TOINEN TAPA VIETTÄÄ PÄÄSIÄISTÄ....KOULUTUSVIIKONLOPPU KAJAANISSA VAPPU ALATALON TOIMIESSA KAPELLIMESTARINA

Mikäs sen hauskempaa viettää Pääsiäistä kuin olla opiskelemassa koiran motivointia ja psyykkistä valmentautumista kisoihin.
Sunnuntaina oli luento koiran ja omistajan välisestä suhteesta sekä vuorovaikutuksesta. Itse tositoimiin päästiin sessejen kanssa Rakkiareenalle luentojen jälkeen.
 Miten tuota suhdetta saisikaan kaikkien koirien ja omistajien välille hiottua niin että ne vaikuttaisivat olevan yhtä. Kaksi yksilöä joista tulee saumaton parivaljakko, siihen ei tarvita huutamista niin että naapurusto raikaa, hihnasta nykäisyjä eikä pomottamista...Suhdetta ei voi teeskennellä, se joko on tai ei,mutta onneksi ei ole milloinkaan liian myöhäistä alkaa rakentamaan suhdetta uudestaan. Valitettavasti joskus on tullut törmättyä parivaljakkoon jossa koiran omistaja leipoi koiraansa kuin pullataikinaa sekä läärystäen " äidin omaa rakasta " julkisella paikalla ja koiraparka oli enemmän kuin ihmeissään. Kenties tälläistä tunteenpurkausta  ei tapahdu kotona
En kyllä kiellä etteikö joskus haluttaisi tehdä kunnon karvakinttaat nuista elukoista, mutta silloin on parasta puhaltaa pilliin ja panna peli poikki, odottaa että tunteet ovat tippuneet nollatasolle ja tehdä välirauha.
Voin tässä mainita että Tiltun kanssa tässä iltana muutamana reenailimme ruutua hallilla. Tilta teki kaikkea muuta vähemmän niin tärkeää  ja ruutuun menokin oli ihan kummaa juoksemista paikasta A paikkaan B ja häntä heiluu ja näytti että Tiltalla oli ihan omat bileet menossa. Tuntui että ei oo totta, kaikki mitä on reenattu oli valunut sinnejonnekin, jonnekin missä päivä ei paista. Katsoin parhaimmakseni lopettaa siihen, jätin Tiltan makaamaan lattialle, sammutin valot ja menin  riisumaan reenivaatteet pois. Mutta mitä tekee Tiltu ( luulen että hetken siellä mietittyään ja ravisteltuaan kaksi hernettä päässään oikeisiin paikkoihin ) tulee eteiseen, häntä heiluen ja ilmeellä " joko ne reenit loppu " . Eihän siinä voinut kuin nauraa. Hyvä reenin lopetus tai ainakin itselle tuli hyvä mieli, Tilta olisi varmaan halunnut jatkaa

Tiltun kanssa otettiin " läheisriippuvuutta " helpottavia asioita ( joka näkyy paikallaolossa ) kuten sitä että kyynärpäät menevät kunnolla maahan asti maahan mentäessä, sekä paikalla olossa ylösnousu tai kyynärpääthän ne tahtovat nousta kun menen piiloon, mutta itse asiaan... Lähdettiin tekemään ihan pentureenejä, kun on kunnolla maassa kyynärpäät niin palkka tulee alas Tiltun eteen. Palkaksi oli varattu yllätys karvatuhero, jonka ostin hallilta. Täytyy sanoa että kunnon tuhero se olikin ja sen edessä maahan mennään niin että tanner tömisee. Onhan tätä reenattu paljonkin ennen tätä koulutustakin, sillä ongelmahan se on ollut oikeastaan koko ajan, mutta kuten Vappu sanoi Tilta on niin kontaktin haluinen että kun tulen viereen niin sille pikkutultulainen ei voi vain mitään että äipän silmät on NÄHTÄVÄ, että mitä se seuraavaksi aikoo, mutta tätä lähden sitten työstämään niin että palkka on AINA edessä joten Tiltun on pareen vain tuijottaa eteen eikä minuun
Onneksi Aila oli kirjoitttamassa muistiinpanoja kentän reunalla, jotta siitä voi sitten tarpeentullen silmäillä mitä kaikkea Vappu antoi ohjeita. Onneksi on ystäviä joihin voi aina luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ippa huseerasi sitten kameran kanssa, jotta voin sitten jälkipolville näyttää kuvia että on me reenattu

Tästä se sitten alkaa

alku haastattelua, mikä mättää ja mitä sen eteen tehtäsiin

Hyvinhän se Tiltu on menee maahan

Prinsesallehan  on sitten reeneihin varattuna pöytä lampaantaljalla, kyllä nyt kelpaa

Sunnuntain luennolla oli varsin mielenkiintoinen palkkaranking taulukko mihin piti listata 10 parasta palkkaa mihin koira syttyy. Ykkösenä paras, kakkosena toiseksi paras jne. Taulukossa oli kolme kohtaa

- Syötävät

- Lelut

- Tekemiset

Aika vaikea paikka mikä olisi syötävä numero 1 sillä syötäväksi kelpaa ihan mikä vain, oli se sitten nakki, juusto, lihapulla vai nappula, kaikki uppoo ja sen eteen tehdään sitten ihan mitä vain

Entäpä sitten lelut... sama juttu taas... tai no joo, paras lelu on sellainen millä voi tehdä vetämis juttuja, tosin pallo on jees, käpy, keppi, risu, villasukka, jopa rintsikat, jos sellaiset on sattunut jäämään sopivasti hollille

Tekemiset... yhteinen leikki, huomio esim. kylkeen taputtelu, iloinen äänensävy, nauraminen, jopa reeniliivin päälle paneminen saa sen sfääreihin

Joten tämän perusteella Tiltu pitäisi olla aika hyvin motivoitavissa

Maanantain luennolla riitti sitten ihan asiaa ja kunnolla, kunhan nuo opit ja neuvot pysyisivät sitten muistissa kun ollaan tosipaikan äärellä, mutta onneksi en ole jännittäjä pahimmasta päästä. Lopuksi oli siten rentoutumisharjoitus, mutta minun maha oli kuulemma mourunnut niin paljon ja äänekkäästi ( Ipan mielestä )
että oli kuunnellut vain sitä tai luulen että se oli vain musiikkia korville kun tämä ystäväiseni oli vedellyt sikeitä. Taidan nauhottaa sitä mourunaa sille synttärilahjaksi, jos vaikka joku ilta ei uni tule tai sitten muuten vain tulee ystävää ikävä

Molempina päivinä kotiin tullessa sitten kahden tunnin jäälenkit Ipan, Mantan ja Mopin kanssa. Oli aika mukavaa nollata aivot ja nauttia vain auringosta ja hiljaisuudesta niin ja katsella kun koirat antoivat palaa ihan kunnolla tai siis Tilta ja Manta. Diva ja Moppi tyytyivät vain hippastelemaan ihan itekseen kaikessa rauhassa kuonot pohkeessa kiinni

Ensi viikonloppu sujuu taas sitten Kajaanissa tokokoulutuksessa Katjan tahtiin ja kuukauden päästä nähdään mistä rakennuspalikoista tuo Tiltulainen on tehty. Päästiin MH-luonnekuvaukseen. Jänskää