Viikon päästä pentuset jo omissa kodeissaan. Voin sanoa että talo tuntuu näiden riiviöiden ( lue sydänkäpysten ) jälkeen hiljaiselta ja tyhjältä. Ikävä tulee olemaan kova, mutta onneksi voin tuudittautua sillä että pennut saavat mitä parhaimmat omat kodit ja ikiomat ihmiset. Sukkapyykki vähänee kummasti kun " pissavaara " vähenee. Ensiviikko on vielä aikaa touhuta ja taidetaan korkata hallikausi pentusten kanssa. Ulkona oleminen nurmikolla on jo hieman hankalaa koska tänne on tullut ihan oikea talvi ja kahden päivän aikana lunta on kertynyt sen verran että pienet perropennut taitaisivat hukkua kinokseen, mutta auratulla alueella voimme nauttia talven riemuista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti