KEVÄTTÄ RINNASSA

TARJAN OPISSA

Tarjan koulutuksiin lähtee aina pieni jännityksen poikanen mahan perukoissa. Koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää ja tämäkään koulutus ei tehnyt poikkeusta. Mukaan koulutukseen pääsi myös Amo poikanen, lähinnä oppimaan taas uuteen ympäristöön ja pikkaisen myös reenaamaan,sillä meille ( Ippa ja Manta myös mukana ) oli varattuna ruhtinaalliset kaksi tuntia aikaa, joten eiköhän sieltä muutama minuutti heru myös uudelle toko tulokkaalle

Ensimmäisenä koetinkivenä oli kehään meno. Kyllähän sitä normisti mennään kontaktissa ja häntä vispaten kentälle, mutta.... kun varsin suurena häiriönä kentällä retkotti Tarja kaikkinen ihanine leluineen niin Tilta olisi ihan suvereenisti vaihtanut minut siihen kumiankkaan, että sellainen suhde meillä :D

yritä tässä sitten olla se ihana ja ykkönen

Muutaman suorastaan turhautuneen kentälle menon jälkeen alkoi kentälle menokin sitten onnistua. Paikka makuu oli suora jatkumo kentälle menosta. Kerrassan hirveä. Levoton ja jopa äänteli. Jossakin vaiheessa oli sellainen olo että lyön hanskat tiskiin ja alan harrastamaan ihan vallan muuta vaikka sitä kuuluisaa pitsin nypläystä.Mutta haasteet on luotu ratkottavaksi ja pähkinät purtavaksi joten ei muuta kuin nokka pystyssä kohti uusia haasteita                                                                                                                                                                                                                                                                                                         Onnistuttiinhan me jossakin esim tunnarissa                                                                                                                                                                                                                                                                      

Tunnarikapula etsittiin huolella ja sitten satalasissa viemään se

Ja onnistuttiin me myös...                                                                                                                                                                                                                                                                                                 luoksetulon pysäytyksissä ja palkkana putki                                                                                                                                                                                                                                                                    

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                           

Eikä tuo perusasentokaan yhtään pöllömpi ole

Joten yhteenvetona vois sanoa ettei me ihan paskoja olla ja kyllä se Tiltu pitää minua ihan kivana ja se kumikana oli sittenkin vain kakkonen, kunhan sillä pääsee välillä rulettaa                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                              Amo sitten taas ....                                                                                                                                                                                                                                                                                                              

elämä on ihanaa....

kun sen oikein oivaltaa...

ja kun lentää siivin valkein niin kuin Amoooo

On se vain sellainen tänttärää koko pentunen.
Amon kanssa reenailtiin pikkuisen seuraamista, pikkiriikkisen noutoa, lelun vaihtamista ja pikkipikkiriikkisen ruutuun menoa. Muutoin rallateltiin sydämen kyllyydestä

Loisto koulutuspäivä ja sylintäydeltä taas uusia juttuja miten reeneihin saadaan mielekkyyttä ja ennenkaikkea yllätyksellisyyttä

NOOO, TÄMÄ NYT ON VAAN TÄMMÖNEN

Liekkö kevät väsymys vai mikä mutta blogin päivitys on jäänyt pikkuisen unholaan. Aikomus on kyllä ollut kova, mutta viikonloput ovat menneet kuin siivillä kuin myös arki-iltojen illat ettei tämän vempeleen eteen ole ehtinyt kuin naamakirjassa käydä kyylimässä ihmisten mietteet ja kuulumiset. Mutta nyt sen verran itseä niskasta kiinni jotta sen verran päivitellään että hengissä ollaan

Heli Kelhälän viikonloppu koulutuksessa Kuusamossa käytiin helmikuun puolenvälin huiteilla. Koulutuksen järkkäsi Kuusamon Kissa- ja koirakoulu. Mökki vuokrattuna ja seura priimaa, joten loisto-olosuhteet viikonlopulle oli luodut. Jopa suunnitelmallista

Koulutus alkoi klo 10, joten aamulla oli herätys ennen kukonlaulua. Auto täynnä akkoja ja koiria sekä tarpeelliset tavarat ja menoksi, mutta kukaan ei sitä usko että eka eksyminen tapahtui jo omalla kotikylällä. Kyllä, täällä koko ikänsä asuneena en uskonut sitä edes todeksi mutta niin vain kävi ettei viitostie ollut siellä missä kuski sen oletti olevan. Onneksi Kuusamoon on suora tie, joten oletusarvo ettei eksytä on hyvä

Suomussalmi oli edustettuna oikein kiitettävästi lauantai päivänä, jopa 7 koirakkoa.
 Jokaiselle koirakolle oli varattu 3 x 15 min koulutuspätkää. Ensin oli Tiltulainen omista koiruleista. Amon vuoro olisi sitten vasta iltapäivästä, joten pikkuinen saisi odottaa ihan rauhassa omaa vuoroaan. Onneksi tuo pikkukoiran alku osaa ottaa jo nyt asiat lunkisti ja ootella

Tiltan kanssa otimme ruutua, seuraamista, käännöksiä ( jossa ohjaaja oli ihan kuutamolla ), tunnaria ja noutokapulan / ohjatun  palauttamista suoraan eteen.

