maanantai 9. toukokuuta 2016


Tervehdys täältä pentulaatikosta omat ihmiset





Alku uudelle elämälle on lähtenyt hyvin käyntiin. Kasvetaan kovasti ja äippä pitää meistä huolen. Niin ruoan suhteen


kuin puhtaudenkin




Meidän aika menee siihen että väliin otetaan tirsat ...


kukin tietenkin tyylillään. Vaikka äsken hengitin toisen niskaan niin hetken päästä olen tassut taivasta kohti 

ja sitten tisutellaan. Meidän äiskä on kans ihan mestari ottamaan rennosti tämän meidän hoitamisen
Ei paljon ressaa. Ja ei kannatakkaan

Meillä on ihan omat tyylimme.Eräät meistä osaavat olla ihan nätisti tisulla

Sillee sievästi pienesti herkistellään

kun taas sitten toiset ottavat ihan suun täydeltä. Luulee raukka että ruoka loppuu kesken. Voin sanoa
ettei lopu. Meitä on neljä ja nisiä silmin kantamattomiin 



Joskus kun nälkä yllättää ihan suvereenisti me voidaan olla myös tälläisessä kivassa muodostelma tisuilla

Tämä jos mikä  vaatii jo taitoa. Ei onnistu ihan joka martalta




ja joskus taas ihan normisti. Kaikki sievässä rivissä




Jos ette omat ihmiset satu muistamaan miten pienet tassut meillä on niin ne on tämän näköiset. Tosin kuvahan on suurennettu , sillä ne ovat ihan vielä pikkirikkiriikkiset. Ja ei haise vielä tassuhiki.
Tämmöset vattutassut


Me omistamme mummun ja velipuolen. Ne haluaisivat kovin tulla tutustumaan meihin, mutta meidän äippä on vielä sitä mieltä, että antaa oottaa. Ne raukat yrittää vetää vainua portin toiselta puolen

Meidän äipän oma ihminen on mennyt pikkuisen sekaisin meidän syntymän takia. Ei riitä, että se pussailee meitä tämän tästä, sillä on ihan outo virne naamalla kun se tulee pentulaatikon reunalle ( kun vain tulisikin reunalle, kun se saattaa ottaa päikkäritkin meidän kanssa laatikossa ) juttelemaan, silittämään ja laulamaan meille. Se on hamstrannut meille kasan leluja, että me saataisiin sitten leikkiä. Sen mies sanoi, että silloin kun niillä on ollut omat lapset pieniä etteivät ne omistaneet lähellekään näin paljon rompetta, mutta sillä on kuulemma aina taipumus liioitella asioita



Meillä on nyt myös viralliset nimet

Siinäkin tämä äipän oma ihmisellä tuli suuruudenhulluus kuvioihin. Sen mielestä espanja on niin kauniin kuuloista ( samoin kuin ranska ja italia ) että sen mielestä nimen pitää olla pitkä. Tylsä kennelliitto on vain keksinyt ikäviä rajoitteita nimen pituuteen. Voi ehkä olla meidän onni ja myös meidän omien ihmisten. Se kaksijalkainen tyyppi ei sitten ajatellut yhtään,että jos ne meidän omat ihmiset innostuisivat vaikka kisaamaan meidän kanssa ja sitten kun se tuomari sanoisi esim. että ykkös palkinnon saa Beso Bocan El hijo de las tiempos el hombre, niin sillä raukalla olisi kieli solmussa kun ne ovat menneet jo meidän äipän nimen kanssa niin solmuun että ne ovat luovuttaneet punastellen lausumasta koko nimeä ja sen nimi on vaan Beso Bocan Bola de Nieve. 
Joten onneksi joku organisaatio on meidän puolella. Se kaksijalkainen on niin ihastunut espanjankielen puheeseen, että se raukka ei älyäisi ( se ei oo kovin viksu kielissä, siellä koulussakin se kuumeisesti kamppailee englannin kielen kanssa ja oottakaa vaan kun ruotsi alkaa, niin me täältä pentulaatikosta voimme sanoa näin karkskisti että kusessa on)  jos joku espanjanlainen kiroaisi sen alimpaan sinne niin se onneton olisi vain taivaissa miten kauniilta se kieli kuullostaa. Mutta niihin meidän virallisiin nimiin



BESO BOCAN EFIGENIA (syntynyt vahvaksi )



BESO BOCAN EITHNE (pikku siemen)


BESO BOCAN EVERARDO (vahva ja rohkea)


BESO BOCAN EZEQUIAS ( jumala antaa voimaa)

                                     

Tämmöstä tänne pentulaatikkoon. Ai niin, meidän äippä oli tosi sairas. Niin, että se joutui käymään eläinlääkärillä. Sai kasan lääkkeitä mukaan, mutta nyt se on taas oma ihana itsensä. Hoitaahan se jaksoi meitä siitäkin huolimatta, mutta nyt taas häntä heiluu. Meidän mielestä taisi olla lääkehouruissa, kun portti voi olla nyt koko ajan auki, vaikka se meidän velipoika Amo ja mummu Diva on pirtissä ja ne saavat tulla metrin päähän meistä, mutta haistella saa vain kun ollaan portin toisella puolen

ps. tervetuloa sitten nuuskuttamaan meitä " meidän omat "

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti