sunnuntai 11. kesäkuuta 2017



Vielä kolmisen viikkoa odotusta. Tilta alkaa olla kypsää kauraa ja nyt kun tänne pohjoiseenkin tuli kesä ja helteet niin olo alkaa olla tukala. 
Pentuhuone valmiina ottamaan pienet itulaiset vastaan <3

maanantai 29. toukokuuta 2017

Pentusia luvassa kuukauden päästä :D . Pikkuisia koiranpoikasen ituja näkyi masussa. Jännittäväksi, sekä Tiltalle että itselle teki se, että YLE:n kuvausryhmä oli paikalla tehden Kandit-ohjelmaa tulevista eläinlääkäreistä. Katsotaan ollaanko mukana valmiissa ohjelmassa.

Pieniä perroliinoja aktiivisiin koteihin voi tiedustella soittamalla 040 7793932, laittamalla meiliä osoitteeseen kaliisaseppanen2017@gmail.com

tiistai 9. toukokuuta 2017


Miten tässä näin kävi? Penneleitä, pikkuisia perroliinoja tulossa <3

Pentusten vanhemmat












Beso Bocan Bola de Nieve ( Tuttavallisemmin Tilta )







Tiltulainen, tämä valkea lumipallo ( Bola de Nieve ) on kenties maailman iloisin perrolainen. Häntä heiluu kun aamulla saan silmiäni raotettua ja illalla viimeiset hyvän yön toivotukset iskeytyvät lattiaan häntä vispaten

Mitään oleellista uutta kerrottavaa tähän päivityksen pentueen emästä ei ole kuin se, että Tiltasta on tullut sängyn valtaaja, kirjaimellisesti. Illalla se tyytyy nukkumaan suhteellisen pienellä alalla, mutta yön pimeinä tunteina se on vallannut koko tilan, koko parisängystä. Jos sitä yrittää siirtää takaisin, vallatakseni takaisin menettämäni tilan se ynisee, että sen unia häiritään ja venyttelee autuaan onnellisena jatkaakseen mukavia koiranunia. Kyllä, meillä on johtajuus ongelma ;).  Aamuisin toiset meistä venyttelevät raajojaan oikaistakseen yön aikana jumiutuneet kädet ja jalat, toinen venyttelee herätelläkseen hyvin nukutun yön jälkeen.

Voin vain todeta että jokaisella asialla on jokin tarkoitus niinkuin myös sillä että Tiltulainen muutti takaisin kotiin 9 viikon ikäisenä. Oli tarkoitus, että kaikista kyselyistä huolimatta mitä Tiltulaisen tulo aiheutti päätin pitää sen itselläni ja yhtäkään päivää en ole tuota valintaa katunut, siitäkin huolimatta että jouduin luopumaan silloisesta projektikoirastani, mutta Tilta on täyttänyt tuon aukon sataprosenttisesti jos ei enemmänkin. Voisin sanoa että Tilta on SE elämäni koira, joka jokaiselle tulee vain kerran elämänsä aikana

Tilta on luonteeltaan avoin, sosiaalinen, hirmuisen työmoraalin- ja hermorakenteen omaava, pelle ja toisinaan hyvinkin teatraalinen koira, joka osaa  filmata hyvinkin taitavasti. Koti oloissa Tiltaa ei juurikaan huomaa. Osaa rauhoittua hyvin kun mitään ei tehdä mutta kiihtyy nollasta sataan alle sadasosa sekunnin kun aletaan touhuamaan.

