Miten tässä näin kävi? Penneleitä, pikkuisia perroliinoja tulossa <3

Pentusten vanhemmat

Beso Bocan Bola de Nieve ( Tuttavallisemmin Tilta )

Tiltulainen, tämä valkea lumipallo ( Bola de Nieve ) on kenties maailman iloisin perrolainen. Häntä heiluu kun aamulla saan silmiäni raotettua ja illalla viimeiset hyvän yön toivotukset iskeytyvät lattiaan häntä vispaten

Mitään oleellista uutta kerrottavaa tähän päivityksen pentueen emästä ei ole kuin se, että Tiltasta on tullut sängyn valtaaja, kirjaimellisesti. Illalla se tyytyy nukkumaan suhteellisen pienellä alalla, mutta yön pimeinä tunteina se on vallannut koko tilan, koko parisängystä. Jos sitä yrittää siirtää takaisin, vallatakseni takaisin menettämäni tilan se ynisee, että sen unia häiritään ja venyttelee autuaan onnellisena jatkaakseen mukavia koiranunia. Kyllä, meillä on johtajuus ongelma ;).  Aamuisin toiset meistä venyttelevät raajojaan oikaistakseen yön aikana jumiutuneet kädet ja jalat, toinen venyttelee herätelläkseen hyvin nukutun yön jälkeen.

Voin vain todeta että jokaisella asialla on jokin tarkoitus niinkuin myös sillä että Tiltulainen muutti takaisin kotiin 9 viikon ikäisenä. Oli tarkoitus, että kaikista kyselyistä huolimatta mitä Tiltulaisen tulo aiheutti päätin pitää sen itselläni ja yhtäkään päivää en ole tuota valintaa katunut, siitäkin huolimatta että jouduin luopumaan silloisesta projektikoirastani, mutta Tilta on täyttänyt tuon aukon sataprosenttisesti jos ei enemmänkin. Voisin sanoa että Tilta on SE elämäni koira, joka jokaiselle tulee vain kerran elämänsä aikana

Tilta on luonteeltaan avoin, sosiaalinen, hirmuisen työmoraalin- ja hermorakenteen omaava, pelle ja toisinaan hyvinkin teatraalinen koira, joka osaa  filmata hyvinkin taitavasti. Koti oloissa Tiltaa ei juurikaan huomaa. Osaa rauhoittua hyvin kun mitään ei tehdä mutta kiihtyy nollasta sataan alle sadasosa sekunnin kun aletaan touhuamaan.

Varmaankin kaikkien perrojen tapaan, niin myös meillä, ei ovikelloa tarvita, sillä nämä kikkarakarvaiset hännänheiluttajat pitävät siitä huolen että kukaan ei tule meille tietämättä. Vartijakoiran geeni itää vielä hyvinkin tarkkaan perskarvoissa, mutta sitten kun vieraat on haukuttu, thats it. Nuorempana Tilttaralla ei juurikaan vieraista välittänyt, mutta iän myötä suostuu jo ihan silitettäväksi asti ja jos oikein on kiva vieras , saattaa vieras saada sukan taimikänytsattuu suuhun sillähetkellä tarttumaan

Reenikaverina Tiltulainen on kyltymätön työkoira, joka tekee kaiken ilolla ( häntä heiluen ), palkkana toimivat niin leikki, namit, mutta toimii hyvin myös laumavietin kautta, mutta silittämistä Tilta ei reeneissä oikein ymmärrä. Sen mielestä se on jopa inhottavaa. Lällyttäminen kuuluu kotiin sohvalle, ei reenikentille kaikkien katsottavaksi. Tilta on kovin ohjaajaherkkä joka lukee minua kuin avointakirjaa . Mitään negetiivisia ajatuksia ei reenikentälle voi tuoda tai millään tavalla niitä ilmaista ääneen sillä Tiltan mielestä ne ei sinne kuulu ja siinä se onkin ihan oikeassa. Kentällä pitää olla superkivaa, mökötykset hoidetaan sitten muuna aikana. Jos joskus sattuu niin käymään että kössinturkin paikkaaminen jatkuu kentälle asti Tilta muuttuu epävarmaksi osoittaen sen rauhoittamalla minua .

Kisakentillä oman jännittämisen myötä Tilta vain nousee periaatteella " me hoidetaan tämä homma kotiin " älä äippä huolehdi

Tiltulaisen kanssa harrastetaan pääasiallisesti Tokoa. Kisataan EVL:ssä  nuorempana aktiivisemmin agia, nyt se laji on jäänyt kokonaan muistojen joukkoon. Kiva harrastus, mutta ajanpuutteen takia kaikkiin kivoihin juttuihin ei vain kerkeä vaikka kuinka haluaisi. Samoin haku reenit ovat jääneet TOKO:n jalkoihin, mutta siellä se taka alalla roikkuu. Vuorokauteen vain pitäisi saada muutama tunteroinen lisää että kaikkea kivaa koiramaisia juttuja voisi tehdä enemmän

Tiltulainen on suorittanut myös hyväksytysti MH-luonnekuvauksen. Kuvauksen kuvauksesta voi lukea  tästä

Tiltulainen on ollut perusterve koira koko elämänsä ajan. Eläinlääkäriä ollaan käyty moikkaamassa rokotuksilla  ja terveystuloksia teettämässä

Äipän roolista Tiltulainen suoriutui loistavasti. Synnytyksen hoiti itsenäisesti sekä pentusten hoitamisen. Parempaa äitiä pentuset tuskin olisivat voineet saada.  Äitinrakkautta riitti kyllä ihan jokaiselle

Onhan jokaisessa koirassa ( niin kuin meissä ihmisissäkin ) jotain vikaa / huonoja ominaisuuksia ja jos Tiltasta pitäisi nyt jotain kirjoittaa on se että se on ihan sietämättömän hidas päättämään mihin tekisi tarpeensa. Kyllä. Se ei yksinkertaisesti osaa päättää onko paikka tarpeeksi hyvä sen tuotoksille tai jos paikka sattuu miellyttämään niin mihin suuntaan sen tuotoksen tekisi. Tekisikö sen nokka menosuuntaan, sivusuuntaan tai tulosuuntaan…ja kun itsestä tuntuu että tuo kaikki on jo Tiltulaisen päässä saanut siunauksen ja siihen hartaaseen hetkeen voi rauhoittua niin mitä vielä, jokin risu tai männynkäpy on rituaalin tiellä ja etsitään sitten uusi paikka ja sama alkaa sitten uudelleen . Voitte uskoa että joskus meinaa palaa hihnan toisessa päässä käpy

Tilta jalostustietojärjestelmässä 

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI54644/10&R=336

Tiltalta on myös keväällä testattu kilpparit sekä TGAA jotka ovat viitearvojen alapuolella sekä testattu diluutiogeenin osalta, jonka osalta Tilta on kantaja

No, kuka se sitten on isä ?? Suomen Komein Kundi, nimittäin Kuurakirsun Komein Kundi, tottelee emäntäänsä nimellä Pancho. Koska kyseessä on Tuusulan kuumin kundi, se omaa myös suorastaan ylitse pursuavan adjektiivien suman, miten sitä voi kuvata

•    Intohimona saunominen ja lelujen vaaniminen ( tähän voin sanoa, että TODELLAKIN vaanii. Kosioreissulla luulin, että halvaantuu olkkarin matolle kun Herra veti itsensä sellaiseen "kissa-asentoon", odotti, odotti ja lopulta hyökkäsi lelun kimppuun. Hetken ajattelin, miksi puhe muilla luistaa niin hyvin ja itse yritän ilmein ja elein osoittaa, että Pancho halvaantuu tuohon silmiemme eteen ja kun lopulta saan sanaa suusta, niin voin vain todeta, että joku porukasta on hölmö. Ei Pancho, ei talon emäntä ei miehenikään vaan minä. Olisitte nähdeet Panchon ilmeen, kun totuus sille rävähti silmien eteen. Niin paheksuvaa katsetta minuun ei voi luoda kuin koira, joka osaa VAANIA ja joku idiootti ihminen luulee sitä muuksi)

●        Saa aika-ajoin hervottomia hepulikohtauksia ja juoksee kahdeksikkoa ympäri pihaa ihan vaan elämänilosta

●        kotioloissa hyvin rauhallinen ja sopeutuu helposti kaikkiin ympäristöihin; on kulkenut mukana ystäviemme kotona ja kesämökeillä ja tottunut olemaan erilaisten ihmisten ja koirajoukon seassa

●        itsetietoinen ja ottaa tilan haltuun - todettu myös luonnekuvauksessa

●        luonnekuvauksen tehneen tuomarin yhteenveto: ‘sosiaalinen, utelias, itsetietoinen ja tasapainoinen uros.’

●        hyvä hermorakenne, ei stressaa ympäristöstä, toimii rauhallisesti (mm. koiranäyttelyt)

●        ei häiriinny paukkeesta /ampumisesta /raketeista

●        macho espanjalainen, joka osaa tanssia flamencoa (sutii tassuillaan uljaan näköisenä 😄)

●        toimii harkitusti, ei hösellä

●        sosiaalinen, mutta ei mikään vieraiden pussailija. Kun vieras on hyväksi todettu, tälle kannetaan lelu tervetuliaisiksi, istutaan ja käännetään teatraalisesti selkä ja tuijotetaan syvälle silmiin: ‘_Saat_Silittää_Minua_’ . Muutenkin uskoo tuijotuksen tehoavan, jos oikein kovasti jotain haluaa.

●        erittäin älykäs ja nopea oppimaan

●        aina innoissaan valmiina harrastuksiin. Tosin jos harrastus on tylsää ja tyhmiä asioita täytyy toistaa usein, osaa näyttää mielipiteensä...tahti hidastuu ja palkkaa olisi syytä olla runsaasti mukana...

●        emännän tehdessä etätöitä, on päivän täysin huomaamattomana mutta kun tietokoneen kansi illalla sulkeutuu, on välittömästi nenä polvella ‘moi, mitäs tehtäis?’

●        samoin aamulla antaa nukkua, mutta kun aistii ihmisten olevan hereillä, ilmestyy nenä ja kauniin ruskeat silmät huomaamatta sängyn laidalle. Muutenkin hauskana piirteenä on pään ‘lepuuttelu’ sohvilla, tuoleilla, polvella...aina lähellä.

●        itsenäinen; osaa leikkiä myös yksin eli ei koko aikaa tarvitse seuraa

●        joskus jääräpäisiä piirteitä - luulee olevansa aina oikeassa ‘kyllä minä tiedän milloin on aika tulla sisälle…’ Osaa kuitenkin nöyrtyä nopeasti eli ei jää pullistelemaan.

●        mielipuuhaa päivällä käydä noukkimassa emännän kylpypyyhe tai vaate ja kantaa ne sopivaan paikkaan ja makoilla näin pehmustetulla alustalla

●        työpäivien paras hetki kun omat ihmiset tulevat töistä kotiin: lelu tai useampi kannetaan tuliaisiksi ja hepuli on hervoton

●        välillä iskee halipula ja silloin on pakko päästä kainaloon siliteltäväksi

●        kodin vahti: meillä ei vieraat omakotitaloon yllättäen tule vaan niistä ilmoitetaan pontevalla miehekkäällä haukulla. Tosin sen jälkeen osataan rauhoittua ja turhaa haukkumista ei ilmene.

●        tarkkailee ympäristöä - suinpäin ei ryntää tilanteisiin vaan ensin katsotaan oman ihmisen suhtautuminen

Pancho jalostustietojärjestelmässä
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI18367/10&R=336

MH- luonnekuvauksen Panchosta voi käydä katsomassa Tästä

Toukokuun lopulla menemme ultraan tarkistaaksemme tuottivatko lemmenhetket toivottua tulosta

Pentueesta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä joko soittamalla 040 7793932 tai laittaa sähköpostia kaija.seppanen1@luukku.com / kaliisaseppanen2017@gmail.com


Ajatus omasta pikkuisesta pennelistä kiehtoo, mutta omat ajatukset heittävät niin paljon laidasta laitaan. Uskallanko enää kiintyä eläimeen niin paljon kuin niihin kiinnyn? Uskallanko antaa sen tunteen nousta taas esille? Entä jos jotain sattuu ja joudun taas luopumaan? Jos niin käy, että kaikki onnistuu ja kotiin jää "pieni-Nuu", siitä tulee minun työkaveri.

  Joskus suurinta Rakkautta on päästää pois

                                     

Satumetsän laidalla oli portti…
Se oli pieni portti, pienin kaikista.
Niin vihreä se portti oli
ja täynnä pieniä kirsikankukkia.
Siitä mahtui kulkemaan läpi
vain harvassa ja yksitellen.
Se oli taivaan portti pois Satumetsästä.
Ja sen portin läpi kulkivat
kerran kaikki koirat,
niin rauhallisena mieleltään,
kevyesti askeltaen.
Portin takana oli ikuinen meri
ja suuremmat metsät.
Se oli uusi kaunis maailma,
satujen koirataivas.
Kerran iltana rauhaisana,
portin luokse kulki koira.
Ei vanha iältänsä,
mutta uupunut voimiltansa.
Rauhallisena se kulki,
kulki ikuisuuden portille
niin pienelle portille,
josta läpi kuljettiin vain yksin.
Pieni koira istui,
katsoi portista kauas.
Näki valon ja ihastui siihen,
niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni,
mutta se paistoi portin toisella puolella.
Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.
Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt,
pieni koira,
se muuttui kevyeksi aivan,
niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
josta läpi kuljettiin vain yksin.

Valo kaunis teki sen taas
nuoreksi ja rohkeaksi.
Se istui katsomaan,
odottamaan seuraavaa kulkijaa.
Niin on koirani mennyt siitä portista…
Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat.
Miksi suren,
miksi itken niin paljon?
Koirani on rauhallinen ja tyyni.
Sen on hyvä olla.

 

         Ei ole hetkeä etten ajattelisi teitä, ei ole päivää, ettei ikävä ottaisi valtaa,          mutta jonain päivänä me taas tavataan. Diva, minun ensimmäiseni, opettajani, innoittajani koirien elämään. Amo, elämäni <3. Tein elämäni vaikeimman päätöksen, vaikka tiedän, että se oli oikein. Nyt teillä molemmilla on hyvä.     

                 Hyvää jo mennyttä Joulua ja kaikkea Hyvää tulevalle vuodelle 2017 ystävät

Luin vuosi sitten päivittämäni blogi-kirjoituksen ihmetelläkseni vain miten nopeaan vuosi on mennyt. Ja millainen vuosi, ihan huikea, Kaikkea hyvää on vuoteen mahtunut. Uusia kokemuksia, uusia, aivan mahtavia persoonia on elämääni astunut, valtavasti itseluottamusta sekä ihana pentue syntyi vapun kunniaksi, EVL korkattu Tiltan kanssa sekä Amon, tuon suuren persoonan mielen syvyyksiin mentäessä. Ilokseni voin sanoa, että KUUKAUSI rähjäämättä takana. Tästä on hyvä jatkaa tätä vuotta eteenpäin

