Beso Bocan Adelfa , Fanni 9.11.2007- 30.4.2014



                       

                                      Satumetsän laidalla oli portti… 
                                      Se oli pieni portti, pienin kaikista. 
                                      Niin vihreä se portti oli
                                      ja täynnä pieniä kirsikankukkia. 
                                      Siitä mahtui kulkemaan läpi
                                      vain harvassa ja yksitellen.
                                      Se oli taivaan portti pois Satumetsästä. 
                                      Ja sen portin läpi kulkivat
                                      kerran kaikki koirat,
                                      niin rauhallisena mieleltään,
                                      kevyesti askeltaen. 
                                      Portin takana oli ikuinen meri 
                                     ja suuremmat metsät. 
                                     Se oli uusi kaunis maailma,
                                     satujen koirataivas. 
                                     Kerran iltana rauhaisana, 
                                     portin luokse kulki koira.
                                     Ei vanha iältänsä,
                                     mutta uupunut voimiltansa.
                                     Rauhallisena se kulki,
                                     kulki ikuisuuden portille 
                                     niin pienelle portille, 
                                     josta läpi kuljettiin vain yksin. 
                                     Pieni koira istui,
                                     katsoi portista kauas.
                                     Näki valon ja ihastui siihen,
                                     niin kauniilta valo näytti. 
                                    Olisi valon ottanut kiinni,
                                    mutta se paistoi portin toisella puolella. 
                                    Niin askeleen rohkean otti lähemmäs. 
                                    Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt,
                                    pieni koira, 
                                    se muuttui kevyeksi aivan,
                                    niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
                                    Valo kaunis teki sen taas 
                                    nuoreksi ja rohkeaksi.
                                    Se istui katsomaan, 
                                    odottamaan seuraavaa kulkijaa.
                                    Niin on koirani mennyt siitä portista… 
                                    Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat. 
                                    Miksi suren,
                                    miksi itken niin paljon? 
                                    Koirani on rauhallinen ja tyyni. 
                                    Sen on hyvä olla.

 - Kirjoittaja tuntematon -