskaan ja nukkunut koko syksyn ohi
Toisekseen syksy oli myös itsetutkiskelun aikaa. Mitä minä haluan ...haluanko jatkaa tätä hirmuisen kiireistä elämää missä mennään satakymmenen lasissa ja yritetään näyttää hirmuisen tehokkaalta ja jaksavalta tyypiltä jolta ei virta lopu vaikka joku irrottaisi töpselin seinästä, meno vain jatkuisi
Ei, tuo ei tunnostanut ollenkaan siltä mitä enää haluaisin vain elämääni täytyisi tehdä muutos, edes pieni, mutta riittävä, että jaksaisi nauttia niistä pienistä asioista taas uudestaan millä ennen eli viikon hymy ahterissa
Ensiksikin koirista huolimatta ( niin paljon kuin niitä rakastankin ) tarvitsen myös omaa aikaa, Niimpä aloitin lokakuussa pitkästä pitkästä aikaa kuntosalilla käynnin. Okei, nyt joku voi nostaa käsiä pystyyn että mitä rauhoittumista tuo sitten on, mutta se on asia mistä tykkään ja ennenkaikkea se on sitä omaa aikaa sekä juoksuharrastus tuli takaisin . Tietty, silloinhan on koirat matkassa, mutta se ei tunnu pakolliselta lenkiltä koirien kanssa vaan ennemminkin ajalta milloin ei tarvitse ajatella yhtikäs mitään, Napit korvissa ja musiikki kaakossa. Mahtavaa
Toiseksi oma parisuhde vaatii aikaa ja yhteistä aikaa ja tekemistä. Vaikkakin ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä lähes kolmekymmentävuotta yhdessä se ei tarkoita sitä etteikö se yhteinen aika olisi tärkeää, Helposti sitä alkaa pitämään toista itsestään selvyytenä, joka on siellä kotona ja oottaa kun tulen kotiin reeneistä. joskus johonkin aikaan. Puhuminen mitä kuuluu ja miten päivä meni ovat aika tärkeitä asioita
Hassua kyllä, koirat eivät ole kuolleet tuona aikana,Vetäneet mielipahaansa luuta kurkkuun tai kirputtaneet itseään karvattomaksi, ei, ovat yhä hengissä vaikken niiden kanssa huseeraakkaan 24/7, mielestäni ovat jopa onnellisempia kun saavat "hengähtää" välillä. Kyllähän mieheni tuosta sanoi etteikö sitä voisi pikkuisen rauhoittua nuiden koirien kanssa, mutta kun se on sisään rakennettu että kun on koiria niin  niiden kanssa ollaan ja aktivoidaan joka karvannipukkaa myöten, mutta voin sanoa että vaati hirmuista itsetutkiskelua ja periksiantamista että voin luopua periaatteistani mutta voin sanoa että se kannatti. Elämä on nyt paljon rauhallisempaa ja selkeämpää kuin vielä muutama kuukausi sitten. Asiat vain täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen ettei menetä elämästä sitä mikä on kaikkein tärkein

Nyt sitten toivotetaan meidän tiimiltä

Hyvää Joulua

Ja Kaikkea Hyvää Vuodelle 2015

No mitä me ollaan sitten tehty syksyn aikana

Amo korkkasi eka AVO luokan 28.9.2014 Tuomarina Piritta Pärssinen

Paikalla olo 7,5 pist.  Pysyi paikallaan hyvin, jos nyt oikein muistan oli painunut lonkalleen jossain vaiheessa

Seuraaminen taluttimetta 10  Mielettömän tyytyväinen ohjaaja pikkukoiran seuraamiseen ja ennenkaikkea tiukalta tuomarilta saatuihin pisteihin

Liikkeestä maahanmeno 8  Saisi mennä nopeammin

Luoksetulo 5  Mahtava vauhti, mutta jotain jäi tekemättä matkanvarrella eli pysähtyä

Liikkeestä seisomin 8,5 Takaisin tullessani Amon viereen oli liikkauttanut toista takajalkaa

Noutaminen 8 Laukalla lähdetään ja laukalla tuodaan hyvin sivulle, mutta kapulaa hakiessa vähän leikitteli kapulalla

Estehyppy 9,5  Ei enää mielikuvaa mistä puolipojoa lähti, mutta muistan tämän liikkeen reenattaessa kun edellisenä iltana Amo oli vielä ihan kuutamolla koko liikkeestä

Kokonaisvaikutus 10 Tuomarin mielestä kivan näköistä tekemistä

Sijoitus AVO 1    2/6  pisteitä 162,5 

Onhan se pokaalinsa ansainnut

En osaa sanoin kuvata  tätä nuortaherraa mitä se on tuonut elämääni. Neljät viralliset kisat ja kaikista ykköstulos, Uskallanko edes toivoa taikka ääneen sanoa mihin me yhdessä vielä yllämmekään. Onhan tämä nuorimies myös aika haastava, mutta niistä selvitään..

Parissa koulutuksessakin kerettiin käymään.Muhoksella Kivelän Päivin, Kainuun nuortenkoirien tokoringin koulutuksessa ja Oulussa Tarjan opeissa yksityisesti ja taaskaan ei tarvinnut tyhjin käsin tulla sieltä pois

Muhoksen koulutuksesta muistan vain sen että Amo esitti ihan omat bravuurinsa. Ei ihan nuotilleen, mutta jossain soraäänessä mentiin. Että sellainen sillä kertaa, Mukava reissu kaikesta huolimatta

Sillä aikaa kun ei tehdä mitään voi toteuttaa itseään vaikka esteitä ylittämällä

Hyvällä vaihdilla...

ruutuun. Pikkasen ohi kosketusalustasta ja melkein ruudussa

tarpeeksi hyvä etteikö sen päälle voitas leikkiä

Tiltua ei pökät haittaa

putkea palkaksi

Tässä reenitään seuruutuksessa suorasssa pysymistä. Palkka takaa lopuksi

Maailman iloisin reenattava

Eihän se tämäkään matka ihan mennyt niin kuin oppikirjoissa sanotaan. Päästiin ihan poliisisedän kamerakuvaan, joku sai pitsan ja joku ei ja " ystävälliset " myyjätädit yrittivät väen vängällä syöttää meille pullia sen aikaa että se joku saisi sen tilaamansa pitsan, Istuttas varmaan vieläkin siellä ABC:lla ja ootettas. Ei tullut pitsaa ei

Tarjan koulutuksen jälkeen alkoi taas tuntumaan siltä että reenaaminenhan onkin ihan jees juttu. Kummasti alkoi kisakalenterin silmäily sillläsilmällä josko sitä taas kisoja suunnittelemaan molemmille reenattaville. On se vain ihmeellistä miten se napsahtaa tuosta nuin vain kuin mitään reeni-inhokkia olisi ikinä ollutkaan. Onneksi. Hyviä onnistumisia molemmille ja Amon sekä Tiltan luoksetulon pysäytyksiin tullut sellaista varmuutta ja napakkuutta. Mahtavaa :D

Reenien jälkimainingeissa omalla hallilla. Muksaa on

Kainuun kohokohta taitaa olla tammikuun alussa oleva Tamminäyttely. Oltiinhan siellä mekin Amon kans ja kunnioitettava määrä Beso Bocanilaisia, kiitos ihanaiset , kiva oli nähdä teitä ja kasvatteja. Vaikkei sertejä satanutkaan niin SA:n arvoisesti misseili Beso Bocan Dos Puntos alias Salli

Nättihän se on kuin mikä

Sa ja Juk 1 tuomarina Harri Lehkonen: keskikokoinen, ikäisekseen tasapainoisesti kehittynyt nuori narttu. Oikeat mittasuhteet päässä ja rungossa. Riittävät tasapainoiset kulmaukset. Oikealaatuinen turkki. Esiintyy rauhallisesti (!). Tyypilliset liikkeet. Luonnontöpö.

Tästä hönöpetteristä taas arvosteluissa seuraavaa

Keskikokoinen, vielä keskenkehityksen oleva oikeat mittasuhteet päässä ja rungossa joiden tulee vielä vahvistua. Pigmentti saisi olla tummempi. Perässä riittävät kulmaukset. Luonnon töpö, Oikean laatuinen, tänään lyhyt turkki. Esiintyy reippaasti, Terveet liikkeet. Tarvitsee aikaa aikuistuakseen

Laatuarvostelu EH ja nuorten poikien 3. Tuomari tuli vielä sanomaan erikseen että on hyvin " lapsenkasvoinen " , mutta miten se käyttäyty <3, <3, ei tarvinnut hävetä. Kiitos Rähjis 

Muut kasvattini saivat Uuti Nuo ERI, Jeri AVO EH, Wanda AVO EH, Wiivi  AVO H, Diego JUN EH. Valitettavasti Emmi ja Hugo eivät päässeet tulemaan, mutta nuori herra haki kehäkokemusta muualta  ja ekoista näyttelyistä napsahti sitten tälläinen

Onnea vielä kaikille 

Katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Suunnitelmia ja  haaveita riittää, niitähän pitääkin olla