Tulevaan vuoteen lähden taas uusin haastein. Jatkan opintojani Kemi-Tornion ammattikorkeassa. Kevät tulee olemaan haasteellinen ja tiukka, koska olisi kova hoppu saada puolivuotta edellä oleva ryhmä kiinni. Tämä tietää ystävyyssuhteen rakentamista aika tiiviisti toyotan kanssa. Yhteistä taivalta kertyy tuhansia kilometrejä toukokuun loppuun mennessä, mutta onneksi olen ottanut ajamisen vapauttavana . Ajaminen ei tunnu enää "pelottavana" yksin. Ja ehkä minä sinne koulullekin osaan mennä, entisenä super eksyjänä paremminkin tunnettu :)

Uusia haasteita olen asettanut myös muutenkin itselleni tälle vuodelle, Katsotaan sitten vuoden lopulla miten tavoitteisiin päästiin, mutta into on kova

Koira rintamalla jatketaan Tiltan ja Amon kanssa reenausta kisa tavoitteellisesti. Talvi tuo tietenkin pientä taukoa, ( riippuu ulkokentän kunnosta ja pakkasista) mutta olen sitä mieltä että jos asiat ovat jo hyvällä mallilla, riittää, että niitä muistuttelee aina silloin tällöin.

Viimeistä pentuetta suunnittelen Tiltalle loppu kesästä / alku syksystä ja siitä kenties jää kotiin pikku "Nuu", kuka tietää ja jos "pikku-Kerttu" muuttaa keväällä uudeksi metsästyskaveriksi Esalle. Ajatuksia ilmassa <3

Meidän Mummu alkaa jo olla aika seniori. Katsotaan miten terveys kestää, jalat eivät enää välttämättä pysy  muun kehon mukana ja kaatumisia tulee. Vintin portaat ovat joku ilta haastavia mennä ja muitakin vanhuuden oireita on jo ilmassa. Sitten kun tulee se päivä, että on aika päästää menemään tulee olemaan raskas, sillä onhan Mummu kasvattanut minut perrojen, ylipäänsä koirien elämään, innoittanut itseä opiskelemaan koiria, niiden käyttäytymistä, kennelini kantanarttu ja maailman paras Mummu. Mutta olen luvannut Mummulle, että se päivä on kaunis ja Mummu ei joudu kärsimään yhtään.

                                                      Ajatusteni vartijat

                                                 Ihminen tarvitsee koiran,
                                                 joka on kuin ihmisen mieli,
                                                 joka ymmärtää sanoitta,
                                                 joka lukee ajatukset,
                                                 joka on kotona eikä karkaa.

                                      ( runo kopioitu netistä. Kirjoittaja tuntematon)

                                                

TILTULAISEN KANSSA EVL UUSILLA SÄÄNNÖILLÄ KORKATTU

Vuoden reenit on sitten saaneet siunauksen. EVL uusilla säännöillä käytiin testaamassa Oulussa 29.10. Tuomarina Veijo Kinnunen
Täytyy sanoa, että ohjaajaa jännitti eniten se, miten pitää itse toimia. Youtubea katsottuna silmä kovana, muuten tosi hyvillä fiiliksillä lähdettiin, tosin paikallaolossa ja siinä istumisessa Tilta on taas luonut oman mielikuvaharjoitteensa eli Tiltan mielestä piilossa ollaan kahdestaan. On se vain jännä juttu, kun kaupan pihalla missä ihmiset kurvailee sen ohi ostoskärryjen kanssa, pienet lapset juoksee,auton ovet paukkuu niin Tilta istuu persaus kiinni maassa, häntä heiluen MUTTA kun koira on vieressä, on se merkki, että tää onSE juttu kun ollaan äipän kans piilossa. Hankalaksi tämän tekee itselle sen, kun en keksi mitään tehtävää, mitä se voisi suorittaa, niin kuin vanhojen sääntöjen AVO:ssa, jossa rakennettiin paikallaolo niin, että tehtävä on pitää pää maassa

