perjantai 11. elokuuta 2017

KUUSIVIIIKOISTEN KUSETUSTA

Pihalla riittää piilopaikkoja

Morjensta taas. Meidän kuusiviikkoisten pienten koirien aivotoiminta on yllättävän moninaista. Me keksimme mitä kummallisempia asioita ihan nuin vain ja sen jälkeen se kuuluu meidän jokapäiväisiin rutiineihin. Kuten nyt esim. kun meille puhkesi maitohampaat niin yön pimeinä tunteina pidimme oman orkesterin hampaillamme sen tyypin, joka nukkuu meidän kanssa, sen sängyn jalkoihin, jotka oli metalliset. Tyyppi ei sitä hirveästi arvostanut tai siltä puuttuu kokonaan musikaalisuus, kun se teki sellaiset parrikadit sängyn, joka puolelle, joka esti meidän luovuuden ulos tulemisen. Frostin mielestä parrikadille tuli aivan uusi merkitys, sillä sitä pitkin pääsi kiipeämään yöllä sänkyyn. Älkää kysyky miten se sen teki, ei kerro, ettemme tekisi sitä perässä, mutta yhtenä yönä se nukku äipän ja sen äipän omaihmisen kanssa sängyssä. Taisi äipän omaihmisellä tulla lusikallinen housuun, sen verran se sitä oli säikähtänyt.
Ulkona ollaan aina kun vain mahdollista. Olemme myös siirtyneet syömään ulkona. Mikä sen parempaa kun voi ottaa huikat kun siltä tuntuu tai paremmin kun äippä on siihen suosiollinen. Alkanut sanomaan välillä painavaa tekstiä kun oltais vähän massikkaa vailla.






Mun itoli tuo äiti
 Ulkona oleminen on tuonut haasteita, ei meille vaan meidän perään katsojalle.Omasta mielestämme voimme aivan hyvin tutkia ympäröivää pihaa, niinkuin pennun kuuluukin, mutta sen tyypin mielestä olemme aivan liian vikkeliä keksimään kaikenlaista. Aidan ali meneminen naapurin puolelle on number 1, toiseksi tulee vesialtaalla oleminen, jossa meistä Sulo ja Frosti jo kävi kokeilemassa uimisen saloja, sillä aikaa kun se kaitsija juoksi meitä muita aidan viereltä pois. Meistä se on vain hyötyliikuntaa, ettei tarvitse erikseen lähteä rappureeneihin, vaan voimme itse järjestää hiit-reenin sille omalla pihallemme. Kätevää, tämänkin asian hoksasimme kun löimme viisaat päämme yhteen. Aikoivat nyt illan kuhneessa laittaa verkkoa aidan ja maan väliseen rakoon, joten sekin ilo meiltä viedään. Pitänee keksiä jotain muuta....

Suuri aarre
 Sanovat, että meillä on töppöjalat. Sanokaa tyypit, voiko töppöjaloilla juosta näin kovaa. Ei voi. Meillä on sellaiset lentävät jalat, joilla pääsee sataa









Kato mua silmiin ja sano mulle mitä sä näät, tuu vaan mua vastaan puolimatkaan,
mun silmiin näätkö sä mitä mä nään, sun rakkauttas mä kaipaan



Ihan hillmuinen väsy




Mä yritin haastaa äitiä leikkimään, mutta tuumas, että leiki poika itekses









 Me lähettiin yhtenä iltana saunomaan ja grillaamaan sen toisen tyypin, joka meillä asustaa niin sen lapsuuden kotitaloon. Meiltä sinne oli matkaa 40 km suuntaansa. Hyvin meni matka, kun saatiin isompi häkki lainaan. Ei tartte olla silleesti päällekkäin niinkuin siinä pienessä häkissä. Kiitos vain Jovin omaihminen. Sopi ottamaan pikku painitkin ajankuluksi, mutta itku ei tullut koko reissun aikana.
Syötiin ulkona ja koko sen melkein nelituntisen ajan mitä siellä oltiin riekuttiin pihalla. Ihan eri piilot ja meiningit kuin meidän pihalla. Ei tarvinnut illalla kotona lampaita laskea, että uni tulisi
Ei ole Hills'in ostettu mainos

Menihän se välillä nauruksi koko homma, mutta minkäs teet kun on mukavaa





Välillä painittiin, niinkuin asiaan kuuluu
 






Ne pienet "oravanpoikaset" ei enää käy meillä syömässä, kun se omalle äitille alkoi tulemaan maitoa. Hieno juttu, ei sillä, olisi meidän äipällä ollut maitoa mistä antaa, mutta oma äiti on oma äiti. Hyvin kasvavat ja kuulemma siitä tytöstä tulee Taavolle niinkuin pikkusisko. Toivottavasti Taavo ei opeta sille kaikkea poikien juttuja