Varmaankin kaikkien perrojen tapaan, niin myös meillä, ei ovikelloa tarvita, sillä nämä kikkarakarvaiset hännänheiluttajat pitävät siitä huolen että kukaan ei tule meille tietämättä. Vartijakoiran geeni itää vielä hyvinkin tarkkaan perskarvoissa, mutta sitten kun vieraat on haukuttu, thats it. Nuorempana Tilttaralla ei juurikaan vieraista välittänyt, mutta iän myötä suostuu jo ihan silitettäväksi asti ja jos oikein on kiva vieras , saattaa vieras saada sukan taimikänytsattuu suuhun sillähetkellä tarttumaan

Reenikaverina Tiltulainen on kyltymätön työkoira, joka tekee kaiken ilolla ( häntä heiluen ), palkkana toimivat niin leikki, namit, mutta toimii hyvin myös laumavietin kautta, mutta silittämistä Tilta ei reeneissä oikein ymmärrä. Sen mielestä se on jopa inhottavaa. Lällyttäminen kuuluu kotiin sohvalle, ei reenikentille kaikkien katsottavaksi. Tilta on kovin ohjaajaherkkä joka lukee minua kuin avointakirjaa . Mitään negetiivisia ajatuksia ei reenikentälle voi tuoda tai millään tavalla niitä ilmaista ääneen sillä Tiltan mielestä ne ei sinne kuulu ja siinä se onkin ihan oikeassa. Kentällä pitää olla superkivaa, mökötykset hoidetaan sitten muuna aikana. Jos joskus sattuu niin käymään että kössinturkin paikkaaminen jatkuu kentälle asti Tilta muuttuu epävarmaksi osoittaen sen rauhoittamalla minua .

Kisakentillä oman jännittämisen myötä Tilta vain nousee periaatteella " me hoidetaan tämä homma kotiin " älä äippä huolehdi

Tiltulaisen kanssa harrastetaan pääasiallisesti Tokoa. Kisataan EVL:ssä  nuorempana aktiivisemmin agia, nyt se laji on jäänyt kokonaan muistojen joukkoon. Kiva harrastus, mutta ajanpuutteen takia kaikkiin kivoihin juttuihin ei vain kerkeä vaikka kuinka haluaisi. Samoin haku reenit ovat jääneet TOKO:n jalkoihin, mutta siellä se taka alalla roikkuu. Vuorokauteen vain pitäisi saada muutama tunteroinen lisää että kaikkea kivaa koiramaisia juttuja voisi tehdä enemmän
Tiltulainen on suorittanut myös hyväksytysti MH-luonnekuvauksen. Kuvauksen kuvauksesta voi lukea  tästä

Tiltulainen on ollut perusterve koira koko elämänsä ajan. Eläinlääkäriä ollaan käyty moikkaamassa rokotuksilla  ja terveystuloksia teettämässä

Äipän roolista Tiltulainen suoriutui loistavasti. Synnytyksen hoiti itsenäisesti sekä pentusten hoitamisen. Parempaa äitiä pentuset tuskin olisivat voineet saada.  Äitinrakkautta riitti kyllä ihan jokaiselle
Onhan jokaisessa koirassa ( niin kuin meissä ihmisissäkin ) jotain vikaa / huonoja ominaisuuksia ja jos Tiltasta pitäisi nyt jotain kirjoittaa on se että se on ihan sietämättömän hidas päättämään mihin tekisi tarpeensa. Kyllä. Se ei yksinkertaisesti osaa päättää onko paikka tarpeeksi hyvä sen tuotoksille tai jos paikka sattuu miellyttämään niin mihin suuntaan sen tuotoksen tekisi. Tekisikö sen nokka menosuuntaan, sivusuuntaan tai tulosuuntaan…ja kun itsestä tuntuu että tuo kaikki on jo Tiltulaisen päässä saanut siunauksen ja siihen hartaaseen hetkeen voi rauhoittua niin mitä vielä, jokin risu tai männynkäpy on rituaalin tiellä ja etsitään sitten uusi paikka ja sama alkaa sitten uudelleen . Voitte uskoa että joskus meinaa palaa hihnan toisessa päässä käpy

Tilta jalostustietojärjestelmässä 

Tiltalta on myös keväällä testattu kilpparit sekä TGAA jotka ovat viitearvojen alapuolella sekä testattu diluutiogeenin osalta, jonka osalta Tilta on kantaja