Itse kisaan. EVL:ssä kisasi kolme koiraa ja me oltiin sitten kisattiin ekana. Paikallaolo paikalle mentäessä oikeastiin tiesin, että ei pysy istumassa. Tilta oli hirmuisessa vireessä. Sen koko olemus oli " hei me ollaan kisoissa, mahtavaa, pitkästä aikaa, kisoissa". Olihan se pysynyt siihen asti, kun vieressä oleva perro oli ollut sitä mieltä, että tämä riitti ja lähtenyt kävelemään. Tosin se jäi kehän sisäpuolelle, mutta Tilta tuli ihan piiloon asti, joten

Paikallaolot           munkkirinkilät

Seuraaminen          8,5

Tiltan seuraaminen oli hyvää, tiivistä, pientä aukeamista oli ollut, mutta pojot lähti siitä kun Tilta peruuttaa puoliksi istualleen JA OHJAAJA KÄÄNTYI VÄÄRÄÄN SUUNTAAN PERUUTTAESSA

Zeta                        munkki

Tämäkin menee sitten ohjaajan piikkiin. Tiltalta yksi väärä asento, MUTTA OHJAAJA KÄÄNTYI VASEMPAAN KUN PITI KÄÄNTYÄ OIKEAAN. Luulisi, että tämän ikäinen ihminen jo erottaisi oikean ja vasemman, mutta ei


Luoksetulo 8,5

Seisomisessa vähän lipui, muuten Tiltaksi hyvä

Ruutu 9

Oikaestaan en tiedä, mistä piste lähti, Tilta lähti eteen hyvin laukalla, pysähtyi hyvin käskystä ja ruutuun meno oli yhtä juhlaa, sekä liikkeen loppu

Ohjattu noutaminen  munkki

Kaikkea ei hoksaa reenatta eikä ajatella etukäteen, mutta opinpahan tästäkin kisasta ja tästä liikkeestä, että kaikkea mahdollista häiriötä pitää olla

Merkille meno täydellinen. Laukalla lähdetään ja seisominen merkin taakse suoraan. Arpa onni oli hakea oikea kapula. Merkiltä suora näköyhteys Tiltalla RUUTUUN, joka oli takanani,jonne Tilta sitten lähti. Annoin seiso-käskyn ja Tilta seisahtuu, käsky merkki ja sinne mennään, uusi lähetys kapulalle ja Tilta lähtee RUUTUUN, samat käskyt, merkille ja nouto käsky ja Tilta noutaa oikean, tuo laukalla, hyvä perusasento ja pito. Munkkihan siitä tuli, mutta tuomarin mielestä koira toimi loistavasti käskyille ja olisi halunnut antaa pisteitä, mutta säännöt on säännöt

Tunnistusnouto 10

Tuomarin mielestä 12 pisteen arvoinen suoritus. Tunnari kapuloita oli enemmän ja kuvio T-kirjaimen motoinen, Laukalla lähdetään, hyvä nenä työskentely, varma oman ottaminen ja laukalla tuodaan sivulle. Hyvä perusasento ja pito

Kauko-ohjaus munkki

Ensimmäisessä vaihdossa tepastelua, muuten hyvät siirrot.

Merkin kierto, pysähtyminen ja ohjattu noutaminen esteen yli hypäten 10

Tiltan lemppari liike. Ihan mieletön suoritus. 

Pistemäärä 165,5

Ihan mieletön fiilis jäi, vaikkei pisteillä juhlittukaan. Tuo paikallaolo kun saadaan vielä hiottua. Valitettavasti tällevuodelle ei päästy enää kisaamaan kun jäätiin niin kauas varasijoille, mutta ensivuonna tahkotaan ja kunnolla. Mulla on maailman iloisin ja hassuin Tilta

Valitettavasti ajattaa vain Kajaaniin halliin reenaamaan talvi aikaan, mutta hyvä reeniporukka siellä kannustaa startata toyota tulille