Meillä on ollut aika työntäyteinen viikko pentuna olemista. Vielä viikko ja me päästään näyttämään taitomme ja osaamisemme omiin koteihimme. Malttakaa oottaa, me kasvetaan, kehitytään ja kujeillaan vielä viikko täällä 💓

lauantai 5. elokuuta 2017

VIISIVIIKKOA ELÄMÄN ILOA


 Ei viikkoa ettei meidän elämässä tapahtuisi jotain uutta. Viisiviikkoisten pentusten kuvaaminen ei ole yhtään sen helpompaa kuin viikkoisten, se tyyppi ei uskonut, kun me kerrottiin. Me osataan kaikki temput näyttää just silloin. Tai, no me saadaan näyttämään se tosi typerältä kun se yrittää kaikkensa, että me oltaisiin paikallaan. Se ääntää ihan oudosti, napsuttelee sormia, hyvä ettei tee kuperkeikkoja, että me oltaisiin hetki paikallaan. Ja kaikenhyväksi se halusi ottaa sellaiset "pönötys" kuvat, oltaisiin niinkuin näyttelyseisonnassa, että näkisi rakenteet sun muut hienoudet meistä, mutta me pistettiin läskiksi koko juttu... sekin. Sen mielestä me levittiin kuin hujasen p...ska, mutta meidän mielipidettä kuvaukseen ei kysytty, joten oltiin ihan vaan omia ihania itseämme.



Cara ( Felicitas)

Tässä mun pänötysasento. Leikin sahapukkia ja tuo läntti pöydällä ei ole minun tuotoksia. Voisivat edes pyyhkiä pöydän kuvausta varten

Taavo (Flavio)

Sormet pois mun pyllystä

Frosti ( Fayyaad)

Mä panostin ihan tosissan, että saatas edes yksi pönötyskuva

Sulo (Fumihiro)

Mulla sattu just huono hetki päivästä. En edes katsonut koko kameraan ja pönötyskuvassa pistin vastaan koko kolmikiloisella ruhollani

Jovi (Fabrizio)

Mä taas pistin parastani. Taisin taas viedä pisteet kotiin. Minkäs mahtaa, että osaa poseeraamisen taidon. Verenperintöä, varmaan isän puolelta. Meidän mutsi ei oo mikään linssilude. Kuulemma näyttää muikulta kuvassa kuin kuvassa
Pihalla ollaan aina kun arska jaksaa paistaa edes pikkasen. Mielellämme menisimme piha-altaaseen, verikoiria kun olemme, mutta ei olla päästy sitä vielä testaamaan. On kuulemma liikaa vettä.

Se, jolla ei oo niskakipuja voi katsoa tätä kuvaa. Caralla oli suppariasiaa, joten sitä ei voi julkaista

Melkein jokainen lehti tältä pihalta on keretty haistella ja maistella


Tämä vaati jo tarkempaa analyysia

Välillä homma karkaa käsistä ja juttu menee painiksi. Se meidän äipän omaihminen on sanonut, että asiat pitäisi pystyä ratkomaan puhumalla, mutta kaikkeen ei vielä pysty. Mä näytän kieltä ja kun tästä pääsen juoksen karkuun

Mä oon salaa harjoitellut tämmöisen erikois istunnon. Tällä jos millä hurmataan Vaasan tytöt, kun sen aika tulee
 Me ollaan pilistelty toyotalla ja yhtenä kertana me päästiin piitsille. Kyllähän se tyyppi siitä meille kertoi edellisenä iltana ja yritti sitä kuvailla, mutta ei me tietty, että se olisi näin siistii. Jovin tuleva omaihminen oli mukana. Hitsi, että me nautittiin, hiekasta, järvestä ja piilopaikoista.