No, kuka se sitten on isä ?? Suomen Komein Kundi, nimittäin Kuurakirsun Komein Kundi, tottelee emäntäänsä nimellä Pancho. Koska kyseessä on Tuusulan kuumin kundi, se omaa myös suorastaan ylitse pursuavan adjektiivien suman, miten sitä voi kuvata







  •    Intohimona saunominen ja lelujen vaaniminen ( tähän voin sanoa, että TODELLAKIN vaanii. Kosioreissulla luulin, että halvaantuu olkkarin matolle kun Herra veti itsensä sellaiseen "kissa-asentoon", odotti, odotti ja lopulta hyökkäsi lelun kimppuun. Hetken ajattelin, miksi puhe muilla luistaa niin hyvin ja itse yritän ilmein ja elein osoittaa, että Pancho halvaantuu tuohon silmiemme eteen ja kun lopulta saan sanaa suusta, niin voin vain todeta, että joku porukasta on hölmö. Ei Pancho, ei talon emäntä ei miehenikään vaan minä. Olisitte nähdeet Panchon ilmeen, kun totuus sille rävähti silmien eteen. Niin paheksuvaa katsetta minuun ei voi luoda kuin koira, joka osaa VAANIA ja joku idiootti ihminen luulee sitä muuksi)

        Saa aika-ajoin hervottomia hepulikohtauksia ja juoksee kahdeksikkoa ympäri pihaa ihan vaan elämänilosta
        kotioloissa hyvin rauhallinen ja sopeutuu helposti kaikkiin ympäristöihin; on kulkenut mukana ystäviemme kotona ja kesämökeillä ja tottunut olemaan erilaisten ihmisten ja koirajoukon seassa
        itsetietoinen ja ottaa tilan haltuun - todettu myös luonnekuvauksessa
        luonnekuvauksen tehneen tuomarin yhteenveto: ‘sosiaalinen, utelias, itsetietoinen ja tasapainoinen uros.’
        hyvä hermorakenne, ei stressaa ympäristöstä, toimii rauhallisesti (mm. koiranäyttelyt)
        ei häiriinny paukkeesta /ampumisesta /raketeista
        macho espanjalainen, joka osaa tanssia flamencoa (sutii tassuillaan uljaan näköisenä 😄)
        toimii harkitusti, ei hösellä
        sosiaalinen, mutta ei mikään vieraiden pussailija. Kun vieras on hyväksi todettu, tälle kannetaan lelu tervetuliaisiksi, istutaan ja käännetään teatraalisesti selkä ja tuijotetaan syvälle silmiin: ‘_Saat_Silittää_Minua_’ . Muutenkin uskoo tuijotuksen tehoavan, jos oikein kovasti jotain haluaa.
        erittäin älykäs ja nopea oppimaan
        aina innoissaan valmiina harrastuksiin. Tosin jos harrastus on tylsää ja tyhmiä asioita täytyy toistaa usein, osaa näyttää mielipiteensä...tahti hidastuu ja palkkaa olisi syytä olla runsaasti mukana...
        emännän tehdessä etätöitä, on päivän täysin huomaamattomana mutta kun tietokoneen kansi illalla sulkeutuu, on välittömästi nenä polvella ‘moi, mitäs tehtäis?’
        samoin aamulla antaa nukkua, mutta kun aistii ihmisten olevan hereillä, ilmestyy nenä ja kauniin ruskeat silmät huomaamatta sängyn laidalle. Muutenkin hauskana piirteenä on pään ‘lepuuttelu’ sohvilla, tuoleilla, polvella...aina lähellä.
        itsenäinen; osaa leikkiä myös yksin eli ei koko aikaa tarvitse seuraa
        joskus jääräpäisiä piirteitä - luulee olevansa aina oikeassa ‘kyllä minä tiedän milloin on aika tulla sisälle…’ Osaa kuitenkin nöyrtyä nopeasti eli ei jää pullistelemaan.
        mielipuuhaa päivällä käydä noukkimassa emännän kylpypyyhe tai vaate ja kantaa ne sopivaan paikkaan ja makoilla näin pehmustetulla alustalla
        työpäivien paras hetki kun omat ihmiset tulevat töistä kotiin: lelu tai useampi kannetaan tuliaisiksi ja hepuli on hervoton
        välillä iskee halipula ja silloin on pakko päästä kainaloon siliteltäväksi
        kodin vahti: meillä ei vieraat omakotitaloon yllättäen tule vaan niistä ilmoitetaan pontevalla miehekkäällä haukulla. Tosin sen jälkeen osataan rauhoittua ja turhaa haukkumista ei ilmene.
        tarkkailee ympäristöä - suinpäin ei ryntää tilanteisiin vaan ensin katsotaan oman ihmisen suhtautuminen
Pancho jalostustietojärjestelmässä
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI18367/10&R=336