Ruutua pihalla

sekä ruudun oikeaa paikkaa. Ainakin yks takajalka on merkillä

Viikonlopun vaikein suoritus. Mennä merkille

Tätähän tämä reenaaminen on. Tänään onnistaa hyvin ja huomenna voi olla ettei onnista mikään, mutta harrastamista parhaimmillaan elävän luontokappaleen kanssa. Tämä kävisikin varsin tylsäksi jos aina menisi kuin on suunnitellut. Mutta kaikista takapakeista huolimatta omistan maailman parhaimmat koirat ja uskallan sanoa myös sen ääneen. Mitään ei tehdä varsin ja vaikka reenataankin hymy persuuksissa, tavoitteellisesti ja tietynlainen pilkunviilaus mielessä reeneillä on aina joku tavoite, oli se vaikka hyvä perusasento.Tietty, joitakin asioita pitää myös kokeilla onnistaako tämä juttu omalle koiralle vai onko se sittenkin se toinen, siitähän koira ei mene pilalle, mutta reenaamisen on oltava  kivaa molemmille ja reenit lopetetaan siihen kun ilo alkaa olla ylimmillään. Toivottavasti en ikinä mene reeneihin asenteella " nooo, tämä nyt on vain tämmöinen "

Amon kanssa reenailtiin ruutua, seuraamista, käännöksiä ja merkkiä

On se tolokkuna

Seuraamista

Ruutuun meno ei tuota ongelmia pitkältäkään matkalta

Vahvistusta merkillä

 Peto

vaikka rallatteluksihan se leikki menee, mutta rallatelkoon, pentunenhan se vielä on ja pitkän aikaa. Onneksi vaihtoleikki sujuu :D

Kolmas vartin pätkä oli pikkumiehelle jo pikkaisen liikaa. Väsy painoi päälle. Olikin se pitkä päivä, mutta reipas reenaaja tästä vielä kasvaa

Auto oli niin tupaten täyteen pakattuna kotoa lähdettyä että kun kaupassa käytiin piti tehdä survomisen suomen ennätys että saatiin vielä murkinat kyytiin ja mökille. Ja turhaan kai tässä sanoa että mutkan kauttahan sinne sitten lopulta päästiin. Jonkin sortin ennätys kai se tämäkin on, mutta mökki oli kiva, pieni, soma, ahman turkilla kyllästettynä

Ensin matot rullalle, koska joukossa on joku, jolle voi tulla vahinko

Tuossa seinällä SE kamaluus sitten oli. Tiltan ja Mopin mielestä ihan kamala, se voi vaikka purra, mutta Amo ja Manta olisivat sen teurastaneet toiseen kertaan ja heittäneet lattialle takan eteen

Väsy

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Kotiläksynä käännöksiä ilman koiria. Sieltä ne taas putkahtivat toteutus asteelle. Hyvä minä

     Rentouttava, saunan täyteinen ilta. Hyvää ruokaa ja kikatusta

Sunnuntai aamuna reenit jatkui jokseenkin samoilla teemoilla kuin lauantainakin. Tiltulaisen kanssa tunnaria ja zetaa. Tunnari on aika vahva, mutta aina uudet vinkin nenän käyttöön ovat tervetulleita, zetassa pysähtymiset olivat hyvät, mutta Tiltan taakse mentäessä kääntyi liiaksi vastaan, ( ei tee sitä kylläkään muualla kuin näköjään Kuusamossa ) mutta saatiinpa vinkit sitten tähänkin miten sitä voisi reenata että koira jäisi suoraan.

Sunnuntaina Tiltulainen reenasi samassa paikassa kuin lauantainakin parkkihallissa mutta Amon reenipaikka vaihtui eripaikkaan. Amon kanssa reenivuorossa oli seuruutusta ( yllätyys ) käännökset, sivuaskeleita sekä peruutus, luoksepäästävyys sekä leikkimistä. Amon takapään käyttö sai kiitosta. Semmonen töpöpylleröinen

Imutusta

Seuruutuksen loppuasento. Pylleröinen tiukasti maassa

ja taas mennään

Tämä tulee verenperintönä

Reipas poika. Ei väistä

Antoisan koulutusviikonlopun jälkeen reissu pitsalle ja sitten nenut ja kuonot kohti kotia. Jälkipuinnit autossa mitä jäi koulutuksesta käteen ja mitä tästä eteenpäin sitten reeneissä otetaan huomioon. Kiitos reissunaiset Ippa ja Saara. Seuraava viikonloppu meneekin sitten Oulussa Tarjan opeissa