Maastoutuminen on tulevaisuutta ajatellen hyvä taito. Siis, jos sut yllätetään jostain kielletystä ja haluat sen jälkeen piiloutua


Rantaleijona





 Mä jään sitten pitämään seuraa mutsille, kun muut pentuset lähtevät omiin koteihin

Sitten se tapahtui mistä viikko sitten kerrottiin eli pentutarkki eläinlääkärissä. Me ei yhtään tiedetty mitä tuleman pitää, mutta eipä kannattanut kauan arvuutella. Tyyppi kerrallaan ensin vaa'alle ja sitten pöydälle. Tutkittiin silmät, väänneltiin jalkoja, kuunneltiin sydän, katsottiin hännät ja lopuksi pistettiin neulalla niskaan. Kuulemma sirutus, jotta meidät tunnistettais siksi perroksi, mitä papereissa lukee. Ensin piinapenkkiin joutui Cara. Painoa oli kertynyt 3,3 kg. Terve pentu, hännän juurta myöten







Uroksista ensimmäiseksi tarkastukseen  joutui Frosti. Painoa nuorelle miehelle oli kertynyt 3,05 kg. Terve pentu, mutta jotain oleellista, mitkä miehillä on antaa odottaa vielä itseään




Toisena pojista Frostin painikaveri Taavo. Mentulaksikin kutsuttu komistus oli kerryttänyt massaa 3,35 kg:n verran. Terve tyyppi, mutta palleroiset antavat odottaa myös Taavon kohdalla



Kolmanneksi vaa'an kautta eläinlääkärin otteisiin pääri Jovi. Pieni suuri mies oli ruokaillut 2,69 kg:n verran. Terve pentunen, toinen palleroista oli laskeutunut paikalleen, mutta maitohampaiden tulo viivästynyt. On siellä kolmisen piikkiä, jottei ihan häviölle jäädä painiotteluissa



Mr Black, Sulo. Painoa 3, 01 kg. Terve pakkaus, mutta kuten muillakin pojilla (paitsi Jovi) miehiset killuttimet ovat vielä tuloillaan. 





Olihan se kokemus, ettei siitä pikku itkuilta vältytty. Niin ja keltasta mönjää työnnettiin taas kurkkuperään ja kynnet leikattiin. Näistä toimenpiteistä tulemme tekemään reklamaation


Tämän viikon kenties oudoin ilmestys meidän elämässä ovat kaksi ihan väärän rotuista tyyppiä. Pieniä kuin mitkä, mutta sitäkin tiitterämpiä. Ovat kuulemma suomenpystykorvia. Tyttö ja poika. Niiden elämäntaival oli alussa haasteellista, koska niiden äippä jouduttiin leikkaamaan, että tyypit näkisivät päivänvalon.  Niiden äipällä ei tule vielä maitoa, joten meidän äippä ruokkii nämä pikku mönkijät. Tulevat meille kolmen tunnin välein. Meidän äippä syöttää ja pesee ne ja sitten ne taas lähtevät omaan kotiin, tullakseen taas meille. On meillä kyllä melkonen äiti. Resitentti voisi antaa sille äitienpäivänä sellaisen sankariristin tunnustukseksi toisten pentujen hoidosta





Me saadaan olla niiden kanssa yhtäaikaa tisulla jos meitä huikoo. Ei koko lauma kerrallaan, vaan yksitellen, koska on meillä melkoinen koko ero.




 
 Ovat kuin pienet oravanpojat, marsunkantokopassa. Meidän äippä on antanut massikkaa niille niin paljon, että ne voivat jo ihan hyvin. Ovat jo melkoisia punkeroita, mutta pitää niillä vielä syödä, että tavoittavat meidät.


Mainittakoon, että meidän mutsi on alkanut meitä myös komentamaan. Joo, alkaahan meillä välillä mopo keulimaan, mutta ei tartteis sentään huutaa, niinkuin se eilen illalla huusi Caralle. No, olihan siinä tietty osuutta Carallakin, kun se ei heti uskonut kun äippä sitä komensi, niin joutu sitten karjumaan ihan tosissaan. Usko sitten, mutta se meni paikkaamaan kössinturkkia putken taakse piiloon, eikä suostunut tulemaan sieltä pois. Voi olla, että tämä vei äipältä ansioristi mahikset. Äippä antoi kuitenkin sille anteeksi vähän myöhemmin, ruokki ja teki perusteelliset iltapesut, joten tais olla eräänlainen anteeksipyyntö. Meidän äiti on kyllä yks aurinko, mutta tarvittaessa siitä kuoriutuu yks hirviö, ainakin meidän mielestä. Niiden tyyppien mielestä, jotka asuu tätä huushollia, oli ihan oikein, että äippä komentaa. Laitetaan ylös ja palautetta tulee jossain muodossa, kun osataan sitä antaa. Siihen asti on pareen olla kunnolla ja uskoa, jos äiti antaa varoituksen liiallisesta riekkumisesta

Tämmöstä taas tänne. Me yritetään tehdä pisut paperille ja olla muutenkin reippaita. Katotaan mitä ens viikko tuo tullesaan.