MH- luonnekuvauksen Panchosta voi käydä katsomassa Tästä

Toukokuun lopulla menemme ultraan tarkistaaksemme tuottivatko lemmenhetket toivottua tulosta

Pentueesta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä joko soittamalla 040 7793932 tai laittaa sähköpostia kaija.seppanen1@luukku.com / kaliisaseppanen2017@gmail.com


Ajatus omasta pikkuisesta pennelistä kiehtoo, mutta omat ajatukset heittävät niin paljon laidasta laitaan. Uskallanko enää kiintyä eläimeen niin paljon kuin niihin kiinnyn? Uskallanko antaa sen tunteen nousta taas esille? Entä jos jotain sattuu ja joudun taas luopumaan? Jos niin käy, että kaikki onnistuu ja kotiin jää "pieni-Nuu", siitä tulee minun työkaveri.

lauantai 6. toukokuuta 2017




  Joskus suurinta Rakkautta on päästää pois

                                     





Satumetsän laidalla oli portti…
Se oli pieni portti, pienin kaikista.
Niin vihreä se portti oli
ja täynnä pieniä kirsikankukkia.
Siitä mahtui kulkemaan läpi
vain harvassa ja yksitellen.
Se oli taivaan portti pois Satumetsästä.
Ja sen portin läpi kulkivat
kerran kaikki koirat,
niin rauhallisena mieleltään,
kevyesti askeltaen.
Portin takana oli ikuinen meri
ja suuremmat metsät.
Se oli uusi kaunis maailma,
satujen koirataivas.
Kerran iltana rauhaisana,
portin luokse kulki koira.
Ei vanha iältänsä,
mutta uupunut voimiltansa.
Rauhallisena se kulki,
kulki ikuisuuden portille
niin pienelle portille,
josta läpi kuljettiin vain yksin.
Pieni koira istui,
katsoi portista kauas.
Näki valon ja ihastui siihen,
niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni,
mutta se paistoi portin toisella puolella.
Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.
Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt,
pieni koira,
se muuttui kevyeksi aivan,
niin onnelliseksi se itsensä tunsi.

josta läpi kuljettiin vain yksin.

Valo kaunis teki sen taas
nuoreksi ja rohkeaksi.
Se istui katsomaan,
odottamaan seuraavaa kulkijaa.
Niin on koirani mennyt siitä portista…
Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat.
Miksi suren,
miksi itken niin paljon?
Koirani on rauhallinen ja tyyni.
Sen on hyvä olla.


 

         Ei ole hetkeä etten ajattelisi teitä, ei ole päivää, ettei ikävä ottaisi valtaa,          mutta jonain päivänä me taas tavataan. Diva, minun ensimmäiseni, opettajani, innoittajani koirien elämään. Amo, elämäni <3. Tein elämäni vaikeimman päätöksen, vaikka tiedän, että se oli oikein. Nyt teillä molemmilla on hyvä.