perjantai 1. heinäkuuta 2016

Anteeksi taas kerran tuon kasvattajan puolesta. Meidän kuulumiset ovat jääneet "pikkasen" päivittämättä. On muka ollut niin kiirusta kun me rakkauden hetelmät lähdettiin omiin koteihin, joten mennäänpä pari viikkoa ajassa taaksepäin ja perjantaihin 17.6.....

Tuona päivänä tapahtui pienen koiran elämäni kenties kamalin asia, josta voisi suoraan ilmoittaa jonnekin eläinsuojelu ihmiselle. Minut, Elvis,  vietiin eräänlaiseen koppiin, laskettiin lämmintä vettä päälle, vaahdotettiin jollain ihme aineella, sitä hierottiin minuun, joka ikiseen paikkaan, sitten taas laskettiin vettä niskaan, kehuttiin ja lirkuteltiin ja lopuksi kiedottiin pehmeä vaate niskaan jolla kuivattiin vedet pois. Kyllähän tuon kaiken olisin kestänyt kuin mies, mutta että se kuvattiin




oikein lähikuvan kera

tässä minä olen pestynä, puhtaana lähtemään omaan kotiin. Omien ihmisten luo

Minun omat. Ihmiset, jotka ovat luvanneet rakastaa, opettaa minulle tärkeitä asioita elämässä, niin myötä kuin vastamäessä. Ja lupaan olla heille uskollinen hännän heiluttaja ja tuottaa heille iloa elämään. Minun oma koti on Lieksassa
Sama kohtalo odotti sitten Lucaa seuraavana päivänä. Vettä niskaan ja puhdasta tulee. Kyllä sitä joutuu pikkueläin kokemaan kaikkea


haloo, eikö kukaan auta. jänskättääää


Nämä ovat sitten minun omat ihmiset Iisalmesta. Minua odottaan kuulemma kotona kaveri. Saman rotuinen, Alma tyttö. Samoin ajatuksin ja lupauksin lähden kuin Elvis. Pieniä naskalihampaita lupaan myös teroittaa teidän kantapäihin ja kaikkiin muihinkin kiellettyihin paikkoihin, sillä pienet koiraeläimet maistelevat elämää suullaan

Seuraavana maanantaina sitten oli Islan ja Vapun vuoro. Ensimmäiseksi, sanoisinko piinapenkkiin joutui Isla. Jotain kummaahan tässä on meneillään, aina kun pentu tulee pesusta, ne vain häviää, ihan kuin siinä yhen Christien tarinassa, kymmemen pientä neekeripoikaa tai jotain....




Äippäkin tuli katsomaan. Taitaa tietää mitä tästä seuraa

mun oma koti on ihan tässä Suomussalmella. Ihan lähellä äippää. Lupaan herättää aamulla aikaisin vain istuakseni kuistilla ja ihmettelemässä Kiantajärven liplatusta. Lupaan,että jonakin päivänä laskette takiani kymmeneen ja kun katson silmiin ja heilautan häntää kaikki pienet ilkeydet ovat anteeksi annetut....ainakin sillä hetkellä

Viimeisenä sitten pikkuisen emännän Vapun vuoro. Puhdasta tulee, On sitten mukava mennä omien syliin,Puhtaalta tuoksuen. Taidettiin tuoksua muultakin kuin äidin rakkaudelle.



Minun omat ihmiset tuli Polvijärveltä asti hakemaan. Lupaan että annan teille kaiken rakkauteni, lupaan palvoa teitä ja pitää teitä elämäni tärkeimpinä ihmisinä maan päällä. Lupaan että saatte olla ylpeitä vesikoiran omistajia ja jos joskus yllätätte minut tekemästä pieniä kepposia, se ei tarkoita että tekisin sen tahallani, voi olla etten vielä ymmärrä kaikkia

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hyvää matkaa pienet. Tuottakaa paljon iloa omille perheillenne. Teitä tulee ikävä, mutta elämä jatkuu omieni kanssa. Palaan tänne blogiin, kun haluan muistaa ne hetket kun olitte vielä täällä kotona. 

                              RAKKAUTTA EI  VOI OSTAA KUIN KOIRANPENNUN MUODOSSA <3
                                      ( kirjoittaja tuntematon)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti